Antelias ja ihana

Katsoin tänään taas Oprahia. Mullahan ei ole muuta kuin aikaa. Yhden puolen vuoden Aasia-reissun järjestely ei ole ihan kokopäivätyö. Oprah haastatteli muutamaa naista, joilla oli Amerikan uusi kansantauti eli seksiaddiktio. Tämä tietenkin inspiroi mua kirjoittamaan.

Haastateltujen käytöstä analysointiin ohjelmassa ja tultiin siihen tulokseen, että se juontaa juurensa huonoon itsetuntoon ja nuoruuden kokemuksiin. Freud oli varmasti oikeassa siis. Naisten käytös oli itsetuhoista ja varsinkin se, että molemmat kertoivat, että he eivät oikeastaan nauti seksistä, kuullosti kovin huolestuttavalta. Molemmat hakivat selvästi vain hyväksyntää ja rakkautta väärin keinoin, niin kuin me kaikki. Molempien käytös oli siinä mielessä vastuutonta ettei kumpikaan harrastanut turvaseksiä. Kaikkien samalla tavalla toimivien on toki hyvä tehdä pientä itseanalyysia aiheen tiimoilta. Olisiko oma käytös sittenkin miellyttämishalua tai oman viehättävyyden todistelua itselle käyttäen muita hyväkseen?

Tästä tulee kuitenkin mieleen se ikivanha ongelma. Jos nainen käyttäytyy tässä suhteessa kuin mies, se on vähintääkin arvelluttaa. Jos häntä ei tuomita, häntä säälitään. Kevytkenkäisellä käytöksellä täytyy olla joku syy, hänen täytyy olla sairas, tyttöparka. Tämähän on avunhuuto! Hän ei varmasti arvosta itseään!

Taustalla on mielestäni ajatus siitä, että nainen jotenkin pilaantuisi panemalla. Mun mielestä nainen voi olla vaan ihana ja antelias. Ei naisessa välttämättä ole mitään vikaa jos se paneskelee ympäriinsä. Ihmisillä on monenlaisia suhteita, eikä kaikkia ole tarkoitettu kestämään. En halua romantisoida yhden illan juttuja ja muita irtosuhteita, mutta voihan se olla ihan kivaakin. Tuntuu, että yhteiskunta on jotenkin nykyään uuskonservatiivinen, eikä noin yleensä sanota.

Toinen kysymys on sitten, että kuinka moni miehistä jotka ovat niin sanotusti pleijereitä, pukkeja yms. on oikeasti ihan rikki. Hirveän moni mies ei kehtaa edes myöntää, että irtoseksistä voi tulla tyhjä olo. Mies ei ehkä halua myöntää itselleen, että ei pane kymmenittäin naisia siksi, että rakastaa heitä, vaan siksi, että vihaa.

Kirjoitin tänään myös mukavan kesäblogitekstin kärpäsestä, joka häiritsi mun unta mutta eiköhän tää ole enemmän mun alaa

Minusta tuli fani

Ihastuin tässä taannoin. Suunnilleen päivän ajan olin täysin kyvytön ajattelemaan mitään muuta. Vaikka ihastumiseni oli suhteellisen toivotonta, olin kauhean onnellinen. Olin yllättynyt, että pystyin vielä tuntemaan jotain sellaista. Sykkeeni nousi huippulukemiin enkä voinut lakata hymyilemästä. Ajatukseni kiersivät samaa kehää ja alkoivat jo sekoilla.

Ihastukseni kohde on mitä hurmaavin, fiksu, menestyvä, persoonallinen ja lahjakas. Hän on paperillakin täydellinen. Mutta minä olin myyty siitä miten joku voi huokua niin paljon jotain lämmintä ja hyvää.

Aloin melkein vihata niitä asioita joihin voisi ajatella minun ihastuneen. Ne tekevät ihastukseni kohteessa muidenkin mielestä ihanan ja tavoittelemisen arvoisen. Hän on varmaan aika klassinen ulkona mun liigasta -tapaus. Mutta ei se mitään, tunne oli niin mahtava. Se ei kuitenkaan kestänyt liian kauan, että olsi kehittynyt pakkomielteeksi, mikä ei taas olisi ollut kenellekkään kivaa. Muutaman aamun jälkeen hän ei enää ollutkaan ensimmäinen ajatukseni ja saatoin puhua hänestä ironiseen sävyyn elämäni rakkautena.

Trippi teini-ikäiseksi päättyi tällä erää, mutta odottelen innolla seuraavaa kertaa kun sovittelen nimeni perään aivan uutta sukunimeä.

Kaikki pelaa!!!

Innostuin tänään taas töissä suunnittelemaan seuraavaa tauluani. Täältä täytyy sitten suoraan juosta ostamaan kankaita, joita ei ikinä ole missään tarpeeksi suuria.

Aina epätasaisin väliajoin saan tälläisen maalausspreen. Parhaassa tapauksessa innostuksesni ei kestä edes kotiin asti, joskus masennun kun jokin maalaus menee ihan vituilleen, joskus vaan kyllästyn kun hyvät ideat hetkellisesti loppuvat.

En ole oikeasti yhtään hyvä maalamaan. Taulut eivät koskaan näytä valmiina siltä kuin oli tarkoitus. Joskus ne tosin näyttävät paremmalta. Maalaan aina naivistisia kuvia, (vaikka vihaan naivistista taidetta) koska en oikeasti osaa muuta. Ystäväni sanovat, että maalaukseni kuuluvat vulvaattiseen koulukuntaa. Tämäkään ei ollut tarkoitus, mutta jokseenkin huvittavaa. En edes ole tietoinen mitä maalaan.

