Lempeasti pilvessa

Vika paiva UB:ssa ja paljon aikaa tapettavana - teen listan huomioista matkustelusta, Mongoliasta ja ihmisista.

1. Maata pitkin meno kannattaa. Lentely on pahaksi maapallolle ja sielulle, vaikka katevaa onkin. Junan, bussin ja laivan perassa pysyvat seka keho etta mieli. Bakteerikanta, jet lag eika kulttuurishokki iske, kun muutosta voi seurata reaaliajassa.

2. Tytot, matkustakaa enemmman! Tyttojen ja poikien suhde matkailijoissa on tasattava silla nyt pojat on liian kiimasia. Esimerkiksi eilen mulle lahjoitti ukrainalainen leivoksen ja jenkki kehui tosta vaan kauniiksi. Saan enemman kohteliaisuuksia illassa, kuin Suomessa puoleen vuoteen. Tekee kyyniseksi.

3. Lokaaleihin ei backpackeri reitillaan tutustu. Reppureissaajat on niin kuin joku outo laji joka ei oikeastaan ole tekemisissa alkuperaisvaeston kanssa.

4. Edellinen voi johtua siita, etta lokaalit koyhissa maissa haluu rahaa. Ne haluu sita ihan vitusti. Mua ei mun mielesta ole kertaakaan kusetettu, mika voi tietenkin johtua siita, etten ikina tarkista laskuja yms. Ma en vaan jaksa kelaa, etta koko ajan joku yrittaa vedattaa. Tiettyyn pisteeseen asti sita ajttelee, etta kylla niilla on oikeus kiskoa meilta rahat, me ollaan rikkaita lankkareita jotka tulee niiden maahan pallistelemaan (ma oon viela tassa vaiheessa), mutta alan ymmartaa hyvin ihmisia, jotka inhoaa olla vaan mahdollisia rahanlahteita. Kaikesta pitaa maksaa ja viela tuplahinta.

5. Varmimmin tulee toimeen skandinaavien ja brittien kanssa. Ei tule huumori-, kieli-, alkoholi- tai kulttuuriero-ongelmia.

6. Mongoliassa se jolla on auto - mieluiten jeeppi, on kuningas.

7. Tyhmien matkamuistojen osto on valitettavasti puolet hupia.

8. Mongolialaisilla on paremmat hampaat kuin venalaisilla.

9. Aina valilla taytyy paasta maaseudun rauhaan.

10. Aina valilla annetaan, valilla otetaan. Jotain siina taytyy olla taustalla.

11. Matkustaessa kysyy usein itseltaa, jopa silloin kun menee vituilleen, etta miksi istua himassa kattomassa telkkaria kun voi tehda tata?

Linkitys ei jotenkin toiminut, mutta kopipeistatkaa nama, niin ei tarvi sanoa enaa mitaan.

www.viceland.com/int/dd.php?id=362&country=se
www.viceland.com/int/dd.php?id=355&country=se

Kaak.

Pakko poustaa tanaankin, ihan tilitys mielessa. Eilinen loppupaiva otti nimittain oudon kaanteen. Istuin syomasssa kanasalaattia (en enaa ikina syo lammasta, vaikka Ulan Bataar onkin maailman Mutton capital) ja mun matkarakastaja nro. 1 kavelee sisaan. Mulle tyypilliseen tapaan painan hatun syvemmalle paahan ja katson alas. Rohkaisen kuitenkin mieleni ja menen juttelemaan sen kaverille Frankille. HAn tietenkin kutsuu mut niiden poytaa (jossa muuten istui myos Kyttalan Villen tanskalainen kaksoisolento). Ihmetteln, miksi Vidar nayttaa niin ilahtuneelta nahdessaan mut, kun ma ajatteln vaan, etta vitun kusipaa, et vastannu mun meiliin.

