Muotiblogit (-jalehdet), hohhoijaa.

Oon tässä viime aikoina seurannut muotiblogeja. Ei millään pahalla mutta sanapari "päivän asu" saa mut melkein nykyään oksentamaan. Kyse on ehkä yliannostuksesta. Siis ihan kivoja juttujahan niissä usein on, ei siinä mitään. Ja on tosiaan ihan mukavaa, että vaatteet näkee oikeiden ihmisten päällä photoshopattujen lehtien sijaan. Ja onhan ne usein myös kohtuullisemman hintaisia.

Mutta silti, kyseessähän on taas yksi vitun turhuuksien rovio. Muodin kutsuminen esteettiseksi harrastukseksi, jos se on trikoovateiden himaan raahaamista, on ehkä lievää totuuden kaunistelua. Toisekseen, kyseessä on kuitenkin outoa narsismia ruokkiava ilmiö, jossa yhteisöllisyyttä luodaan yhden ympärille.

Jotkut, nimeltä mainitsemattomattomat blogit ovat ottaneet esim. ekoilun osaksi agendaansa. Jos postauksia lukee ketjuna, ei voi välttyä ajatukselta että kyse on jonkinlaisesta ortoreksiasta ja oman ylemmyydentunnon pönkittämisellä.

Kaupallisuus on jotain, joka hallitsee blogaisfääriä. Markkinointiosastot ovat haistaneet bloggaajissa mielettömän mahdollisuuden. Ilmaisilla tuotteilla ja kakkukahveilla saadaan helposti näkyvyyttä ja puskaradion toimivuus. Kaikki bloggarit kategorisesti puolustautuvat sillä, että ilmoittavat kyllä, jos tuotteet ovat olleet ilmaisia.

No joo, mistään kovin vakavasta ei ole kuitenkaan kysymys. Ja eihän niitä ole pakko lukea. Ja muotilehdet vituttaa tietty enemmän. Ne nyt vasta on tarpeiden luontia. Niitä tavarakollaaseja ei voi puolustaa estetiikalla. Esim. Ellen artikkelit oli kyllä ainakin tossa numerossa niin paskasti kirjotettuja, että niihin ei voi lehteä perustaa. Trendikin on vaan täynnä listoja nykyyän