Kaunis ja ylpee

Taitaa tuo otsikko olla Suomen yleisin blogiotsikko.

En ole mielestäni kaunis, ylpeä kylläkin vähän.

Kun sanon, etten ole kaunis, suurin osa ihmisistä alkaa yleensä todistelemaan, että olethan. Se aiheuttaa aina kummallisia katseita ja vähintääkin puhetta siitä, että kaikkihan ovat. Kuulostaahan se pahalta, mutta lähinnä tarkoitan sitä, ettei se ikinä ole sanana sopinut minuun.

Kun olin nuorempi olin aina söpö tai söötti. Silloin vielä halusin olla kaunis joten se ärsytti.

Viime vuosina, sana jota minusta on käytetty paljon (silloin kun on haluttu imarrella) on ollut viehättävä. Olen kuullut sen kovin yllättävissäkin yhteyksissä. Vähän outo ja vanhanaikainen sana, johon olen kuitenkin kieron tykästynyt. Pyrin vielä olemaan hersyvä ja kupliva, sitten olen varmaan kaikkea mitä haluankin.

Vanhana haluaisin sitten olla elegantti ja ehkä söpö jälleen.

(nikula)

Lukekaa tän päivän Iltsikasta Suomen huonoimman kirjoittajan teksti. Tyyli on ärsyttävä, eikä pointista oikein saa selvää. Ihan blogikamaa!

Vuoden onnellisin päivä

... on siis tänään. Ja juhannuskin on tuloillaan. Minua on tänään innostanut vain Valkoinen ninja.

Saanko minäkin?

Vicessa oli juttu, jota en valitettavasti enää löytänyt, jossa käsiteltiin hunnuttautumista. Siinä Vicen pojat visioivat, kuinka hienoa olisi, että megabeibet kulkisivat burhkhat päällä. Heille voisi puhua kuin kavereille, eikä niin, että sydän hyppii kurkkuun ja melkein oksettaa.

Jotkut islamilaisen maailman hunnutuksen puolustajat ovat vedonneet vähän samanlaiseen argumenttiin. Naisen persoonaan ja älykkyyteen on helpompi keskittyä, kun hänen ruumiinsa ei ole sumentamassa tilannetta. Tuo on kyllä vähän jo miehiä aliarvioivaa.

Joku ruumiin peittämisessä on aina kiehtonut minua. Varmasti, jos paljaan pinnan ja muotojen näyttämiselle ei yhteiskunnassa olisi niin suurta painetta, ulkonäköpaineet hellittäisivät ainakin osittain. Olen aina jotenkin ihaillen katsellut esimerkiksi hunnutettuja somalityttöjä. Blogikirjoitustani inspiroi myös naapurini vieraana käynyt tyttö jolla oli selkeästi suomalaiset piirteet, marimekon paita, hiukset tiukasti peittävä huivi ja pitkä hame.

Islamilainen pukeutumista on usein pidetty lännessä naisia alistavana. Minun silmiini se voi myös huokua itsekunniotusta. Tietenkin, on suunnattoman olennaista, että hunnuttautuminen on vapaaehtoista. Nykyään se on vahva kannanotto. Turkkilainen ystäväni kokee hunnuttautumisen jotenkin tekopyhänä, hän sanoi, että hänen mielestään hunnuttautuvat naiset kokevat olevansa muita parempia. Aito fashion statement kai sekin.

Uskon siihen, että muotimaailma ryhtyy jossain vaiheessa kikkailemaan islmanin estetiikalla. Peittämisessä on paljastamisen jälkeen jotain seksikästä ja salaperäistä. Itse voisin olla kovinkin vahvasti tämän trendin puolella. On luonnollista, että ilmiöt sulautuvat valtavirtaan. Ne menettävät tietenkin samalla tehoaan, mutta sekin voi olla hyvä.

On kuitenkin äärettömän tärkeää, ettei peittämällä naisen ruumiista tehdä minkäänlaista tabua. Olisi hienoa, että länsimainen yhteiskunta löytäisi jonkinlaisen taspainon naisen ruumiin esineellistämisen ja ja kahlitsemisen välillä. Paljaan, fotoshopatulle pinnalle jatkuva altistuminen ei voi olla hyvästä miesten ja naisten välisille suhteille, mutta ei naisen lihallisuuden piilottaminenkaan sitä ole.