No, hetken jutustelun jalkeen kay ilmi, etta pojat ovat matkalla nettikahvilaan tsekkaamaan meilit, jonka he ovat kuulemma viiimeksi tehneet ennen Listvyankaa (jossa ma olin siis niiden mukana). Se siis selittaa. Eikai se ole vastannut, kun ei ole ikina meilia lukenut. Mutta jos ma jotain miehesta tiedan, jos se olisi ollut kiinnostunut, se olisi mennyt nettiin ja meilannut mulle. Mutta ihan kiva tietaa, ettei mun ihmistuntemus ole ihan niin paska kun jo jossain vaiheessa epailin. Istuin siina sitten poikien kanssa jonkin aikaa, kunnes keksin jonkun tekosyyn liueta.

Kaiken taman jalkeen tarvitsin shoppausterapiaa ja menin tavarataloon. Rintsikoiden sovituksessa mua auttoi kaksi mua kaksikymmenta senttia lyhyempaa myyjaa. Ostin vessapaperia jonka nimi on Thank You.

Etta sellaista. Nyt vastaan Maijan haasteeseen.

1. Kirja joka muutti elämäsi?
Ah, enpa tiia. Matkaoppaat, jotka inspiroi tallaisille reissuille.

2. Kirja jonka olet lukenut useammin kuin kerran?
En muista.

3. Kirja jonka ottaisit mukaan autiolle saarelle?
Mulla on matkalukemisena Raamattu ja Koraani. USkonnollisista syista valitsen ensimmaisen.

4. Kirja joka teki sinut hilpeäksi, kevytmieliseksi, huikentelevaiseksi?
Koska en keksi mitaan, on tahan kehiteltava jotain nokkelaa siita, miten vaarallista olisi, jos olisin yhtaan enemman kevytmieleinen, hilpea ja huikenteleva. Peppi Pitkatossuista sain pienena Girl Poweria.

5. Kirja joka sai sinut sortumaan nyyhkytyksiin?
Esimerkiksi Auringonasema ja lempparini Valkoiset Hampaat. Seka Irvingin kirjoista useat.

6. Kirja jonka toivoisit kirjoitetuksi
Toisin kuin monet muut, en usko elamanhallinttan tai ainakaan oppaisiin siita. Pussikaljaromaanin jalkeen en kaipaa enaa sukupolvi kuvaustakaan, joten enpa tieda.

7. Kirja jota et toivoisi kirjoitetun?
Elamanhallinta yms. roska

8. Kirja jota parhaillaan luet?
Kokoelmaa venalaisista nykykirjailijoista

9. Kirja jonka aiot lukea?
Saatana saapuu Moskovaan tuli ekana mieleen.

10. Haasta viisi bloggaajaa
Keta ei oo viela haastettu? Olga? Heli?

Heikottaa vahan

Huh huh. Mistas aloittaisin. Mieleton viikko Gobi-aavikolla takana. On aivan uskomatonta, etta yhteen maahan mahtuu niin erilaisia maisemia. Hiekkadyynit on varmaan siisteimpia asioita, mita olen koskaan nahnyt ja tahtitaivas oli joka yo mieleton. Ratsastin kamelilla ja kavin viikon aikana kerran suihkussa. Seuranani oli mun brittijatka Dan, hollantilainen pariskunta seka polakki joka jo tanne tultuani tarttui mun mukaan. Lahinna sen takia olin positiivisesti yllattynyt kun puoli valissa reissua yovyimme saman perheen luona kuin suomalaiset joihin olin tormannyt UB:ssa. Jatkoimme paskakeskusteluja ja omituisten yksityiskohtien kertomista seksielamistamme (kiitos vaan kaikille osallistuneille).

