Pääsykokeista

Suurimmalla osalla taitaa nyt olla tän kevään pituinen piina ohi. Onnea vaan kaikille. Eilen jouduin siihen tilanteeseen, että olisi halunnut osata sanoa jotain jollekulle jolla ei mennyt niin hyvin. Koko systeemi tuntui jälleen kerran epäinhimilliseltä. Hirveä määrä työtä joka kulminoituu muutamaan tuntiin. Seuraava yritys uudestaan vuoden päästä, jos ei siinä välissä keksi jotain muuta.

Eilen yritimme Espan auringossa keksiä toisenlaisia systeemejä. Saksan mallin hylkäsimme heti. Suomessa opiskelupaikkaa ei sentään ole helppo menettää. Maksullisuus on niin ikään huono idea. Kaikenlaiset haastattelut ynnä muut vastaavat suosisivat vain kaltaisiamme paskanpuhujia ja kuormittaisivat yliopistoa. Pääsykokeet ovat siis vähän niin kuin demokratia. Ei toimi, mutta on ehdottomasti paras tapa.

Laaja materiaalin pänttääminen pääsykokeisiin on perusteltua esimerkiksi lääkikseen, jossa tiedoista on selvää hyötyä. Ne eivät myöskään vaihtele vuosittain, joten pyrkijän ei tarvitse joka vuosi aloittaa nollasta. Suuri osa muihin paikkoihin hakijoista käyttää kuitenkin suhteettoman suuren määrän aikaansa ja energiaansa suhteellisen suppean alueen tankkaamiseen.

Yhden ihan kehittelemisen arvoisen idean me jopa keksimme. Pääsykokeet voisivat olla jollain tavalla kaksiosaiset. Ettei ihan niin monen tarvisi rehkiä turhaan. Vaikka eihän se turhaa oikeasti ole. Varmaan luku-urakassa oppii jotain itsestään. Ja tietenkin oppiaineesta johon pyrkii.