Miksi sitten maalaan? Ettei aina tarvis dokaa. Koska se on perkeleen kivaa. Ihan se konkreettinen pensselillä sutiminen on hykerryttävän hauskaa. Värien sekoittaminen nautinnollista. Maali tuoksuu oudolla tavalla kivalta. On huisia nähdä, kun valkoinen kangas peittyy. On mielenkiintoista pohtia, milloin taulu oikeastaan on valmis.

Ehkä maalaan myös siksi, että ylitän sillä itseäni. Yleensä kaikki vähänkään luova ajattelu on jäänyt vain oman pääni sisälle. Kyseessä on ollut jonkinlainen pelko. Miksi edes tehdä, kun ei voi olla paras? Kummallista, en ole ikinä myöntänyt itselleni olevani kilpailuhenkinen tai kunnianhimoinen.

Jossain vaiheessa tajusin, että pakkohan se on tehdä, muuten sekoaa. Eikä tarvi tehdä kuin tekemisen vuoksi. Muutkin kliseet aukesivat, kuten on kivaa olla huono. On vaan kivaa olla tekijä. Ja jos joku sattuu tykkäämään sen verran, että haluaan mun maalaamat sipulit keittiöönsä, sehän on vaan ekstraa.

Täytyy myös luopua siitä ajatuksesta, että kun ottaa kynän käteen, siitä täytyisi heti tulla jotain mahtavaa tai omaperäistä. Täytyy tehdä hirvittävä määrä paskaa, että tuotoksessa on ajatus joka puhuttelee itseä tai muita. Kaikki luominen on myös jonkun tekniikan käytöä, joka harjaantuu vain tekemällä. Oma ilmaisu saa niin sanotusti paremmat kanavat.

Kuullostan jonkun teinileirin vetäjältä, kun sanon, että kaikilla on oikeus tehdä asioita. Kirjoittaa blogia, laulaa suihkussa ja maalata kotona. Se, että on sen verran itsekrittiikkiä, että valitsee yleisönsä on tietysti järkevää. Kaikki voi olla seksikkäitä, mutta ei kaikkien nyt pornoa tarvi tehdä.

Oprah rokkaa (ei ku ihan oikeesti)

Tiesitkö, että kahdeksan kymmenestä naisesta käyttää vääriä rintaliivejä? Ongelma on yleensä liian pieni kuppikoko ja liian suuri rinnanympärys. Silti henkikseltä saa vain c-kuppeja. Miksi näin? Maailma on pienirintaisille tehty. Todellista feminismiä on vaatia, että kaupoista saa hyviä rintaliivejä kaikille. Ja tietenkin nättejä halvalla.

Hyvien liivien löytäminen on yhtä kivaa, harvinaista ja työlästä kuin hyvien housujen löytäminen. Oprahin mukaan kuitenkin mahdollista. Ei vain pidä tuijottaa kuppikokoa. Ainakin se on sen arvoista, koska mistään ei saa niin hyvää fiilistä kuin hyvistä rintsikoista.

Bra revolution!

UM:n matkustustiedotteesta

Avioliiton ulkopuolinen seksuaalinen kanssakäyminen ulkomaalaisen ja laosilaisen välillä ei ole sallittua paikallisen lain mukaan. Erityinen seksuaalisen kanssakäymisen mahdollistava lupa tulee anoa etukäteen viranomaisilta, jotta vältytään sakoilta tai jopa vankeusrangaistukselta. Myös kihlautuminen ja avioliiton solmiminen laosilaisen ja ulkomaalaisen välillä ilman viranomaisen lupaa on kielletty.

Sitä samaa

Tuntuu, että kaikki puhuvat vain siitä, mitä vittua syksyllä tapahtuu. Uusia opiskelupaikkoja, asuntoja, kaupunkeja ja maita. Minä tulostin tänään viisumihakemuksia. Eilen juttelin pitkästä aikaa ihmisen kanssa joka on ensimmäisen vuoden jälkeen varma, että hän jatkaa viisivuotisen koulunsa loppuun. No, aika harva sitä teakkia vissiin keskeyttää.

Epävarmuus tuntuu kalvavan siis melkein kaikkia. Osa on epävarmoja siitä mitä haluavat, osa on turhautuneita, kun eivät tiedä saavatko sitä. Ihmiset suhtautuvat siihen eri tavoin.

Minä pakenen. Siirrän ongelmiani. Haluan selvittää, mitä oikeasti haluan, en vain halua haluta. En kyllä todellakaan tiedä löytyykö vastaus jostain Ulan Bataarista. Ja tuntuu typerältä yrittää joka kerta saada sitä oikeaa ironian vivahdetta puheeseen kun puhuu matkastaan. Vähän kuten silloin kun puhuu Kallion lukiosta.

Ja sitten mua tietenkin pelottaa. Venäjä varsinkin. Ja sitten tulee niitä hetkiä kun katselee kuvia jostain Kiinasta ja ajatus siitä että samoja maisemia voisi päästä tsiikailemaan livenä tuntuu niin huikaisevan hyvältä, että haluaisi vaan juosta junaan.

Välillä hätkähdän omien haaveiden suuruutta. Siksi ehkä niitä täytyy lähteä kauas sulattelemaan.

Hyviä uutisia

Uniklubin Jussilta meni ääni (IS 3.7.2006)

Prinssi Harry pussailee nyt kaikkia (IS 3.7.2006)