Silti olen tyytyvainen, etta lahdin inter-eurooppalaisen poppoon mukaan. Polakki lukuun ottamatta kaikki olivat ihania ja aina oppii kaikkea jannaa. Kuten sen, etta hollantilainen toivoo jotain joka kerta kun hanen molemmilla puolillaan istuvat vastakkaista sukupuolta olevat henkilot. Siis mita vittua? Lisaksi taytyy myontaa, etta tavallaan polakin kanssa riitely oli ihan virkistavaa. Ja olihan oppimiskokemus sekin, etta Puolassa on tosiaan ihan erilainen kulttuuri kuin Suomessa. Monet meidan skismat nimittain johtuivat siita, taa wannabe-macho sanoi asiota kuten: skandinavian malli vahvasta naisesta tekee pojista homoja, inhoan itsenaisia naisia yms. Se veti myos herneen nenaan kun nauroin sille enka sen ruokottoman huonoille vitseille naisista kamelin selassa. Mulle ei ihan selvinnyt, miksi tama jatka tuppautui jatkuvasti mun seuraan, kun me ei selkeasti tultu toimeen. Kai se nautti provokaatiosta. No, tanaan se lahtee takasin kotimaahansa, onneksi.

Nyt olen takasin UB:ssa, suunnitelmiin tuli muutos ja ostinkin liput Pekingiin jo perjantaiksi. Mongolia on ehdottomasti siisteimpia maita joissa olen koskaaan kaynyt, mutta Kiinaan meno houkuttaa jo. Koska olin taas vahan myohassa lippujen ostossa, taitan puolet matkasta bussilla. Mongoliasta on myos hyva lahtea siksi, etta kohta taalla alkaa olla tosi kylma. Siperiasta puhaltava tuuli aavikolla on jopa suomalaiselle vahan liikaa.

Suunnitteln tanne kuitenkin jo seuraavaa matkaa:
Pietari
Moskova
Irkutsk
Suunnilleen viikko Baikalilla, joka on ihan jarjettoman kaunis
Ulan Ude
Ulan Bataar
Pari paivaa kuositusta taalla, hevosen osto, oppaan palkkaus, tarvikkeiden hankinta.
Noin kuukausi ympari Mongoliaa ratsastaen.
Miltas kuullostaa? Ajattelin toteuttaa tan parin vuoden sisaan. Toivottavasti matkakumppaneita loytyy...

Eilen olin sitten ensimaista kertaa kipea. Pelottavan voimakkaat ylavatsan krampit aiheuttivat myos ensimmaisen soiton Suomeen seka vakavaa pohdiskelua laakariin menosta. Paranin kuitenkin niin, etta jaksoin illalla syoda kiinalaista keittoa kahden ihanan tanskalaistyton kanssa. Tanaan tosiaan heikottaa vahan, mutta raahauduin urhoollisesti Mongolian historian museoon joka oli sympaattinen ja yllattavn mielenkiintoinen. Tai no, ei se liene yllatys. MOngolian historia on ihan sairaan mielenkiintoinen. Nain muun muassa kirjeen jonka Tsinngis Khaan oli lahettanyt paaville. Seuraavaksi ohjelmassa on Luonnon tieteen museo, jossa pitaisi olla dinosauruksen luita ja munia seka muuta jannaa mun sisaiselle pikku pojalle.

UB:sta taas

Ajattelin laittaa nyt nopean postin, etta kunnossa ollaan edelleen. Saatan nimittain kadota viikoksi aavikolle huomenna, saa nahda. Vieressani istuu ensimmainen suomalainen vahaan aikaan, Heli kysyi tieta kadulla ja sattui sitten myos kysymaan mista olen kotoisin. Ihan hauskaa. Varsinkin kun polakin seura alkaa todella tokkia. Mun ihana norjalainen ei ikina vastannut mun mailiin. Miehet on sikoja. Jep, lutkailu tosiaan loppui tahan.

