Hanoi, baby!

Vietnamissa siis. Ihanaa, ilman nettisensuuria ja smogia! Varsinaiseen Hanoihin paasy oli "hiukkasen" monimutkaisempaa, kuin mulle ekan bussilipun myynet Guillinissa antoi ymmartaa. Taytyy myontaa, etta olisin ollut aika hukassa, jossei samasssa bussissa olisi ollut aussia, joka laski - ja tinki meille hyvan dong-kurssin ja tiesi jotain jostain. Taytyy myontaa, etta nain kay mulle aika usein. Mun matkustaminen on itsenaista hyvin naennaisesti.

Yangshuosta jai paalle laiskuus. Nyt pitaisi loytaa energiaa tehda PAATOKSIA. Paska.

Laiska turisti

...olen ma. Taalla traveleritaivaassa pitaisi varmaan tehda kaikkea aktivitettia. Lasse ja melkein kaikki muut taalla on hurahtanut kalliokiipeilyyn ja hehtkuttaa sita. On varmaan kaikille sanomattakin selvaa, etta se ei ole mun laji, enka oo edes jaksanut kokeilla. Ma vaan syon, (eilen oivallista ankkaa kahdella eurolla) nukun ja oon netissa. Sitten hoidan jonkun kaytannon asian paivassa ja lahden illalla ulos. Jos ulos lahtemiseksi lasketaan se, etta jumittaa samassa baarissa.

No, yhta aktiviteettia harrastan. Pyorailen. Tassahan ei Teija Tavalliselle ole mitaan outoa, ja se on paras tapa liikkua Kiinassa. Mutta mina onnistuin valttamaan sen jopa Pekingissa, itse asiassa olen valtellyt pyorailya pari vuotta. Nyt kuitenkin ylitin itseni ja vuokrasin tsygan. Hauskaa on, mutta ihan vitun pelottavaa. Kahden bussin valissa oleminen, kun toinen ohittaa toista, ja vastaan tulee mita oudoinpia liikkuvia asioita, on psyykkaavaa. No, joka paiva pitaa tehda jotain mika pelottaa ja mulle se on niin kovin helppoa.

Olen myos oppinut jotain. Israelilaiset on outoja. Kivoja ja kauniita, mutta muutama asia kummastuttaa. Ne kuulee mun nimen aina ensin Miriam ja niiden silmat kirkastuu. Niille on aina lieva pettymys, etta olen ihan suomalainen lutikka, jolla vaan sattuu olemaan nimena suomalainen versio juutalaisesta nimesta. Keskusteluissa ne saattaa aika arkipaivaisesti viitata muslimeihin lampaannussijoina. No, matkustaessa ei pelkastaan opi kulttuurista, missa on, vaan myos niiden ihmisten kulttuureista jota tapaa. Kolumbiasta tiedan ihan simona. Eilen hieman itsekkin yllatyin, kun tapasin kolumbialaisen ja tiesin kotikaupungin. Muutama viikko sitten en tiennyt edes paakaupunkia. Saastan teidat googlaamiselta. Se on Bogota.

Nyt hierontaan!

Yangshuo on maineensa veroinen

...eli backpackeri paratiisi. Toisille siis helvetti. Maisemat oin upeita, sit ei voi kukaan kieltaa. Lampotila pyorii kolmessakympissa. Ja taalta saa joka kahvilassa lansimaista aamiaista, joka on onni ja autuus. Paivan aloittaminen koiralla ja nuudeleilla ei oo niin kivaa. No, kaikessa reiluudessa taytyy sanoa, etta perinteinen kiinalainen aamiainen, hoyrytettyja, lihalla taytettyja taikinapalloja on ihan kiva mutustella appelsiinimehun kanssa. Paistettu riisi munan kanssa on myos hyva vaihtoehto.

Tormasin eilen Lasseen, siis helsinkilaiseen ystavaani johon tutustuin Ulan Bataarissa. Hauskaa oli. Suomeksi tilittaminen on sitten nannaa. Ja empa arvannut, etta kuumottaa, on sana jota kaipaisin. Matkaisoveljeni taputti selkaan ja tarjosi sauhut. Kylla tama tasta.

On teita ikava, teleportatkaa tanne niin pidetaan bileet.

Guillin tai jotain

Nyt on siipi maassa. Shanghai (vitun magee mesta, mut meitsi ei jaksa hehkuttaa) takana ja hiostava Guillin jalkojen alla. Huomenna katoan muutamaksi paivaksi maaseudun rauhaan (vihdoin) johonkin backpacker klassikkoon, jonka nimea en muista. En oikein jaksa ajatella nyt. Seurana edelleen Flo, mutta ei ketaan Kolumbiasta. Oletteko koskaan yrittaneet pakata ihan liian isoa rikkinaista rinkkaa Shanghaissa itkien hysteerisesti? En suosittele.