Kyllästynkö tähän koskaan?

101 maailman hauskinta sanaa (ei missään järjestyksessä)

1. ämyri

2. aalto

3. kookos

4. ananas

5. huuma

6. mummo

7. fatta (r)

8. fenix

9. Google

10. soljuva

11. riipivä

12. hienostunut

13. vieno

14. rauha

15. dignity (e)

16. a gem (e)

17. Allah

18. imaami

19. anteeksi

20. kaihoisa

21. a lad (a)

22. a lassie (e)

23. haikara

24. rakastelleskella

25. onni

26. autuus

27. kahvi

28. hilla

29. auvo

30. pussailla

31. kengät

32. Mirja

33. Ismael

34. oma

35. a blossom (a)

35. lempeä

36. laupeus

37. velhonainen

38. Havanna

39. pehmeä

40. ratamo

41. le petit ami (r)

42. kyräillä

43. luuranko

44. Mucha

54. vaimo

55. Valo

56. dawn (e)

57. oiva

58. viidakko

59. the moon (e)

60. fate (e)

61. a gang (e)

62. Zion

63. Hashem (h)

64. vesi

65. rukous

66. Kenia

67. parannus

68. armahdus

69. mercy (e)

70. liekki

71. a dove (e)

72. etsintä

73. hullu

74. pilvi

75. puolukka

76. karpalo

77. amnesty (e)

78. leijona

79. viidakko

80. sumea

81. vehreä

82. vimma

83. Ming-dynastia

84. tataari

85. vadelma

85. uni

86. lehmus

87. lauha

88. leidi

89. diskurssi

90. hätkähdyttävä

91. aamen

92. mämmi

93. rukous

94. tequila

95. julma

96. kelju

97. rujo

98. köykäänen

99. kipsahtaa

100. Kenia

101. lieriö

Leffalistassa olen jämähtänyt 90 tienoille.

Kyynikon puhetta?

Miten ihmiset onkin niin ennalta-arvattavia? Mä en ole kahdessakymmenessä vuodessa ole oppinut mitään muuta, kuin sen, ettei pidä uskoa, kun ne puhuu tunteistaan. Tietäähän sen miten paljon itse valehtelee.

Äh...

En yleensä harrasta tällästä päiväkirjailua, mutta nyt on pakko. Helvetin kelju päivä. Asiat menee takapakkia enkä aamulla löytänyt oikeeta villatakkia. Kaverit on rahattomia eikä lähe ryyppäämään, en osaa sitoutua edes bileisiin.

Viisauden alku on kliseissä

Niin kuin ne AA:ssa kuulemma hokee, pitää olla rohkeutta muuttaa ne asiat, joita voi, ja oppia hyväksymään ne asiat joita ei voi. Nuorelle ihmiselle se on erityisen vaikeaa. Toiveet ja haaveet ovat suuri osa ihmistä ja niistä luopuminen voi olla raskasta.

Kuulin jostain, että yleensä parikymppinen ihminen ei pysty kirjoittamaan eheää kokonaista kirjaa koska kaikki hänessä muuttuu niin nopeasti. Tietenkin myös haaveet ja toiveet muuttuvat. Valintojen tekeminen ja määrätietoisuus on vastenmielistä kun tahtoo joko kaikkea kerralla tai ainakin viidentoista minuutin välein eri asiaa.

Joskus myös se, ettei jotain saa, voi olla maailman paras juttu ja sen ymmärtää vasta myöhemmin. Se mitä haluaa, ei olekaan se mitä tarvitsee. Haluaminen voi tehdä melkein sairaaksi. Näin ainakin mulle on käynyt. Turhista ja kulutttavista asioista irti päästäminen on vapauttavaa ja antaa tilaa nähdä muita asioita jotka ovat tahtomisen ja tavoittelun arvoisia.