Olen varmaan taalla Mongoliassa koko viisumini, eli kuukauden, silla taman ensimmaisen retken jalkeen menen Florencen kanssa viela varmaan toiselle. Rahaa vaan kuluu, vaikkei ne kalliita ole. Luvassa pitaisi olla paljon jeepissa istumista, kamelin selassa istumista ja tietysti myos hevosten. Tekee hyvaa mun elainpeloille. Mongolian maaseudulla ei tietenkaan ole myoskaan vessoja tai suohkuja. Onneksi sentaan ei ainkaan viela ole satanut lunta, vaan helle paahtaa edelleen. Toivottakaapa onnea.

Arsyyntynyt Ulaan Bataarissa

Huh. Mongoliassa siis. Koko mestaan on kaksijakoinen suhde. Kun tulin tanne olin ensin vain uskomattoman helpottunut siita, etta rajanylitys meni niin helposti. Sitten ajattelin, ettei taa juurikaan eroa Venajasta. Kunnes nain ensimmaisen kamelin. Ja sitten paimentolaisteltan. Koko loppumatka mulla olikin haltioitunut ilme kasvoilla. Te ette vittu usko niita maisemia! Vanhoja ihmisia perinnekledjuissa, kuinka sopon autenttista.

Sitten saavuin kaupunkiin. Mulla oli selkea nakemys miten paasta hostellille ja aioin toteuttaa sita. Haluaisin tuoda esiin, etten ole kertaakaan matkan aikana eksynyt ja alan olla kelvollinen kartanlukija. Matkaani tarttui polakkiaija ja buriati-tytto, joka on asunut taalla viime vuoden. Ajattelin, ettei siina mitaan, ihan kiva, etta on seuraa kun katulapset heittelee kivia. (not kidding)

Kuten yleensa, vaikeudet alkoivat tytosta. Hanella oli sangen hyvat aikeet, mutta ei kylla vittu mitaan hajua mistaan. Hanen apunsa johti kahteen taysin turhaan taksimatkaan taysin sekopaisen kuskin kyydissa. Tama tosin maksoi yhteensa noin 50 senttia. Polakki heilui beesissa selittaen, ettei taalla ole turvallista mulle yksin, kun en puhu venajaakaan. No, mulla ei ollut mitaan ongelmia rajalla, toisin kuin silla ja sen takia (varmaan polakki halusi silta pillua, vaikka selitti koko ajan kuinka siperialaiset ja mongolit on niin vitun tyhmia) meidan beesiin tarttui taa buriati tsigu. Taalla Mongoliassa ei juurikaan sujuva venaja jeesaa. Tai ainakin englanti ja avuton hymy auttaa yhta paljon. Eli miehet, lopettakaa se vitun pateminen. Meitsi on ihan vitun sankarimatkailija teihin verrattuna.

Lopulta paastiin hostellille, joka on taynna arsyttavaa hostellivakea. Ja siella pitaa olla ennen kahtatoista. Ei kuulemma ole turvallista. No ei ole vittu missaan. Lopettakaa taa holhoaminen. Onneksi mina ja polakki oltiin yhta mielta siita, etta nyt tarvitaan kaljaa. Sita sentaan sain.

No, enemman kuin Mongoliaan, naa mun vitutukset liittyy varmaan johonkin vitun hormooneihin. Meinasin nimittain hiiltya jo UU:ssa, kun postityontekija huusi mulle venajaksi. Se oli eka kerta matkan aikana. Tai sitten mua vaan arsyttaa, ettei mun norjalainen vastaa mulle. Tapasin tanaan mukavia tanskalaistyttoja, jotka oli tavannut mun norjalaiset junassa. Eli ne on nyt UB:ssa. Eika Vidorista ole kuulut mitaan. No joo. Ehka mun pitais noudattaa Hannun neuvoa. Mirja, lopeta toi lutkailu, ei kukaan ees tykkaa siita. Thanks.

No, iloisempii aiheisiin. Koko matkan ajan olen hahmotellut paassani listaa venalaisista asioista. Tassa olis:

-Kultahampaat. Naita, tai taysin puuttuvia hamapaita on lahes kaikilla. Nain niita niin paljon, etta silma tottui. Koko suu taynna blingblingia ei nayta mun silmiin enaa yhtaan rivolta.

