Perustilitys

1. Mietin liikaa, että mitä vittua aion tehdä elämälleni.
2. En osaa enää puhua muusta kuin viinasta ja panemisesta.

Työstä ja taistelusta

...on syntyvä solidaarisuus. Miten niin?

Tästä asiasta ei ole kuin huonoja uutisia

eli Psychopathology of Everyday Life

Ihminen on kumma otus. Mä en oo ikinä uskonut astrologiaan yms. sekoiluun, ja samaan romukoppaan menee mun mielestä suurin osa uskonnoista ja vaikka psykologiasta (tämäpä vasta defenssi). Mielenkiintoista sinänsä, että nämä kaksi alaa ovat uuden tulkinnan mukaaan samalla asialla. Horoskoopit ja tarot riisutaan yliluonnollisuudestaan ja niistä tehdään ihmisen psykologisen itsetutkiskelun välineitä.

Kuitenkin arkipäivä täyttyy, ainakin mulla, jonkinlaisesta taikauskosesta riittien toimituksesta ja asioiden tulkinnasta. En käsittääkseni ole edes sairauteen asti neuroottinen. Hieman karu todellisuus voisi vaikka olla, että tällaisilla pikkutoimituksilla ihminen kuvittelee varmistavavansa jotain joka liittyisi ulkomaailmaan. Ihmiselle tuntuu olevan mahdotonta uskoa, että asiat kuten veitsen putoaminen ja miesvieraat, liittyvät surullisen vähän toisiinsa.

Tosia asiassa kaikki mitä hän varmistaa ja pyytää, osoitetaan hänelle itselleen. Tulkinnat, joita hän tekee, ovat hänestä itsestään. Tähän samaan neuroottisten ja lapsellisten riittien loputtomaan listaan on menevät varmaan kaikki asiat rukouksista hellalevyjen tarkistamiseen. Ei voi jättää tekemättäkään, riskit ovat liian suuret. Etteivät asiat menisi pieleen. Freudin mukaan (käsittääkseni) ihmisen toiminnassa on kaikella merkitys. Jokaisella virheellä jonka teet, on historia. Ehkä ihminen tiedostaa tämän jotenkin, ja yritää nähdä samoja lainalaisuuksia maailmassa ja maailman ja itsensä välillä.

Yksi mielenkiintoinen huuhaa-henkinen asia on unien tulkinta. Suhtaudun siihen mielestäni rationaalisesti. Unissa kyse on varmasti suurimmaksi osaksi täysin randomista ajatusroskasta. Täytyy kuitenkin sanoa, että on vähintäänkin kiehtovaa, että vietämme niin suuren lohkon elämästämme unessa. Ihminen kuolee ilman unta.

Rationaalisesti ajatellen, unella täytyy siis olla jotain merkitystä. Sillä voi olla ylläpitäviä tehtäviä. Unissa koetaan tunteita jota arkipäivästä puuttuu. Onneton ihminen näkee usein onnellisia unia ja onnellinen painajaisia. Unessa ihminen käsittelee asioita. Se mitä unessa tosiasiassa näkee, ja sen tulkinta, joka muodostaa koko jutusta tarinan. Se ei ehkä olekaan niin olennaista, mitä unessa varsinaisesti näkee. Mikäli siis oletetaan, että unissa ei kuitenkaan ole mitään yliluonnolista.

Mutta sitten asiaan. En ole oikein pitänyt freudilaista tai muuten kaavamaista unien tulkintaa minään, mutta ei voi olla sattumaa, että juuri viime yönä näin unta jossa multa irtosi hammas. Ensin yritin tunkea sitä takasin. Sitten soitin äidille. Sitten taisin rikkoa sen jotenkin. Lopulta olin tyytyväinen sen jättämään aukkoon.

Toisaalta, nyt muista, että näin eilen naisen jolla puuttui yksi takahammas. No vitut, kuka näistä tietää. Joka tapauksessa, vaikka sen kunniaksi, että elämä on täynnä yllätyksiä ja mysteerejä, laitan tähän loppuun lainaukset biiseistä jotka kuulin katusoittajilta, sen jälkeen, kun ne oli soineet mun päässä koko päivä. Kyynisesti voisi sanoa, että ne on aika tehokaita katusoittoklassikoita.

well, maybe there's a god above
but all i've ever learned from love
was how to shoot somebody who outdrew you
it's not a cry that you hear at night
it's not somebody who's seen the light
it's a cold and it's a broken hallelujah

---

I know where you go to my lovely
When you're alone in your bed
I know the thoughts that surround you
'Cause I can look inside your head