Mitä vittua

Wow! Tsektkaa tää sekopää ulos: http://muhammed-caricatures.blogspot.com/ Jengi ei kyl taas tajuu mistään mitään. Ei pidä provosoitua kun provosoidaan.

Mutta siis sananvapautta joo.

Red for Burma

Tänään siis punainen paita päälle!

Ihan hulluu. Mä olin ihan varmam että ne burmalaiset ei ikinä protestoi. Ihmiset oli siellä toki aika avoimestikin hallitusvastaisia, mutta systeemiin suhtauduttiin jotenkin välttämättömänä pahana joka oli mahdollista kiertää. Mun mielestä väki jakaantui siellä niihin joilla oli liikaa menetettävää tai ne oli liian köyhiä miettiäkseen asiaa. Yliopistot oli auki, kun kävin siellä (ne suljetaan usein, jos on pienintäkin hässäkkää) joten opiskelijatkin (Burmassa tällä statuksella on kyllä joku poliittinen kaiku) oli suht tyytyväsiä.

Olot kuitenkin ilmeisesti huononi, bensan hinnan takia, niin paljon että munkkien oli pakko ruveta protestoimaan, tai kellään ei olisi antaa almuja joilla munkit ja nunnat pysyy hengissä. Munkit on varmaan siis ainut mahdolinen ryhmä joka voisi johtaa protesteja. Maailmalla niitä pidetään automaattisesti rauhanomaisina. Burmassa luostarit ovat vaikutusvaltainen instituutio. Eikä munkeilla ole muuta menetettävää kuin henkensä. (Sanottakoon tähän väliin, että munkkeus on Burmassa ja monissa muissa buddhalaisissa maissa vähän niin kuin ripari. Kovin moni ei jää luostariin loppuelämäksi. Kaikki eivät ole ehkä ihan niin askeettisia kuin olettaisi.)

Meidän agnostikkojen vinkkelistä on vaikea ymmärtää kuinka uskonnollinen Burma on. Köyhimmästä köyhimmätkin kerää rahaa luostarille uuden pagodan pygäämiseen. Niitä on kaikkialla. Meidän on myös vaikea ymmärtää, millainen ongelma hallitukselle on, että virkamiesten almuja ei oteta vastaan. Yritä eläytyä ajatukseen siitä, että tiedät syntyväsi maailmaan seuraavan kerran torakkana työpaikkasi takia. Voi jopa olettaa, että korkein johto on ihan henkilökohtaisesti huolestunut omasta karmastaan. Näin mä olen asian ymmärtänyt.

Burma on muuten kolonialisti nimitys, mutta Myanmar sotilasjuntan. Valitsen tämän mitä mun mielestä paikalliset käytti enemmän.

Tilanne ei vielä ole hälyttävä

Miksi vanha kunnon Arno Kontro onnistui kuullostamaan taas ihan järkevältä Maria Mariassa vaikka mun päreet on jo virallisesti kärähtänyt sen miehen asialla -juttuihin? No, armeijasta olemme aina olleet yhtä mieltä. Ja varmasti tasa-arvokeskusteluun pitäisi varmaan saada lisää variointia.

Vaikka naiset ovat mielestäni edelleen yhteiskunnassa alisteisessa asemassa, täytyy miestenkin ongelmiin puuttua. Miehet ovat yliedustettuina sekä yhteiskunnan pohjalla, että huipulla.

Minä aion pyhästi yrittää hillitä katkeria kielenkantojani miehistä puhuttaessa. Nyt loppui halveeraaminen.

Se on Marimekkoa

Jäin pohtimaan tätä brändijuttua vähän Hesaria pidemmälle. Tuotemerkkejä joihin mulla on joku suhde, on paljon:

Heinz - En osta muuta ketsuppia. Okei, tää on myös mun mielestä parasta.

Canon - Mä oon vakuuttunut että nää on parhaita kameroita. En kyllä tiedä juurio mitään kameroista.

Uncel Ben's riisi - Mitä vittua? Kuvittelenko mä tosiaan että tää on parempaa riisiä kuin Rainbown?

