Tämän viikon

Pic of the week

Ajattelin vaan, että rupeen postaileen jonkun kuvan joka tiistai. Uusia ja vahoja.

Turistina

Rahan puutteen vuoksi, niin ihanan trendikäs lähiturismi jatkuu. Käytiin eilen kuvailemassa Suomenlinnassa. Koko kokemukseen kuuluu tietenkin ahdistavan suuri turistilauma joka kipataan satamaa ja ohjataan kylteillä samaan suuntaan. Sitten kaikki ovat hämmentyneitä, että mitäs täällä nyt piti niinku tehä? Suokissahan on aika vähän nähtävyyksiä. Tarkoituksena on kai kävellä ympäriinsä, pällistellä ja nauttia tunnelmasta. Ja käydä uimassa, mutta me ei tehty edes sitä. Mutta kaunista siellä on. Merimaisemia ja tuulessa huojuvaa heinää sekä vanhoja rakennuksia.

Ensimmäistä kertaa elämässäni kävin myös Suokissa ravintolassa syömässä. Jossain Kuninkaaporttia (yksi Suokin "nähtävyys") lähellä oli joku pizzeria, johon tuoksu huokutteli meidät. Mulla oli joku käsitys, että Suomelinnassa syöminen on niin pöyristyttävän kallista, ettei sitä yksinkertaisesti voi tehdä. Sama oletus koskee myös muita pahimpien turistialueiden ravintoloita Helsingissä. No hyvä iso pizza maksoi kympin ja nelostuoppi neljä. Ihan kilpailukykyinen hinta. Paikassa oli kuitenkin pöytiin tarjoilu.

Kuin Avellan konsanaan

Bloggaan nyt kuin Viivi. Mullakin on kuukauden/viikon/päivän/vuoden parhaita.

Ravintola: Dudii Kalliossa. Oisko Viides linja. Listalta kannattaa bongata numero 20 tofulla. Pieni annos riittää varmasti. Se maksaa 6,5. Tässä kaakkoisaasialaisessa ruokalassa on lisäksi hymyilevä henkilökunta ja autenttinen sisustus. Safkoja ei kannata venailla sisällä kopissa sillä siellä on kuuma ja ruuan käry tarttuu vaatteisiin puolessa minuutissa.

Kaupunki: Turku. Sinne kannattaa liftata Munkkiniemestä aurinkoisena tiistaina hyvässä seurassa. Sitten voi mennä illalla pelaamaan bingoa Kukaan. Alvarissakin kannattaa käydä. Muutenkin kesäinen Turku tuntuu pursuilevan sympaattisia, ketjuunkuulumattomia kahviloita ja panimoravintolaita. Nehän on tosia ekoakin. Jos jää viikonlopuksi, Dynamossa on kuulemman kova meno. Pizza on pk-seudun ulkopuolella aina halvempaa. Myös paikalliseen väestöön kannattaa tutustua.

Pirttihirmu

Häistä tuli mieleen myös lisää asiaa seurustelusta, mitä olen tässä viime aikoina pohtinut. Sanon usein kyllä tykkääväni poikaysävästäni, mutta vihaavani seurustelua. Ainut syy eivät ole kompromissit tai vaikka "oman ajan" väheneminen. Syynä on se, miksi minä muutun seurustelusuhteessa.

Olen nykyään täysin riippuvainen seurustelukumppanistani sekä käytännöllisesti, sosiaalisesti että emotionaalisesti. Kuuntelen eri musiikkia ja olen pehmentynyt pitämään jopa söpöistä eläimistä. Olen mustasukkainen muista naisista (ei kyllä kauheen).

Eräänä iltana valitin tosiaan likaisista sukista lattialla. Kuka voi tehdä jotain noin klisheistä, varsinkin kun on itse elänyt tyytyväisesti, totaalisen kaaoksen ympäröimänä kuusi vuotta?! En aina pysty nauttimaan hienoista kokemuksista, jos poikaystäväni ei ole niitä jakamassa. Vaadin poikaystävääni viettämään kanssani paljon laatuaikaa ja arvostan jos minulle tuodaan kukkia. Jokainen meno, johon hän ei halua/ehdi/jaksa tulla "on mulle tosi tärkeetä". Käyn kyllä baarissa, mutta nykyään tulen aikaisemmin kotiin. Vaadin häneltä samaa. Herran vitun jumala.

