Lama

Lama-ajan lapset ovat viime aikoina muistelleet lapsuutensa outouksia oikein urakalla. On ollut paljon puhetta tekemättä jääneistä oikomishoidoista ja puolitetuista koulun kumeista. Minä muistan laman pysyvänä tilana, jonka loppumisesta olin hämmästynyt.

Lapsi ei tiedä paremmasta, joten harva traumatisoitui. Lähinnä on jännää, että meilläkin on jotain omaa, mitä nuoremmat eivät muista. Tämä on todiste siitä, ettei meilläkään aina ole ollut niin helppoa. Lama tietysti vaikutti perheisiin eri tavoin. Toisten vanhemmat menettivät työpaikkansa ja alkoholisoituivat, toisten eivät. Minä olen nuoruuteni viettänyt juoden kuohuviiniä, ilman että mikään muu olisi tuntunut juuri miltään.

Lohduton tilanne oli laman alle valmistuneilla, joissa tuntuu olevan tyyppejä joille ei oikein mikään sittemmin onnistunut. Tämä on porukka, jota nykyinen ei-niin-selvän asian opiskelija symppaa. Mitä jos ei se kaikki nyt siis olekaan itsestä kiinni ja hyville tyypeille ei aina löydykään töitä? Kiusallisen moni on myös joutunut huomaamaan, että ei pelkästään jää kauas vanhempiensa elintasosta, vaikka talouden noususuhdanne kuinka jatkuisi, vaan että se myös vituttaa.

Kun Jyrki Katainen nyt varoittelee kaikella auktoriteettinsa voimalla laskusuhdanteesta eli ilmeisesti talouskasvun kasvun hidastumisesta, en ihan tiedä pitäisikö huolestua. Enpä taida. Äänestän silti Hesarin gallupissa, että Suomella menee hyvin. Taikauskoisesti sanoisin, että taloudessa menee hyvin, jos niin uskotaan.

Ilmassa on viime aikoina ollut jos jonkilaisia kriisejä. Ruoka, ilmasto ja talous. Olen jo tottunut. Aikamoisessa yltäkylläisyydessä me täällä edelleen tunnutaan porskuttavan. Ja vaikka lehdissä on ollut viime aikoina kaikenlaisia pula-aika -henkisiä säästövinkkejä ja ekoilukin on aika mainstreamia, vyöryttää journalismi eteemme lähinnä mainontaa.

Oletteko koskaan huomanneet, että niinkin mielenkiintoisesta aiheesta kuin kauneus, tuotetaan lähinnä kosmetiikkavertailuja, joiden anti on jopa niiden omassa kategoriassa laiha. Kaupungista esitellään uudet kivat mestat, mutta lähestymistapa on lähes aina perinteinen puffi.

En nyt sano, (koska tiedän erehtyväni) että niukemmat ajat tekisivät meistä kaikista henkisiä arvoja vaalivia yhteisöllisiä vegaaneja, mutta saahan sitä haaveilla.