Nokia - Uskon, etten opi käyttämään muita kännyköitä.

Barbie - Kun mä olin pieni oli tosi tärkeetä, että nuken alaselässä luki Mattel.

Suomessahan näitä yleisesti hyväksyttyä totuuksia tuotemerkin äärettömästä ylivertaisuudesta muihin vastaaviin tuotteisiin riittää. Listasin pari:

Marimekko
Iittala
Hackman
Fiskars
Nokia
Fazer

Inteaktiivinen osuus blogissani: Mites teillä? Uskooko kukaan esimerkiksi että Valion tuotteet ovat Ingmanin tuotteita parempia? Tai ei osta Arlaa kun se on Ruotsista? Luottaako joku Kossun tehoon?

Mitä tässä on itkemistä? Tää on yliopisto!

Ensimmäisenä koulupäivänäni mulle kerrottiin, etten ole enää koulussa. Tämä on yliopisto. Just. Tällä perusteltiin sitä, että jotain vastuuta täytyy ottaa itsestä ja omista valinnoista, käytännön asioista ja edistymisestä. No, kun siellä on vapaaehtoisia aikuisia ihmisiä niin eikö se nyt ole selvä. Ja mun mielestä kuitenkin näitä kaiken maailman opinto-ohjaus ja muita tukipalveluita tuntuu löytyvän ihan kivasti. Kaikki muukin on ihan kivasti. Opiskelijastatus on jees.

Opinto-oikeuden rajoitukset, valmistumisen nopeutukset yms. ovat painaneet hippien mieliä. Eikä siinä mitään. Kyseessä on tärkeä asia. Mutta eivät vaatimukset ainakaan vielä aivan mahdottomilta tunnu. Opintojen edistymisen tarkkailulla voi olla myös positiivisia seuraamuksia. Ellan sanoin, aika harva alkaa itekseen niitä HOPS-kaavakkeita täyttelemään vaikka hommasta saattaa olla hyötyä.

Sellaisiin asioihin kuten opintotuki mulla on tosi kaksijakoinen suhde. Mun mielestä on aina tuntunut vähän oudolta saada valtiolta rahaa. Opiskeluhan on kivaa ja kuitenkin sitä joutuu töissä käymään. Olen tästä huolimatta järkeillyt homman niin, että opintorahan pitäisi olla 400 euroa ja tulorajan vaikka sellainen 800. Jos opintopisteitä tulee tarpeeksi, niin mikäs siinä. Hyvätuloiset ei kuitenkaan niitä rahoja tarvi. Neljällä sadalla voi elää. Asumislisää voisi totta kai myös nostaa, mutta siitä mä en oikein osaa mitään sanoa. Ja tiedän myös, että ihan utopiaahan nää mun summat on.

Joka tapauksessa, mulle ei ole ihan selvää, miksi opiskelijan pitää olla köyhä tai veloissa valmistuessaan. Tai vedetäänkö tähän se toimeentulotuki (en tosin tiedä paljon se on) vs. opintoraha? Olenko minä kansalaispalkan kannattaja tietämättäni? Tehdään tässä myös selväksi, etten vaadi muiden sosiaalietuuksien heikentämistä.

Mutta rahasta puhuminen sikseen. Työhön. Yliopisto -> työ. Epätosi lause? Mun molemmat vanhemmat on akateemisesti koulutettuja ja ihan hyväpalkkaisia, vakitöissä ja muutenkin tyytyväisiä. Silti olen kuullut koko elämäni akateemisesta työttömydestä. Etenkin naisten kohdalla. Mun mielestä on itse asiassa tosi outo viesti, että korkeasti ei kannata kouluttautua. Ymmärrän että kai että kaikkia halukkaita ei kannata kouluttaa maistereiksi. Blairilla oli kai Englannissa sellainen politiikka, että kaikki pääsevät yliopistoon ja tämä johti muun muassa tutkintoihin absurdeista aiheista. Mutta silti. Onhan jo tieteentekeminen, kaikilla aloilla, nyt ihan ihan helvetin tärkeää. Ei ainut tapa olla hyödyksi ole olla ensihoitaja tai putkimies. Moni ihminen on oikesti helvetisti parempi teoreettisen filosofia tutkija kuin vaikka merkonomi.