-Kuolleiden johtajien kuvat ja patsaat. Lenin eniten edustettuna. Putinia olen siis onneksi nahnyt vain lehdissa.

-Kadut joiden nimi on Lenina, Gagarina, Karla Marksa ja Kirova. Niita on joka kylassa ja kaupungissa.

-Saippuasarjat jotka sijoittuvat armeijaan tai polisiikouluun. Propagandaa?

-Lapsia kannetaan sylissa rattaiden sijaan.

-Venalaiset rakastaa kirjailijoitaan.

-Rautatiet. Luonteva junakulttuuri.

-Monikulttuurisuus. Siksi on vahan vaikea ymmrtaa rotuongelmia.

-Kauniit naiset, natit tytot. Suurella osalla on tietenkin ihan hirveat kledjut, vahan drag queen -meininki, mutta kadulla nakyy myos ihan uskomattomia DO-tsiguja.

-Komeat miehet, sopot pojat. Venalaisilla miehilla on usein ihanat silmat ja ujo hymy. Vahan liian usein myos univormu.

-Kliseet pitaa paikkansa. Roskaa on paljon, kuten myos ladoja. Pietarin muovipusseista suuri osa on suomalaisia. Teeta juodaan paljon.

-Kaikilla on typerat neonvariset muovitossut.

-Ruoka on rasvaista ja sokerista, mutta pienissa annoksissa. Venalaista pikaruokaa on paljon.

-Ihmiset on ystavallisia. Viranomaiset tai oikeastaan mitkaan etaisesti siihen viittaavatkaan, ei. Tavallinen ihminen on toisen taviksen puolella niita vastaan.

-Yhdella aluaeella on paljon eri-ikaisia taloja. Omaa osaa kerrostalosta kustomidaan vapaasti. Joka paikassa rakennetaan tai korjataan.

-Luulen, etta Kreikassa on vaarallisempaa.

Kiitos meileista ja kommenteista jalleen. Jatkakaa samaa rataa. Juorut erityisen tervetulleita. Alkaa olko huolissa, mulla on kaikesta huolimatta hyva meininki. Rauhaa ja rakkautta.

UU:ssa, niin kuin koleet skidit sanoo

Eli Buriatin paakaupungissa. Taa on Irkutskin jalkeen hirvean inhimillisen oloinen mesta (joka muuten on paikka venajaksikin). Jalkakaytavilla voi kavella ja jokainen talo ei ole paketissa. Vajaan tunnin marshrutky-matkan paassa on yltio rauhallinen datsan-alue. Eli buddahalaista hassakointia.

Jaan Irkutskissa tapaamani brittityton kanssa hotellihuoneen, joka on hintaansa nahden surkea. Suihku on jaakylma, mutta meilla on kivaa. Florence jatkaa huomenna junalla Ulan Bataariin, meitsi bussilla. Tietysti koko matka pitaisi tehda junalla, mutta kun en junalippua saanut ja viisumi vanhenee 15.9, ei auta. Ja plussaa on tietysti sekin, ettei bussi seiso rajalla puolta vuorokautta.

Kaikki on edelleen mennyt pelottavan hyvin. Enaa ainut jannityksen aihe on periaatteessa rajanylitys Mongoliaan. Jatan Venajan taakseni hieman ristiriitaisin tuntein. On ollut ihan sairaan siistia. Yritan tassa tajuta, etta olen mennyt Siperian lapi junalla ja syony omulia Baikal-jarvella. Tai etta kello on taalla 6 tuntia enemman kuin siella.

