Mitä tässä on itkemistä? Tää on yliopisto!

Ensimmäisenä koulupäivänäni mulle kerrottiin, etten ole enää koulussa. Tämä on yliopisto. Just. Tällä perusteltiin sitä, että jotain vastuuta täytyy ottaa itsestä ja omista valinnoista, käytännön asioista ja edistymisestä. No, kun siellä on vapaaehtoisia aikuisia ihmisiä niin eikö se nyt ole selvä. Ja mun mielestä kuitenkin näitä kaiken maailman opinto-ohjaus ja muita tukipalveluita tuntuu löytyvän ihan kivasti. Kaikki muukin on ihan kivasti. Opiskelijastatus on jees.

Opinto-oikeuden rajoitukset, valmistumisen nopeutukset yms. ovat painaneet hippien mieliä. Eikä siinä mitään. Kyseessä on tärkeä asia. Mutta eivät vaatimukset ainakaan vielä aivan mahdottomilta tunnu. Opintojen edistymisen tarkkailulla voi olla myös positiivisia seuraamuksia. Ellan sanoin, aika harva alkaa itekseen niitä HOPS-kaavakkeita täyttelemään vaikka hommasta saattaa olla hyötyä.

Sellaisiin asioihin kuten opintotuki mulla on tosi kaksijakoinen suhde. Mun mielestä on aina tuntunut vähän oudolta saada valtiolta rahaa. Opiskeluhan on kivaa ja kuitenkin sitä joutuu töissä käymään. Olen tästä huolimatta järkeillyt homman niin, että opintorahan pitäisi olla 400 euroa ja tulorajan vaikka sellainen 800. Jos opintopisteitä tulee tarpeeksi, niin mikäs siinä. Hyvätuloiset ei kuitenkaan niitä rahoja tarvi. Neljällä sadalla voi elää. Asumislisää voisi totta kai myös nostaa, mutta siitä mä en oikein osaa mitään sanoa. Ja tiedän myös, että ihan utopiaahan nää mun summat on.

Joka tapauksessa, mulle ei ole ihan selvää, miksi opiskelijan pitää olla köyhä tai veloissa valmistuessaan. Tai vedetäänkö tähän se toimeentulotuki (en tosin tiedä paljon se on) vs. opintoraha? Olenko minä kansalaispalkan kannattaja tietämättäni? Tehdään tässä myös selväksi, etten vaadi muiden sosiaalietuuksien heikentämistä.

Mutta rahasta puhuminen sikseen. Työhön. Yliopisto -> työ. Epätosi lause? Mun molemmat vanhemmat on akateemisesti koulutettuja ja ihan hyväpalkkaisia, vakitöissä ja muutenkin tyytyväisiä. Silti olen kuullut koko elämäni akateemisesta työttömydestä. Etenkin naisten kohdalla. Mun mielestä on itse asiassa tosi outo viesti, että korkeasti ei kannata kouluttautua. Ymmärrän että kai että kaikkia halukkaita ei kannata kouluttaa maistereiksi. Blairilla oli kai Englannissa sellainen politiikka, että kaikki pääsevät yliopistoon ja tämä johti muun muassa tutkintoihin absurdeista aiheista. Mutta silti. Onhan jo tieteentekeminen, kaikilla aloilla, nyt ihan ihan helvetin tärkeää. Ei ainut tapa olla hyödyksi ole olla ensihoitaja tai putkimies. Moni ihminen on oikesti helvetisti parempi teoreettisen filosofia tutkija kuin vaikka merkonomi.

Yliopisto-opiskelussa tai-koulutuksessa ei ole siis mitään parempaa tai huonompaa kuin vaikka tradenomikoulutuksessa. Yliopisto-opiskelusta voidaan mun puolesta riisua viimeinenkin glooria, mutta kaikkia oppilaitoksia ei tarvitse kutsua yliopistoiksi. Omanlaisia piirteitä siinä kuitenkin on. Yliopistoon kuuluu kiistatta vapautta ja itsenäisyyttä. Sieltä ei valmistu yleensä mihinkään tiettyyn ammattiin, mutta voi olla pätevä monenlaisiin töihin. Opiskelun alussa ei näin ollen tarvitse olla käsitystä siitä, mihin töihin lopulta sijoittuu. Kuten sanottu, oman kiinnostuksen seuraaminen on mun mielestä järkevää ja johtaa parhaisiin tuloksiin yksilön ja yhteiskunnan kannalta.

Tehtäköön tässä myös selväksi, että jotkut - suurin osa - menee yliopistoon valmistuakseen ja mennäkseen töihin. Jos nää tyypit käy jotain "turhia" kursseja siinä vähän myös eikä ihan valmistu tavoiteajassa niin voi voi. Kyllä se on silti ihan järkevää ruokkia ihmisten tiedonjanoa ja pyrkimystä laaja-alaisuuteen. Ihminen joka on kokeillut monia juttuja on todennäköisesmmin omalla alallaan ja voi näin ollen toimia parhaiten yhteiskunnan hyväksi. Muutkin jutut saattaa hidastaa opiskeluja mutta niitä kohtaan vissiin löytyy kohtuu hyvin ymmärrystä. Korjatkaa toki, jos olen väärässä. Ja sanottakoon tähän kärkeen myös, että päivähoito pienituloisille ilmaiseksi.

Jos muutama aikookin ikuiseksi opiskelijaksi, kyllä systeemi kestää senkin. Kelaltahan ei siis massii tipu loputtomasti. Suuri osa näistäkin tapauksista kuitenkin valmistuu jossain vaiheessa tai siirtyy töihin mutta jää listoille roikkumaan, joka ei kyllä saletisti maksa systeemille (toi on paras sana kuvaamaan kaikkea ihmistä isompaa valtiovalta-hässäköintiä) mitään.

Yliopistokoulutus on kuitenkin viime aikoina saanut niin paljon huonoa mainetta, että ihan jokaista hanketta ei ehkä tarvitse pitää akateemista vapautta rajoittavana. Joo, nyt tää pousti on menossa siihen, että tää on vähän sama juttu kun Oopperan dissaaminen (ihan paskaa muuten) joten lopetan.