Yliopisto-opiskelussa tai-koulutuksessa ei ole siis mitään parempaa tai huonompaa kuin vaikka tradenomikoulutuksessa. Yliopisto-opiskelusta voidaan mun puolesta riisua viimeinenkin glooria, mutta kaikkia oppilaitoksia ei tarvitse kutsua yliopistoiksi. Omanlaisia piirteitä siinä kuitenkin on. Yliopistoon kuuluu kiistatta vapautta ja itsenäisyyttä. Sieltä ei valmistu yleensä mihinkään tiettyyn ammattiin, mutta voi olla pätevä monenlaisiin töihin. Opiskelun alussa ei näin ollen tarvitse olla käsitystä siitä, mihin töihin lopulta sijoittuu. Kuten sanottu, oman kiinnostuksen seuraaminen on mun mielestä järkevää ja johtaa parhaisiin tuloksiin yksilön ja yhteiskunnan kannalta.

Tehtäköön tässä myös selväksi, että jotkut - suurin osa - menee yliopistoon valmistuakseen ja mennäkseen töihin. Jos nää tyypit käy jotain "turhia" kursseja siinä vähän myös eikä ihan valmistu tavoiteajassa niin voi voi. Kyllä se on silti ihan järkevää ruokkia ihmisten tiedonjanoa ja pyrkimystä laaja-alaisuuteen. Ihminen joka on kokeillut monia juttuja on todennäköisesmmin omalla alallaan ja voi näin ollen toimia parhaiten yhteiskunnan hyväksi. Muutkin jutut saattaa hidastaa opiskeluja mutta niitä kohtaan vissiin löytyy kohtuu hyvin ymmärrystä. Korjatkaa toki, jos olen väärässä. Ja sanottakoon tähän kärkeen myös, että päivähoito pienituloisille ilmaiseksi.

Jos muutama aikookin ikuiseksi opiskelijaksi, kyllä systeemi kestää senkin. Kelaltahan ei siis massii tipu loputtomasti. Suuri osa näistäkin tapauksista kuitenkin valmistuu jossain vaiheessa tai siirtyy töihin mutta jää listoille roikkumaan, joka ei kyllä saletisti maksa systeemille (toi on paras sana kuvaamaan kaikkea ihmistä isompaa valtiovalta-hässäköintiä) mitään.

Yliopistokoulutus on kuitenkin viime aikoina saanut niin paljon huonoa mainetta, että ihan jokaista hanketta ei ehkä tarvitse pitää akateemista vapautta rajoittavana. Joo, nyt tää pousti on menossa siihen, että tää on vähän sama juttu kun Oopperan dissaaminen (ihan paskaa muuten) joten lopetan.

HS

Sasha mainitsi tässä taannoin lukeneensa Naomi Klenin No Logon. Luin sen joskus muutama vuosi sitten ja muistan pitäneeni suurten merkkien kaupunkitilan brändäystä vähintäänkin arvelluttavana. Kirjasta jäi mieleen jättimäinen Niken logo jonkun gheton koriskentällä.

Nyt oli aika helppo verrata toimintaa vanhaan kunnon Helsingin Sanomiin. Mikään brändi Suomessa ei samalla tavalla pyri luomaan niin yhteisöllistä meininkiä. Tällä hetkellä lehti keskittää voimansa Kaisaniemn puistoon. Monet muistavat varmaan Oma kaupunki -tapahtumien sarjan. Ilmapalloja, kahvia ja pullaa, viihdettä sekä yhteiskunnalista keskustelua.