Niitä asioita joita haluaa, saattaa myös pelätä. Onnelisuuden äärellä ihmisillä on taipumus olla kauhuissaan. Siksi me aina ryssitään kaikki.

Carpe bier!!!!

At least my hair looked cute as fuck

Aamiaissämpylän unikonsiemenet näyttivät juoksentelevan. Mietin mikä niitä vaivaa, vai olisiko vika kenties minussa.

Kerroin töissä, että olin laittanut herätyskellon soimaan tuntia liian myöhään. Aivan kuin olisin puhunut jostakusta toisesta.

Omat vaatteet ja nahka tuntuvat tänään niin vierailta, että mikä ettei.

Lentis on vasta alkua

Rakkaan kollegani, Annan, blogia lukiessani muistin taas yhden maailma hauskimman asian.

107. Rantajalkapallo

Olen kerran seurannut tätä etelän ihmettä telkkarista ja olin ihan myyty. Kenttä on normaalia pienempi ja siksi peli pysyy koko ajan käynnissä. Tyypit pelaa hiekalla ja tuuletta maaleja joillain capoeiraliikkeillä. Siistii.

Pääsykokeista

Suurimmalla osalla taitaa nyt olla tän kevään pituinen piina ohi. Onnea vaan kaikille. Eilen jouduin siihen tilanteeseen, että olisi halunnut osata sanoa jotain jollekulle jolla ei mennyt niin hyvin. Koko systeemi tuntui jälleen kerran epäinhimilliseltä. Hirveä määrä työtä joka kulminoituu muutamaan tuntiin. Seuraava yritys uudestaan vuoden päästä, jos ei siinä välissä keksi jotain muuta.

Eilen yritimme Espan auringossa keksiä toisenlaisia systeemejä. Saksan mallin hylkäsimme heti. Suomessa opiskelupaikkaa ei sentään ole helppo menettää. Maksullisuus on niin ikään huono idea. Kaikenlaiset haastattelut ynnä muut vastaavat suosisivat vain kaltaisiamme paskanpuhujia ja kuormittaisivat yliopistoa. Pääsykokeet ovat siis vähän niin kuin demokratia. Ei toimi, mutta on ehdottomasti paras tapa.

Laaja materiaalin pänttääminen pääsykokeisiin on perusteltua esimerkiksi lääkikseen, jossa tiedoista on selvää hyötyä. Ne eivät myöskään vaihtele vuosittain, joten pyrkijän ei tarvitse joka vuosi aloittaa nollasta. Suuri osa muihin paikkoihin hakijoista käyttää kuitenkin suhteettoman suuren määrän aikaansa ja energiaansa suhteellisen suppean alueen tankkaamiseen.

Yhden ihan kehittelemisen arvoisen idean me jopa keksimme. Pääsykokeet voisivat olla jollain tavalla kaksiosaiset. Ettei ihan niin monen tarvisi rehkiä turhaan. Vaikka eihän se turhaa oikeasti ole. Varmaan luku-urakassa oppii jotain itsestään. Ja tietenkin oppiaineesta johon pyrkii.

Ja näitä riittää

102. Underbarin henkilökunta

103. Filmtownin 7 leffaa/ 7 vrk/ 7 e -tarjous

104. Juhon viikonloppusatsit

105. Uudet levyt

106. Villen, Veeran ja mun viinapää

When you're a famous boy

Musta on tullut kesän myötä hippi. Laitan huivin päähän, sandaalit jalkaan ja kuuntelen reggeata.

Sitä myöten musta on tullut myös huono musadiggari. Olen kuunnellut oikeastaan vain Matisyahua enkä yhtään tajua, mikä siinä mua kiehtoo. Matisyahu tekee jossain määrin tosi klassista reggaeta, joka ei missään mielessä ole ollut mun musaa. Sen lisäksi, tyyppi kuullostaa paperilla oudolta. Ortodoksijuutalaista sanomaa reggaella. Haiskahtaa saamen kielellä räppäämiseltä. Musa kantaa kuitenkin tällä kertaa ideaa pitemmälle ja on tosi helppoa kuunneltavaa.