Alussa matkan tekoani hieman sekoitti se, etta kaikki oli jotenkin niin uutta ja ehka se, etta jossain Omskisssa oli viela jotenkin suorittamisen meininki. Olisi koko ajan pitanyt tehda tai kokea jotain superhienoa. Nyt olen tajunnut, ettei nain pitkalla reissulla yksinkertaisesti pysty eika pida. Ihan siita nauttiminen, etta kadulla kavely ja kaupassa kaynti on niin erilaista kuin kotona, on ihan vitun siistia. Suunnitteilla on lista venalaisista asioista.

Tanaan sain postikortteja ja -merkkeja ostettua! Viisi onnekasta tulevat saamaan taman idan ihmeen noin 4-6 viikon paasta. Olitte muuten monet paivittaneet blogejanne kiitettavasti, siita propsit. En edelleenkaan taida ehtia kirjoitella jengille henkilokohtaisuuksia, mutta muistutan, etta meilit ja tekstarit kotopuolesta ovat enemman kuin tervetulleita.

Matkarakastaja

Olga

Baikal jarvelta

Nyt kirjoitan toisen kerran viela taalta Irkutskista ihan vaan kertoakseni maailman parhaasta hostellityontekijasta, Olgasta, hauskan tarinan. Lahdin eilen paivaretkelle Baikal-jarvelle (aivan hillittoman hieno mesta muuten) kahden maailman helposti sopoimman norjalaispojan kanssa. Kun seura oli niin mukavaa, vodkaakin tuli sitten lopulta juotua ja paikka niin uskomaton, etta paatin sitten jaada yoksi siihen pikkukylaan jossa me oltiin. Vidar ja Frank oli jaamassa sinne joka tapauksessa joten nukuin niiden mokissa.

No, Olga huolestui, kun mua kuulunut, soitti siihen hotellin tapaiseen missa me oltiin ja selvitti, etta ma jain sinne yoksi. Seuraavana paivana se maksoi mun jo maksetun hostelliyon takasin (n.15e) vaikka mun kamat siis oli vienyt yhden sangyn! Aivan uskomaton muija! Tanaan lahden illalla kohti Ulan Udea ja tan paivan olen vaan hengaillu taalla Olgan seurana ja vahan naureskellut eilisille toilailuille. Naan normannit varmaan myos UB:ssa, mita odoton jo innolla.

Irkutsk

Olen nyt toista paivaa hostellilla Irkutskissa ja kaytan taman vuosituhannen hitainta nettia. Hostellissa olo on ollut varsinainen ohjelmanumero. Niin parjattuja kuin nama laitokset ovatkin, on ihan mukava, etta heti on seuraa. Suosikkini on hostellityontekija Olga, ihana aasiatar, joka on paikan pakollinen outo Suomi-fani. Han kyselee paljon Ville Valosta.

Kaikki taalla hostellilla on vetelemassa eri versioita samasta reitista kuin mina, joten tajusin tanaan, etta samoja naamoja tulen nakemaan paljon. Outo ajatus. Olen taalla viela kaksi yota ja jatkan sitten Ulan Udeen, joka ihan oikeasti on pakko olla mun viimeinen Venaja-kohde talla eraa. Siella on maailman suurin Lenin paa.

Tanaan ei ole ehka ole ollut maailma onnistunein paiva. Sain tietaa, etten luutavasti paase junalla Ulaan Batariin Ulan Udesta, koska ne on taynna 2.10 asti. Vahan huonompi homma, vaikka tavallaan olen helpottunut. Juna seisoo rajalla 11-14 tuntia, eika mikaan ole turhauttavampaa kuin pysahtynyt juna. Nyt yritan kikkailla itselleni bussimatkan, mutta jos ei se onnistu joudun kayttamaan minibusseja ja liftaamaan. Mielenkiintoista, mutta epavarmempaa. Tavallaan tuntuu silta, etta pitaisi olla ihan vitun huolestunut. Lisaksi kadotin (tai kaytin johonkin enka muista) pari sataa ruplaa (n.6e), enka ole saanut mitaan tehtya. Lahinna olen lasinyt taalla hostellilla.