Markkinoinnin jalkautuminen on noussut entistäkin tärkemmäksi kun levikkiäpeittoa pyritään nostamaan ydinalueilla. Eli: Hesari haluaa, että pääkaupunkiseudulla tilataan enemän Hesaria siksi siitä yritetään tehdä "stadilaisten oma juttu". Mediatori Sanomatalossa tuntuu taidenäyttelyineen melkein epäkaupalliseslta tilalta. Tämä on poikinut lehteen enemmän Helsinki aiheisia artikkeleja. Hesari tietenkin tiedostaa olevansa maan suurin sanomalehti mutta nyt on rohkeammin keskitytty pääkaupunkiseutuun. (Onpa mukava kirjoittaa niin, ettei tarvitse miettiä, onko tämä mun mielikuva vai ihan totta! Saa kommentoida.)

Sitten on tietenkin koko Sanoma-WSOY konserni. Olet markkinoinnin unelmahenkilö jos kuuntelet Radio Helsinkiä (vaikka se ei varmasti ole niin kauhean hyvä bisnes, se tekee hyvää brändille), netisä vilkaiset työpäivän aikana uutissähkeitä hs.fi-sivuilta ja ehkä luet Satasen jossain vaiheessa. Joululahjaksi annat Puretut talot -kirjan ja lehdistä tilaat Aku Ankan ja Annan (onko se muuten Sanoma Magazinesin?). Varmaan kuullostaa edes vähän tututlta. Lisäksi käyt ihan huomaamattasi Ärrällä ostamassa Ilta-Sanomat ja Finnkinon leffateattereillakin on monopoli. Aina jollakulla on sinne lippuja. Asiakasetuja ropisee konsernin sisällä.

Mihinkäään muuhun yhtiöön mulla ei hekilökohtaisesti ole samanlaista suhdetta. Luulin pienenä, että Hesari tulee kaikille ja se oli jonkinlainen hallituksen tiedotuskanava.

Kirjoitin ensimäisen mielipidekirjoitukseni Hesariin muistaaksi kymmenen vuotiaana. Lukiossa osallistuttiin Päivä lehtimiehenä -kisaan. Tapasin tästä syystä Aatos Erkon henkilökohtaisesti ja meidät vietiin Brysseliin.

Hesari on myös tuonut mulle leivä pöytään. Ensin mun faijan kautta. Se on ollut siellä töissä mun koko elinajan ja on edelleen. Sitten menin yhtiöön itsekin töihin. Se on ollut mun ensimäinen oikea työpaikka ja olen siellä vieläkin. (Saisinko tästä potkut?)Olen jounut Hesarin piikkiin paljon ilmaista viinaa. There are no free lunches. Hesari ei ole huonon työnantaja ja jo siksi pelkään että en suhtaudu sen ylivaltaan mitenkään kriittisesti. Ainut mistä jaksoin älistä oli avoin Nato-myönteisyys.

En silti usko, että mikään saisi mua vaihtamaan sanomalehteä. Valitettavaa on, että Suomen kokoisessa maassa vaihtaisin luutavasti huonompaan.

Tiistaina on taas Kick off. Työtoverini, nähdään siellä!

Just

Yksi mun nettiharrastus on tosiaan tämä Salakuunneltua.fi. Täältä löytyi hyvä esimerkki yhdestä asiasta josta olenkin jo hetken halunnut valittaa.

Eli kunnianloukkaukset yms. systeemin kuormitukset:

Näin ne sodatkin syttyvät

tiistai, elokuu 28, 2007, 17:47
Raitiovaunu 3T, Helsinki

Epäsiisti, voimakkaasti vanhalle viinalle tuoksuva mies astuu raitiovaunuun.

Kuljettaja: Ja se tenukeppi voi saman tien astua olos sieltä!

Mies astuu alistuneena ulos, mutta keski-ikäinen tomera nainen puuttuu peliin.

Nainen (huutaa): Millä oikeudella sä heität täältä ihmisiä ulos?!
Kuljettaja (huutaa): Niin kauan minä tätä ajan, minä saan päättää ketä täällä kuljetetaan!
Nainen (huutaa): Eikö täällä saa ihmiset enää matkustaa?!
Kuljettaja (huutaa): Jos minä haluan paskaa haistella, ryhdyn maatalouslomittajaksi!!

Tilanne kärjistyy edelleen, herjaa ja argumentteja lentää puolin ja toisin ja keskustelu jatkuu kovaäänisenä.