Voi ystavat, kuinka teita nyt kaipaankaan! Jos saisi purkaa suomeksi puhuen, olo olisi varmaan parempi. Kiinasta en kuitenkaan hingu pois, mutta viikon paasta lahdettava on, silla taman kertainen 30 paivaa viisumissa tulee tayteen. Suuntana Vietnam, joka pitaisi olla siistii. En ole nahnyt Kiinassa edes neljasosaa asioista, joista piti, mutta eipa mitaan. Tuli tehtya sellaisia juttuja, joita en osnnut oikein ennakoida. Ja syotya ihan kasittamattoman hyvia ruokia. Aleksis Kiven kadun Peking ei varmaan maistu taman jalkeen. Opin jopa syomaan puikoilla ja muuta klassista.

Bye bye Beijing

He who hasen't climbed the Great wall isn't a tue man

Kolumbialainen ja italiainen Kiinassa

Kolumbialainen, saksalinen ja italiainen, jotka adoptoivat mut

Francesco matkakuvassa

Joka paikka oli ihan, etta miljoona kiinalaista ja me

Fransisco ottaa kuvaa Kielletyssa kauungissa

Huh. Tunnin paasta pitaisi lahtea juna Shanghaihin. On jo aikakin, Pekingissa olen nyt kuluttanut kallista aikaani kaksi viikkoa. Hauskaa on ollut, sisaltaen mm. Jimi Tenorin keikan. Helsinki Ghetto Bass patrolin missaisin, koska klubi jossa ne soitti oli kalllis pintaliitohelvetti, mutta Jimi oli niin assa, ettei valii. HGP:liin tormaaminen kuitenkin mahdollisti sen klubin loytamisen, jossa Jimi soitti. Etta oli niistakin ujoista pjista hyotya. Sekavaa, tiedan.

Kauheeta sekakayttoa myos, mutta selvisin siita paremmin kuin kolumbialainen ystavani. Aika hyvin, ha? Nyt jatketaan viela seuraavaan kaupunkiin yhdessa, seuranamme myos Irkutskissa tapaamani Flo. Katellaan sitten lisaa. Having the time of my life.

After we started fucking you stopped calling me darling.

Tanaan pieni koti-ikavan tapainen aalto. Ja yllattaen huoli teista, mita kuuluu, miten parjaatte. Koko Suomi tuntuu aktivoituneen Venaja-herkaksi - jotain hyvaa tragediasta?

Kun kirjoitatte mulle, yrittakaa olla kayttamatta pisteita kirjainten paalla, joihin ne ei kuulu. Kiina muuttaa ne joksikin ihan muuksi. Mutta tarkeinta, etta kirjoitatte.

Piskit pataan

Tanaan tein sen. Soin koiraa. Ja se oli ihan vitun hyvaa. Olen myos ostellut turhia asioita, onneksi puolestani tingitaan. Olen puhunut teista paljon ystavat rakkaat, ihanaa, etta myos minua kaivataan. Meilini on mirja_ham@hotmail.com. Tekstarit samaan vanhaan.

Bloggerkin on Kiinaksi

Ensimmainen ateria Kiinassa. Taman jalkeen kaikki oli hyvaa.

Tama paiva alkoi hyvin. Helilta ja Juholta oli tullu kaipailevat tekstarit jotka lammittivat mielta. Aamiaisella istuin samojen naamojen kanssa kuin muutamana paivana tassa olen jo tehnyt. Samat naamat jakavat kanssani huoneen, korttipelit tupakat ja kokemukset. Kyseessa on kova kolmikko, jonka tapasin junassa matkalla Erleniin, Kiinaan. Tapaamisen taustalla on kummallinen mongolialainen nainen ja sattuma.

Pojat ovat kaikki asuneet UB:ssa muutaman kuukauden ja ovat nyt kaikki tavallaan matkalla kotiin. Kodit ovat Saksassa, Kolumbiassa ja Italiassa. Siina selitettavaa. Must see nahtavyyksista suoritettiin tanaan Muuri, eilen Taivaallinen palatsi ja toissapaivana Kielletty kaupunki. Muurissa oli eniten konkreettista hommaa, hirvea kiipeaminen. Kaikki nahtavyydet on kuitenkin uuvuttavia, silla joka paikassa on miljoona kiinlaista ja me. Ja lampoa riittaa.

Kiina on kaikkea mita kuvittelette ja enemman. Korea taitaa jaada talla reissulla sittenkin valiin, silla seuraavaksi on pakko paasta jonnekin rauhoittumaan!