Kiitos kaikille, jotka olivat laittaneet sahkopostei. Niita on eri kiva saada, vaikka tulikin ekaa kertaa pieni koti-ikavan aalto. Laitan myohemmin tan blogin lisaksi myos meileja.

Nyt Tomskissa

Tomsk on "kuuluisa" kauniista puuarkitehtuuristaan. Ja sita taalla tosiaan riittaa. Talot ovat 1800-luvun lopusta ja tummaa puuta. Ikkunan pielet on maalattu kirkaalla varilla ja koristeltu sairaan upeilla kuvioinneilla. Jos olet taitava, voit rajata valokuvan niin, ettei siina nay talon luhistuminen, oudot lisaosat eika piha, joka on luutavasti taynna autoromua, tyhjia pulloja, piikkilankaa ja muovipusseja.

Kun tulin tanne muutama paiva sitten, tuli mieleeni etaisesti Porvoo. Tai no Porvoo jos Porvoon puutaloille ei kukaan olisi tehnyt muuta kuin aivan valttamattomimmat korjaukset 50-luvun jalkeen ja talojen valiin olisi isketty mielikuvituksellisia uusiorakennus taloja, suhteettoman suuria betonisia virastorakennuksia seka jotain pientehtaita (ehka) joita nayttaa pitavan kasassa jeesusteippi.

Tomskin paakatu, Prospekt Lenina, on kuitenkin kliinisen siisti. Roskiksia on noin 50 metrin valein. Katua reunustavat muun muassa Mango, Benetton ja kalliit ravintolat. Leninin patsaan viereisella aukiolla, neuvostoaikasen teatterin edessa, on sunnuntaisin mahdollista ratsastaa vaikka kamelilla. Niin kuin ilmeisesti kaikissa Venajan kaupungeissa, taallakin on ihania metsaisia puistoja, jossa on tarpeeksi penkkeja kaikille.

Onnistuin jalleen ostamaan junalipun eteenpain ja huomenna jatkan Irkutskiin. Sen pitaisi suunnitelmien mukaan olla viimeinen kohteeni talla eraa laajassa Venajan maassa.

Omskissa, Siperiassa siis

Matkoilla kummalliset asiat muistuttavat Suomesta. Asken taalla nettikahvilassa Tarja Turunen huusi kajareista Kiitos Tampere! Jostain tuntemattomasta syysta taalla soi siis Nightwishin Tampereen keikkataltiointi. Junassa kuulin seka Sandstormin, etta London Mc:ta. Junassa soi paiva-aikaan radio. Mita enemman Aasiaan mennaan, sita enemman musiikki on venalaista. Jopa Madonna kaannetaan venajaksi.

Madonna on muuten taalla iso juttu. Pietarin yhessa nettikahvilassa kuulin mielenkiintoisen keskustelun, kun venalainen neiti yritti selittaa jollekin puhelimessa noin tunnin ajan, kuinka han haluaa liput Madonnan keikelle Pariisiin seka tavata hanet henkilokohtaisesti.

Asken yks mies kysy multa, etta miksi Omsk. Jaa-a. Taa oli matkan varrella. Han pyoritteli paataan, kun kavi ilmi, etten osaa venajaa. No, olen jo nostanut rahaa venajaksi ja kuin ihmeen kaupalla sain taas ostettua yhden junalipun. Jatkan tanaan illalla Tomskiin. Se pitaisi LP:n mukaan olla hauskempi paikka kuin tama. Vaikka ei tassakaan ole mitaan vikaa. Tulin kaupunkiin eilen vahan ennen yhta yolla joten tein kaksi kallista asiaa. Otin taksin ja oman hotellihuoneen. Yhteensa noin 26e. Mutta sainpa kylpyammeen, joka muutaman suihkuttoman junapaivan jalkeen oli kivaa. Tanaan vain kaveleskelen taalla lahes kolmenkymmen asteen helteessa ja mietin milloinkohan mulle tulee nalka.