Kuljettaja (jarruttaa ja avaa koppinsa oven): Jos rouva vielä huutelee, niin saa jatkaa kävellen!
Nainen: Sinulla ei oo siihen oikeutta! Otan kuvan!
Kuljettaja: Jos otat kuvan, niin minä takavarikoin sen kameran!
Nainen (kaivaa kamerakännykkää): Sinulla ei oo siihen oikeutta!

Raitiovaunu saapuu viimein Stockmannin eteen pysäkille. Sotakirvestä ei ole vielä haudattu, vaan nainen ottaa kuljettajasta kuvan ennen poistumistaan.

Kuljettaja (kuuluttaa): Tarvitsen todistajia! Rouva syyllistyi kunnianloukkaukseen. Olisiko joukossa joku, joka voisi jättää yhteystietonsa minulle?

Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, ettei ihmiset nykyään osaa hoitaa mitään asioita ilman oikesjuttua. Vittu mikä jenkkimeininki.

Yllättävätkin tyypit sortuu tähän lapsellisuuteen. Esimerkkinä voisi antaa kesällä velloneen romani-keskustelun. Suuressa arvossa pitämäni taiteilija Kiba Lundbergin oli haastamassa jota kuta raastupaan ja hässäkän toinen osapuoli oli tekemässä samoin hänelle. Molemmat riitapukarit vetositvat sananvapauteen puollustaessaan omia sanomisiaan.

Siis eihän nyt ihmisistä pidä sontaa levitellä, se on selvä. Kaikkien pitäisi käyttäytyä kunnioittavasti ja empaattisesti toisiaan kohtaa ja pysytellä asiatiedoissa. Mutta mä en tiedä että onko rahallinen korvaus kunnianloukkauksesta niin sopiva. Henkinen kärsimys on usein myös aika kovaa sanastoa, jos ei ole kysymys pahoinpitelystä tai raiskauksesta.

Jotenkin pitäisi hyväksyä, että ihmisten välillä on usein kovaakin eripuraa ja joku voi pahoittaa mielensä. Oikeuslaitosta ei tarvitse sekoittaa kaikkeen. Kaikkea ei tarvitse korvata rahalla eikä kaikkeen välttämä löydy yhtä syyllistä ja korvaajaa.

Hyi läskiä!

Telkkarista on muutaman vuoden ajan tullut hämmentävä määrä laihdutusohjelmia. Kohta varmaan kyllä elämä-ekoksi -genre on yhtä iso. Mutta joka tapuksessa.

Suurin osa ohjelmista on tavallaan ihan asiallisia. Ja viihdyttäviä. Onnettoman läskin elämää ruoditaan yksityiskohtia myöten ja hänet pakotetaan tajuamaan oma alennustilansa pelottelulla ja nöyryytyksellä. Lopulta uhri ymmärtää, että hänen parastaanhan tässä vain ja koko elämä laitetaan ammattilaisten avulla remonttiin. Muutaman kuukauden päästä peilistä hymyilee pienempi, terveempi ja onnelisempi ihminen. Vanhat kuvat saavat hänet surulliseksi.

Laihduttaminen on nykyään kansalaisvelvollisuus ja "iloinen asia", "merkki itsekunnioituksesta." Eikä siinä sinänsä mitään. Normaalipainossa pysyminen on toki terveellistä. Olen vain ihmetellyt, miksi ylipaino on juuri se, mitä kohtaan tositeeveessä ja vaikka Oprahissa hyökätään. Laihduttamisen tulokset ovat toki konkreettisempia ja niin myös telkkariin sopivampia kuin tupakoinnin lopettamisen, mutta mun mielestä taustalla on myös ulkonäköfasismia. Läski ihminen on ruma eikä kukaan halua olla ruma eikä halua rumia ihmisiä lähelleen. Rumuus on epäonnistumista ja näin ollen masentavaa.

Mä en tiedä onko masentavampaa maailman ulkonäkökeskeisyys vai se, että on vain yksi tapa olla kaunis.