Same shit, different island ja muita hauskoja letkautuksia

Tiedatteko sen fiiliksen kun on ajanut tuhat kilsaa ja matkaa on jaljella enaa sata? No, mulla on suunnilleen se nyt. Olen siis St. Lucialla, satamassa x. Viimeksi olimme ehka Marigot Bayssa. Barbadokselle saapumisen jalkeen alko tallanen ihan kresi saarihyppely, eika nimet oikein pysy mielessa. Jokaiseen paivaa kuuluu bissea rantautumispaikkaa lahimpana olevassa baarissa ja paljon aurinkoa. Usein niihin kuuluu myos meidan viinaan menevan miehiston jasenen sekavat, mutta viihdyttavat tempaukset. Eilen se hyppasi/putosi veteen ja meita muita tultiin hakemaan ravintolasta sanoen, etta se yrittaa itsemurhaa. Kelattiin, etta syodaan tassa nyt jalkkarit ensin. Ja se loytyi ihan hengissa.

Eiliseen kuului myos tulivuoren lammittamassa vedessa kylpemista (uikkareista ei lahe sulfiitin harmaan muuten), mielettomia viidakkomaisemia, hieman pollyssa oleva taksikuski ja maailman siisteimman nakosia karibialaisia kalastajakylia. Mun mielesta on koko ajan siirrytty mielenkiintoisempii paikkoihin ja taalla on kaikin puolin mahtavaa. Kallista, mutta mahtavaa. Paratiisimaisemat. Kauniita, ystavallisia ihmisia, joilla on maailman siistein aksentti ja ultramageet kledjut. Hyvaa ruokaa. Lamminta ja turkoosia vetta. Reggaekulttuurin vaikutus naihin osiin Karibiaa on ollu mulle yllatys. Sita perus marley/haileslassie-estettiikkaa. Kiitettavan vahan steel drumeja.

Koko matkan ajan on miehistossa on ollut kaynnissa valkoiset lihaa syovat heteromiehet vastaan vegetaristi feministit -biiffi, joka on yleensa pysynyt kepeana. Mutta nyt ainakin tiedan, etta olen feministi. Tytottely on juuri ja juuri pysynyt hyvan maun rajoissa, ja jo kauan mulla on ollut rohkeutta pistaa tassa porukassa kunnolla kampoihin. Tyton roolin ma olen taalla myos ottanut, ja vielapa erittain nuoren tyton. Jotenkin tuntuu, etta teen niin vikaa kertaa elamassani. Lapsen roolia on edesauttanut se, etta kolme miehiston jasenta voisi olla vahintaan mun vanhempia.

Valilla on tehnyt mieli huutaa, etta haista ukko vittu, mutta paaosin fiilikset jaa positiivisen puolelle. Jopa meidan rukin kaynyt, ampumista harrastava juristikin on mun mielesta ihan mahtava. On myos ollu mielenkiintoista huomata, etta naa ihmiset ei tosiaankaan tieda kaikkea purjehtimisesta ja ne tekee virheita jatkuvasti. Mutta ne kylla rakstaa purjehtimista.

Eipa silti, en tieda paljon minakaan, voin kuitenkin kertoa teoriassa, miten purje nostetaan: Tavalla tai toisella loysataan skuutti (tai ensin avataan seisingit tai jotkut sellaset, jos niita on. ja niita on jos se ei ole jenny) ja sitten nostetaan nostimella (tai nostimilla) sit saadetaan taas skuuttia (kiristetaan tai siirretaan kelkkaa levankilla) ja saatetaan viela laittaa preventteri pitamaan se oikein suhteessa tuuleen. Naita purjeita on useita ja niissa on eroja, mutta periaatteessa ne toimii samoin. Purjehdus on siistia, iloista, jannaa ja suht yhteisollista hommaa, mutta siina on myos usein sellanen okyn fleeri.

Paikoitellen toi Atlantin ylittaminen oli rankkaa. Vene keinu ja kaikki oli vaikeaa. Ei paassy suihkuun ja vasytti. Kaikki oli suolassa. Oli kuuma. Tuntu, ettei opi mitaan ja on ihan idiootti. Nukuin ihan kasittamattoman paljon. En yleensa kadu asioita, mutta muistan, etta kerran ma mietin, etta ei olis pitany lahtea. Etta helpommallakin paasis. Mutta tietenkin, olihan se ihan vitun mahtavaa. Ja oli maailman siisteinta astua Barbadoksella maihin kahden viikon jalkeen. Ei edes keinuttanu. Mutta en esimerkiksi osais suositella tata kenellekaan. Kokemus riippuu niin paljon miehistosta ja esimerkiksi siita millaset tuulet on. Meilla oli vahan kevyet ja mentiin valitettavan palajon koneella. Koska purjemanoovereja ei siksi tehty niin paljon, ma en ehka oppinut purjehtmisesta ihan kaikkea mahdollista.

Mutta joo, enkohan ma palaa tahan aiheeseen viela tavalla tai toisella. Nyt on viela tata vaihetta muutama paiva jaljella, sitten Martiniquella pari paivaa. 18.12 lennan Cancuniin jossa tapaan toivottavasti herran jolta oli Barbadoksen kannykkakenttaan saavuttaessa tullut kymmenen viestia. :)

En ehi lukee lapi, tahn jaa nyt noi typot. Sorge vaan.

Paratiisihko mesta

Purjehdin sitten Atlanti yli. Aika paljon ajettiin kylla koneella. Tuulet, ei niista tiia! Tiian kyl jotain purjetimisesta. Aika vahan.

Oon Bequialla, oon ollu Barbadoksella ja kirjoitan myohemmin lisaa. Karibia on mun esteettinen koti.