Huoh. Jostain syysta talta matkalta ei oo huvittanu blogata. Se on varmaan se hemmetin feisbuuk. Ja sekin vaha mita tanne olen jaksanut kirjottaa, on ollut lahinna valitusta. Lohduttavaa on se, etta lueskelen tassa Kyllikki Villaa ja huomaan, etta oma valittaminen on vahaista. Se nainen ei muuta tee kuin kitise nauhurilleen. Ja ottaa yomyssyja. Mut on se ihan magee.
Kerronpa nyt jotain hauskaa. Nicaraguan paakaupungissa voi herata kukon lauluun. Tama vaan kuvaavana esimerkkina siita, miten kaikki on taalla eri tavalla kuin kotona. Yhden paivan aikana nahdyista asioista riittaisi Suomessa juttua viikoksi. Possuja ihmisten pihoilla. Tyyppeja pick uppien lavoilla, puutarhatuoleissa. Ihmisten kodit on niin auki kaduille etta niista nakee kaikkee jannaa.
On sanomattoman paljon tärkeämpää, miten olioita nimetään, kuin mitä ne ovat.
1 comment:
Kiitos mielenkiintoinen blogi
Post a Comment