Häähumua

Minusta on tullut kuukaudessa polttarikonkari. Aiemmin suhtauduin aika negaillen koko touhuun, mutta ainakin näistä kaksista, hyville ystäville järjestetyistä juhlista jäi hyvät fiilikset. Rahaa ei kulunut tolkuttomasti, morsiammet nauttivat ja pääpaino oli yhdessäololla. Ruokaa ja juomaa riitti eikä ketään sytytetty tuleen.

Sitten on vielä ne häät tulossa. Molemmista varmaan tulee hauskaa. Mutta valmisteluja vierestä seuranneena ihmetyttää vähän, miksi koko touhuun enää nykyään ryhdytään. Kumpikin pari tuntuu suhtautuvan lahjoihin niin vaatimattomasti, että nekään tuskin ovat juhlien tarkoitus.

Mitä avioliitto enää merkitsee? No näinä individualistisina aikoina on hienoa se, että jokainen voi varmasti muokata, koota ja väännellä juuri sellaisen ajatus- ja merkitysrakennelman tradition toteuttamisen taakse, kuin lystää. Ja häistä on tietenkin tehtävä "oman näköiset".

Parisuhteeseen liittyy niin monia aspekteja. Sitä pidetään edelleen yhteiskunnan jonkinlaisena perusyksikkön, siitä kieltäytyvä on edelleen poikkeus. Se on kuitenkin nykyään myös jollain tavalla intiimi asia. Taloudelllisen järjestelyn piirteet eivät yleensä ole julkilausuttuja. Ainoa juridinen seikka millä, avioliittoa perustellaan, on kuolema ja mahdollisten lapsien asema.

Hääjuhlassa kuitenkin juhlitaan parin rakkautta ja tuodaan se julkiseen sfääriin. Miksi näin tehdään? Mielestäni siksi, että parisuhteeseen kuuluu myös hurja määrä valtaa. Valtaa suhteessa muuhun yhteisöön, sillä aviossa oleva on yhteiskunnassa arvostetummassa asemassa verrattuna sinkkuun ja toisaalta valtaa suhteessa kumppaniin, kun eräänlainen omistussuhde on sovittu. Papereilla on yhteiskunnassa suuri merkitys muutenkin, miksei tässäkin asiassa? Tasa-arvoinen parisuhde on totta kai myös luopumista ja alistumista. Myös niistä on häissä tavattu muistuttaa, eritoten naisia.

Hirveintä tässä kaikessa on tietenkin se, että myös minä olen alkanut miettiä josko ois mukava mennä joskus naimisiin, "järjestää oikein isot bileet". Miksikö? No, koska niin on tapana, kai. Onneksi toinen mahdollinen hääparin puolikas ei tähän hullutukseen suostu ainakaan kymmeneen vuoteen. Ja vaikka miehillä on taipumus edelleen jäädä statisteiksi koko touhussa, jonkilainen suostumus varmaan edellytetään. Olemme kuitenkin visioineet, että yritämme rekisteröidä parisuhteemme. Kuulostaa kevyemmältä ja se olisi niin kovin kovin poliittista.

Eipä tästä enempää, kuin että onnea ihanille aviopareille! Olivat syynne mitkä tahansa. Vaikka se, mikä siinä Nytin sarjakuvassa, jossa morsian halusi vain kesähäät. Ehtiihän sen unelmien miehen saada vanhempanakin. Mutta nuori morsian ei voi enää olla.