Activista

Talla matkalla olen kokeillut muutamaa lajia ensimmaista kertaa. Purjehdus, ratsastus hevosella ja surffaus. Otettiin nimittain tuota viimeistakin lajia eilen tunti. En edes paassyt seisomaan, mutta olin niin onnelinen, etten laittanut lautaa paskaksi tai kuollut. Hauskaa oli.

Nyt mulla on paalla pieni ahdistus ja Kyllikki Villa -tyyppisesta huolestumisesta. Edessa on taas pitkia bussimatkoja ja hassakkaa. Tarkoituksena olisi suunnata takaisin naapurimaahan opiskelemaan vahan espanjaa. Jos se vaikka helpottaisi.

Masyasta

Huoh. Jostain syysta talta matkalta ei oo huvittanu blogata. Se on varmaan se hemmetin feisbuuk. Ja sekin vaha mita tanne olen jaksanut kirjottaa, on ollut lahinna valitusta. Lohduttavaa on se, etta lueskelen tassa Kyllikki Villaa ja huomaan, etta oma valittaminen on vahaista. Se nainen ei muuta tee kuin kitise nauhurilleen. Ja ottaa yomyssyja. Mut on se ihan magee.

Kerronpa nyt jotain hauskaa. Nicaraguan paakaupungissa voi herata kukon lauluun. Tama vaan kuvaavana esimerkkina siita, miten kaikki on taalla eri tavalla kuin kotona. Yhden paivan aikana nahdyista asioista riittaisi Suomessa juttua viikoksi. Possuja ihmisten pihoilla. Tyyppeja pick uppien lavoilla, puutarhatuoleissa. Ihmisten kodit on niin auki kaduille etta niista nakee kaikkee jannaa.

Tulivuoren juurella, taas

Nyt sitten ollaan taalla saarella. Vaihdoin hostellia ja viime yon nukuin suhtellisen kapeassa ja parhaat paivansa nahneessa sangyssa. Taytyy oikein ruoskia itseaan kun sita edellinen yo kului niin lokoisissa merkeissa. Mulla oli jopa telkkari.

Silja ja hanen ystavansa saapuivat eilen. Mikas sen mukavampaa. Kun kuukauteen pisin yksin vietetty aika on ollut joku viis minsaa, niin yksin matkustaminen on vaatinut vahan totuttelua. Yksin matkustaminen siina mielessa myos, etta taalla on aika vahan turisteja. Siis suurin osa ravintoloista ja hotelleista on vahintaankin puolityhjia jatkuvasti. Ruotsalaisiin tormaa varmaan eniten, mika on kummallista siksi, etta ne kaikki tuntuvat olevan Kaakkois-Aasiassa. Kannattais kylla tulla. Taalla on siis lammin, kaunista ja aika halpaa.

Hammennysta aiheuttaa tanaan: World according to Lonely Planet, Nina Mikkonen, R&R, merenneidot ja peura.

Greetings from the Mall

Hei vaan. Olen tanaan ajellut taksilla ympari Managuaa etsien nopeaa nettia. No, seminopea loytyi. Kuvia en kuitenkaan, vielakaan, jaksa laittaa. Sorge vaan.

Olen talla hetkella noin kahdenkymmenen erilaisen pikaruokaravintolan ymparoima. Pois se kuitenkin minusta! Kuukauden superporsastelun jalkeen aloitin "autenttinen ruoka"-dieetin. Saasto- ja terveyssyista. Oikein mukavasti menee muuten, hieman vain vaikeuksia totuttautua tuohon matkustustoverini kotiutumiseen. Kaupunkielamakin alkaa hieman syoda, huomenna pyrin siirtymaan Isla de Ometepelle. Se on kahden tulivuoren muodostama saari jarvessa. Tama kaikki tapahtuu siis Nicaraguassa. Pari Daniel Ortegaan kuvaa jo bongattu, samoin kuin Sandinon jattipatsas.

Ihmetysta tanaan aiheuttaa: isalta saatu tekstari, jossa aiti kieltaa menemasta Haitille. WTF?! Katsokaa vaikka google mapsista, se on tosi kaukana. Enemman olisi kannattanut huolestua laheisista maavyoryista ja maanjaristyksista. Miksi paratiiseissa on aina katastrofeja?

See me feeding them tacos

Hola vaan ja kaikkea muuta sukkelaa mita voin jo, ah niin laajalla espanjallani sanoa. Ongelmaksi on viime paivina muodostunut El Salvadorin hiukkasen kimurantti murre tai muu puheenparsi. Ainainen vaiva on aikamuotojen rajoittuminen yhteen.

Tama kirjoitelma tuleekin sitten taas eri rannikolta. Saavuimme eilen uskollisen matkatoverini kanssa tanne Tyynenmeren rannikolle, Playa el Tuncon surffikylaan. Orientaatio on viela pahasti kesken, mutta rennolta vaikuttaa. Mustaa hiekkaa ja aaltoja.

Tata ennen ihmetellimme taman pienen maan menoa muutaman paivan Santa Annassa. Lonely Planetin mukaan kaupungissa piti olla lively bar and food scene, mutta we beg to differ. Jengihan vetaa taalla perusravintonaan pupusaa. Eli mauttomia tortilloja joiden valissa on tyyliin papuja ja porsasta. Jannittavan tulivuorikiipeilypaivan jalkeen tuli sitten tilattua pizzaa hotellille. I shit you not.

Muutaman paivan kuluttua toi yks tyyppi palaa Harmaan ja mun taytyy vissiin taas ottaa vastuu elamastani, tai ainakin kehittaa haba nostaa oma rinkkani selkaan. Koska taalla on vaalit vissiin tulossa ja mun kokemukset keharivaaleista on vahan huonoja, suuntaan seuraavaksi pikavisiitille Hondurasin puolelle. Tod.nak. jatkan sielta aika akkia Nigaracuaan. Kauhukseni olen niin kermaperseistynyt, etta kaipaan jonkinlaista turisti=infrastruktuuria. Taalta ei sellaista tosiaankaan loydy. Superchiipeilla kanabusseilla ajellaan ja syodaan papuja aamupalaksi. Sita itseaan.

Suokaa anteeksi, kaksi kuukautta reissua takana ja nyt on se vaihe kun ruoka on paskaa. Muuten kylla on kovin kovin mukavaa.

Hiphei

Taalla ollaan, siis Livingstonessa. Loytyy silta kapealta kaistalta, joka Guatemalalla on Karibian rannikolla. On lampoa ja muuta jannaa. On jo hetki vierahtanyt edellisesta editistani, siita pahoittelut. Odotitte tietenkin kieli pitkana. Tai jotain.

Mitas tassa nyt summailisia.. No news is good news. Vaikeudet ovat kaihtaneet meita jopa arveluttavan hyvin. Guetamala on kaunis ja ihmiset mukavia. Musa on paskaa, mutta toki erilaista kuin kotona. Siksihan taalla ollaan.