Red for Burma

Tänään siis punainen paita päälle!

Ihan hulluu. Mä olin ihan varmam että ne burmalaiset ei ikinä protestoi. Ihmiset oli siellä toki aika avoimestikin hallitusvastaisia, mutta systeemiin suhtauduttiin jotenkin välttämättömänä pahana joka oli mahdollista kiertää. Mun mielestä väki jakaantui siellä niihin joilla oli liikaa menetettävää tai ne oli liian köyhiä miettiäkseen asiaa. Yliopistot oli auki, kun kävin siellä (ne suljetaan usein, jos on pienintäkin hässäkkää) joten opiskelijatkin (Burmassa tällä statuksella on kyllä joku poliittinen kaiku) oli suht tyytyväsiä.

Olot kuitenkin ilmeisesti huononi, bensan hinnan takia, niin paljon että munkkien oli pakko ruveta protestoimaan, tai kellään ei olisi antaa almuja joilla munkit ja nunnat pysyy hengissä. Munkit on varmaan siis ainut mahdolinen ryhmä joka voisi johtaa protesteja. Maailmalla niitä pidetään automaattisesti rauhanomaisina. Burmassa luostarit ovat vaikutusvaltainen instituutio. Eikä munkeilla ole muuta menetettävää kuin henkensä. (Sanottakoon tähän väliin, että munkkeus on Burmassa ja monissa muissa buddhalaisissa maissa vähän niin kuin ripari. Kovin moni ei jää luostariin loppuelämäksi. Kaikki eivät ole ehkä ihan niin askeettisia kuin olettaisi.)

Meidän agnostikkojen vinkkelistä on vaikea ymmärtää kuinka uskonnollinen Burma on. Köyhimmästä köyhimmätkin kerää rahaa luostarille uuden pagodan pygäämiseen. Niitä on kaikkialla. Meidän on myös vaikea ymmärtää, millainen ongelma hallitukselle on, että virkamiesten almuja ei oteta vastaan. Yritä eläytyä ajatukseen siitä, että tiedät syntyväsi maailmaan seuraavan kerran torakkana työpaikkasi takia. Voi jopa olettaa, että korkein johto on ihan henkilökohtaisesti huolestunut omasta karmastaan. Näin mä olen asian ymmärtänyt.

Burma on muuten kolonialisti nimitys, mutta Myanmar sotilasjuntan. Valitsen tämän mitä mun mielestä paikalliset käytti enemmän.