Musa on siis hyvää, mutta messagella. Matisyahu laulaa Jumalasta ja Jumalalle. Ehkä se onkin se joka koskettaa. Muhun oin aina ihan poppisbiiseisäkin vedonnut juuri sanat. Jos on kuunnellut vuosia lähes pelkästään höttösanoituksia rakkaudesta, joka ei edes laulajalle ole aitoa, niin todellinen viesti koskettaa.

Saman ilmiö koen kyllä yllättäen kuunnellessani the Streetsiä. En tosin uskonnollisuuden suhteen, jota Mike Skinner on myös käsitellyt uudella levyllään, vaan ihan siinä kun Skinner riimittelee siitä, miten vaikea on iskeä kuuluisia tyttöjä. Mun mielestä on mageeta, että tekee biisejä siitä, sen sijaan, että ihan eksyksissä oleva tähti saarnaisi aidosta rakkaudesta.

Ymmärrän toki, että artisti voi esittää uskottavasti ja riipivästin biisejä joita hän ei itse ole tehnyt tehnyt. Eläytyminen on taitolaji. Ja ymmärrän myös sen, että kaikki esiintyjät on tavallaan hahmoja. Mike Skinner on varmaan luonut The Streetsin jonkinlaiseksi alter egokseen. Mä haluan kuitenkin uskoa siihen hahmoon, mä haluan, että räppärit on playereita joilla on herkkä puoli. Mä haluan, että ne on deekiksellä. Mä en halua, että tää on mun idoleille vaan duuni.

Tähän jää koukkuun

Leffalistassa mennään seitsemässäkympissä. Siinä sivussa syntyi tämä.

Tällä hetkellä maailma 101 hauskinta asiaa (ei missään järjestyksessä)

