Wednesday, May 31, 2006

Hyviä ja kauniita

Jos katolisessa kulttuurissa on perinteisesti jaettu naisia kahteen kastiin, huoriin ja madonniin, on meillä täällä lutikkaparatiisissa edistyksellisesti yksi ryhmä lisää. Osa naisista on nykyään hyviä jätkiä. Tämä jako on pääasiallisesti miesten mielissä, mutta kyllä naisetkin sitä vahvistavat. Naiset kyttäävät toistensa käytöstä ja tuomitsevat rankasti erityisesti juuri hyviä jätkiä.

Monessa mielessä hyvällä jätkällä onkin huoriin ja madonniin nähden enemmän tilaa, joten vittuilu on ymmärettävää. Hyvä jätkä saa olla äänekäs, fiksu ja hauska. Häneltä ei odoteta ruuanlaittoa, mutta sekin sallitaan. Hyvän jätkän miesjutuille naureskellaan samalla tavalla kuin miesten tarinoille. Silti hyvää jätkää suojellaan vähän kaikkein kusipäisimmiltä tapauksilta. Toisin sanoen, hyvä jätkä tytöt ovat siis miehille kavereita tyttö ja poika -kaverisuhteet ovatkin parhaimmillaa kovin antoisia.

Murrosikäisillä tytöillä ja pojilla on aika erilaiset sosiaaliset taidot. Pojat ovat tottuneet tekemään ryhmässä. Solidaarisuus on usein hallussa, mutta esimerkiksi tunteiden käsittelyssä heillä on harjoiteltavaa. Tytöt taas ovat yleensä viettäneet lapsuutensa pienemmässä porukassa tai jopa yhden parhaan kaverin kanssa. Tytöt ovat hyviä tulkitsemaan toisen tunteitaita ja näyttämään välittämistä, mutta he osaavat harvoin sanoa suoraan mistä kiikastaa. Molemmilla sukupuolilla on siis opittavaa toisiltaan. Kavereilta tätä on helppo opetella.

Miksi sitten kaikki naiset eivät voi olla hyviä jätkiä? Toiset eivät edes halua olla. Taustalla saattaa olla se, että hyvänä jätkänä olo syö naiseutta. Kauniit naiset ovat yleensä madonnia ja seksikäät huoria. Osaavat toki hyvät jätkätkin olla, mutta sitä ei kuulu huomata.

Hyvän jätkän asema on siinä mielessä hankala, että hän ei kuitenkaan koskaan ole yksi jätkistä. Hänen tilanteensa on outo, kun täytyy antaa poikien tehdä omat juttunsa, muttei koskaan ole esimerkiksi sellaisessa asemassa kuin poikien tyttöystävät. Kaveripoikiin rakastuminen on pannassa. Joskus tuntuu, että hyvän jätkän täytyisi olla kiitollinen ja hiljaa asemastaan, jottei hän tipahtaisi muihin lokeroihin.