Eromme (jonka kuitenkin näen riidellessä ratkaisuna kaikkiin ongelmiin) tuntuu sitä musertavammalta ajatukselta, mitä pitempään seurustelemme. Olisi enemmän järjesteltävää, enemmän ihmisiä joille kertoa ja muistoja jotka pitäisi unohtaa. Näin ihmiset haluavat itsensä vangita.

No, tästä huolimatta. Olen silti onnellinen. Ja epäilen, että jos me erottaisiin, selviäisin siitäkin.

Häähumua

Minusta on tullut kuukaudessa polttarikonkari. Aiemmin suhtauduin aika negaillen koko touhuun, mutta ainakin näistä kaksista, hyville ystäville järjestetyistä juhlista jäi hyvät fiilikset. Rahaa ei kulunut tolkuttomasti, morsiammet nauttivat ja pääpaino oli yhdessäololla. Ruokaa ja juomaa riitti eikä ketään sytytetty tuleen.

Sitten on vielä ne häät tulossa. Molemmista varmaan tulee hauskaa. Mutta valmisteluja vierestä seuranneena ihmetyttää vähän, miksi koko touhuun enää nykyään ryhdytään. Kumpikin pari tuntuu suhtautuvan lahjoihin niin vaatimattomasti, että nekään tuskin ovat juhlien tarkoitus.

Mitä avioliitto enää merkitsee? No näinä individualistisina aikoina on hienoa se, että jokainen voi varmasti muokata, koota ja väännellä juuri sellaisen ajatus- ja merkitysrakennelman tradition toteuttamisen taakse, kuin lystää. Ja häistä on tietenkin tehtävä "oman näköiset".

Parisuhteeseen liittyy niin monia aspekteja. Sitä pidetään edelleen yhteiskunnan jonkinlaisena perusyksikkön, siitä kieltäytyvä on edelleen poikkeus. Se on kuitenkin nykyään myös jollain tavalla intiimi asia. Taloudelllisen järjestelyn piirteet eivät yleensä ole julkilausuttuja. Ainoa juridinen seikka millä, avioliittoa perustellaan, on kuolema ja mahdollisten lapsien asema.

Hääjuhlassa kuitenkin juhlitaan parin rakkautta ja tuodaan se julkiseen sfääriin. Miksi näin tehdään? Mielestäni siksi, että parisuhteeseen kuuluu myös hurja määrä valtaa. Valtaa suhteessa muuhun yhteisöön, sillä aviossa oleva on yhteiskunnassa arvostetummassa asemassa verrattuna sinkkuun ja toisaalta valtaa suhteessa kumppaniin, kun eräänlainen omistussuhde on sovittu. Papereilla on yhteiskunnassa suuri merkitys muutenkin, miksei tässäkin asiassa? Tasa-arvoinen parisuhde on totta kai myös luopumista ja alistumista. Myös niistä on häissä tavattu muistuttaa, eritoten naisia.

Hirveintä tässä kaikessa on tietenkin se, että myös minä olen alkanut miettiä josko ois mukava mennä joskus naimisiin, "järjestää oikein isot bileet". Miksikö? No, koska niin on tapana, kai. Onneksi toinen mahdollinen hääparin puolikas ei tähän hullutukseen suostu ainakaan kymmeneen vuoteen. Ja vaikka miehillä on taipumus edelleen jäädä statisteiksi koko touhussa, jonkilainen suostumus varmaan edellytetään. Olemme kuitenkin visioineet, että yritämme rekisteröidä parisuhteemme. Kuulostaa kevyemmältä ja se olisi niin kovin kovin poliittista.

Eipä tästä enempää, kuin että onnea ihanille aviopareille! Olivat syynne mitkä tahansa. Vaikka se, mikä siinä Nytin sarjakuvassa, jossa morsian halusi vain kesähäät. Ehtiihän sen unelmien miehen saada vanhempanakin. Mutta nuori morsian ei voi enää olla.