1. Listat

2. Pillubungalo

3. Lotta, kun se hymyilee

4. Olli darrassa

5. Erno aina

6. Päiväkännit.

7. Huumorimorkikset

9. Täydet röökiaskit

10. Viinipullo jääkaapissa

11. Von Trapp -kirja

12. Pelikortit

13. Hyvät heräteostokset

14. Punaiset korkokengät

15. Maauimalat

16. Juorut

17. Digikamera

18. Kännykkä

19. Se, kun tapaa jonkun sattumalta kaupungilla ja molemmat ottaa kuulokkeet korvista ja pleksit silmiltä

20. Hassut huivit

21. Ninjan korvikset

22. Ultra bra -kännit

23. Suunnittelu

24. Vapaapäivät

25. Kartat

26. Matkaoppaat

27. Se, kun äiti on ostanut jotain kivaa

28. Se, kun isi antaa pyytämättä rahaa

29. Se, kun tilillä on enmmän rahaa kuin luuli

30. Mökillä syöminen

31. Snorklailu

32. Helsinki

33. Kummipoika

34. Karttapallot

35. Lahjojen hankkiminen

35. Kahvipöytäkirjat

35. Magneetit

36. Blogit

37. Värien yhteen sopiminen

38. Vice

39. Basso

40. Hesari

41. Dissaminen

42. Täydelliset suupalat

43. Voimavaatteet

44. Tornin skumppatarjous

45. Googlaaminen

46. MTV

47. Kirjasto

48. Puiset isot rannerenkaat

49. Hyvät hampaat

50. Hyvät tarinat

51. Junalla matkustaminen

52. Lentokentät

53. Hyppynaru

54. Oma sänky

55. Kaukosäädin

56. Reittiopas

57. Pienet eleet

58. Jäätee ja nakki

59. Kohteliaisuus

60. Juotava jugurtti

61. Silmälasit

62. Saunan lämmitys

62. Hyvät farkut

63. Hyvät kynät

64. Muistikirjat

65. Kalenterit

66. Pikku-uutiset

67. Vesipiippu

68. Suomen kieli

69. Pussailu

70. Postikortit

71. Joka paikkaan kävely

72. Muistot

73. Suihkussa olo

74. Hampaiden pesu

75. Lääkärissä käynti

76. Sankarit

79. Rippituoli

80. Nykytaiteen museot

81. Elokuu

82. Emännöinti

83. Vieraana olo

84. Tutustuminen

85. Tunteminen

86. Se kun pitää juosta kotiin kuuntelemaan jotain biisiä tai lukemaan jotain kirjaa

87. Siisti koti

88. Leipomot

89. Valintatalo

90. Henkiset viuhahdukset

91. Täydellisen sanan löytämin

92. Soljuvat keskustelut

93. Brunssit

94. Arabia

95. Portugali

96. Luolamaalaukset

97. Pikkuhousut

98. Purkka

99. Raamattu

100. Hakaneulat

101. Mun kodin mellakka-aita

Pieniä voittoja

Hih, en tiennyt että kuvan lisääminen tänne on noin helppoa. Asiat on yksinkertaisia kun seuraa ohjeita. Mulla on vaan niin paha tietokonevamma... Nyt tuossa komeilee Sokrates. Sen kunniaksi aloitin tänään listaamaan noin sataa mielestäni maailma parasta elokuvaa. (Vittu, mä oon nörtti.) Tuloksia myöhemmin.

Relander ja Nevanlinna, auttakaa!

Jos joku loisi koneen, joka kokisi olevansa sinä, ja se olisi sinun täydellinen kopiosi olisiko sillä väliä, jos kuolisit? Kone olisi niin täydellinen kopiosi, että sillä olisi samat muistot, haaveet ja arvot. Valitsiko se aina samoin kuin sinä olisit valinnut? Olisiko sillä siltikään sinun oikeuksiasi?

Mitä eroa on muistoilla ja haaveilla oikeastaan? Miksi on niin olennaista mitä oikeasti tapahtui? Kaikilla on kuitenkin tapahtumasta oma näkemyksensä eikä absoluuttisen objektiivista kuvausta voida ikinä esittää. Eikö tunteiden tunteneminen riitä? Miksi vain tapahtumat ovat todellisia? Voiko haavetta jakaa? Tai edes kokemusta?

Beaty is the beast?

Kauneusihanteet ovat varmasti yksi maailman parjatuimmista asioista. Ne ovat toki erilaisissa kulttuureissa ja erilaisina aikoina olleet erilaisia, mutta jonkin aikaan lähes koko planeetan ihanne on ollut suhteellisen pitkä, laiha, vaalea, hyvähampainen amerikkalainen.

Länsimaisen kauneusihanteen hirveyttä kuvaillessa otetaan yleensä esimerkiksi kylät joihin on saatu telkkari. Jalojen villien ihanan pyöreä kauneusihanne saa väistyä kaliforniablondien ja nuorten tyttöjen bulimian tieltä. Jostain syystä mietin aina tätä tarinaa kerrottaessa sitä, että jotkut eivät ehkä heimossa sopineet siihen pyöreään ihanteeseen. Mutta toki ymmärrän, että varsinkin euroopplaisten piirteiden tavoittelu sangen surullinen ilmiö maailmanlaajuisesti ja Yhdysvaltojen kulttuurinen hegemonia tuo mukanaan juuri tälläisia ilmiöitä.

Pointtinani varmaan lähinnä se, että aina ihmisiä jotka eivät sovi ihanteeseen, oli se sitten "terveen pyöreä" tai "poikamaisen laiha". Mietin usein, että jos aidosti näkisimme mainoksissa ja viihteessä aidosti monenlaisia, hyvännäköisiä ihmisiä koko elämämme, oppisimmeko arvostamaan monenlaista kauneutta? Täytyykö siis kauneusihanteen aina olla kapea? Erinäköisiä ihmisiä voisi nähdä kaikenlaisissa rooleissa, niin että kaikennäköisille olisi kaikenlaisia roolimalleja. Lihava aasialainen nainen suuryrityksen johtajana, lyhyt malli, afrikkalainen mies sairaanhoitajana.

Olen viime vuosina haistellutkin eräänlaista kauneuden diversiteetin trendiä. Ensimmäisenä tulee mieleen Doven mainoskampanja. Ajatus on sinäänsä kaunis, vaikka taustalla on tietenkin raha. Ongelmana koko trendissä onkin, että se on nimen omaan sitä, trendi. Se voi olla eilinen trendi koska tahansa.