ketjuuntuminen

Lisää Kesä-Helsinki vinkkejä, vaikka taitaa tuo auvoinen ajanjakso olla jo lopuillaan... Hesarin yölippa! Ja sieltä valkkaa mukaan tandooritofuleipä. Kyseessä on siis Hesarin ja Flemarin kulmassa oleva lippakioski, joka määrittelee itsensä Ruoka- ja tuoremehubaariksi. Siellä duunissa ollut leppoisa kundi väitti kivenkovaa, että mesta on auki ma-to 21-02 ja pe-la 21-03. Mun mielestä se ei oo kyllä ollu auki ihan näin kattavasti.

Sit oon mietiskelly paljon mestojen puffaamisen etiikkaa, ei niinkään tän blogin puolesta, vaan muiden projektien. Oon kuitnekin tullu siihen tulokseen, että kulutusyhteiskunnassa, kantsii promoo niitä jotka tekee jotain järkevää. Siis mun mielestä järkevää. Vaikka kyllä tää on osa sitä, että ihminen rakentaa itseään kuluttamalla, vaikka rakentaisikin paremmaksi.

Mun mielestä on aina kiva nostaa esiin esimerkiksi ketjuun kuulumattomia kahviloita ja baareja. Mä aina sanon että, koko Franchising-puuhassa on jotain lähtökohtaisesti epäilyttävää. Miksi yrittäjät lähtee siihen? Varmaan siit saa jotain taloudellista varmuutta, en tiiä. Mut samalla menettää yksilöllisyyttä ja omaa määrämisvaltaa. Miksi joku haluis yrittäjä haluis siihen tilanteeseen, että sieltä saa ihan samoja juttuja kuin maailman muustakin neljästätuhannesta? Eikö se olis just se kunnia asia ja ilo päästä ite päättämään ja sitten ottaa asiakkaiden palautetta?

Kaikilla vitun S-ketjuilla ja Hok-ryhmilllä on mun mielestä ollut Suomessa ihan järkyttävä pienten kaupunkien ja kuntien erityispiirteisyyttä nakertava vaikutus. Nykyään jokainen pikkupaikka näyttää ihan samalta ja niistä löytyy ihan samat raflat samoilla listoilla. Lisäksi mä oon ihan sale, että kaupoissakin ruuan hinta on niin korkea sen takia, mitä noi monopoliketjut duunaa. Oon lisäksi kehitelly salaliittoteorian siitä, että Lidlin (iso ketju sekin, tiedän) mustamaalaaminen Suomeen tullessa oli näiden masinoimaa. Terveisin vanha jäärä.

Jo neljäs!

KesäKesäKesä

Viimeaikoina stressiä on aiheuttanut matkan suunnittelu. Jotenkin ahdistaa jos ei saa lähdettyä mihinkään. Mutta Helsingissä on ollut aika nastaa viettää kesää, siksi täytyy vähän promota lempparipaikkoja. Maailman leppoisin sunnuntaikierros menee suunnilleen näin:

Nuku kahteen ja mene kolmelta aukeavaan Cellaan syömään. Tästä neljäjymmentä vuotiaasta kortteliravintolasta on ihan arvaamatta tullut mun kantabaari ja ravintola. Ei uskottavuuden häivääkään, mutta ei se mitään.

Seuraavaksi pyöräile Koffariin juomaan kaljaa ja katselemaan kauniita, hassuja ja hölmöjä kesäihmisiä. Illan viilettyä siitä sitten vaan kikkailet portaat alas Bali Haihin. Lohileipä on kiva iltasnäkki. Sitten onkin aika palata Kallioon ja käydä vaikka vielä Cellassa tuopilla. Keskusta ja Siltanen on kuitenkin viikonloppuisin täynnä urpoja.

Mun budjetilla tollasta ei ehkä ihan aina voi toteuttaa (kaksi ravintola-ateriaa päivässä), mutta onneksi mulle tarjottiin lounasseteleillä. Ja toisaalta, huomion arvoista on ollut, että rahavaikeuksien määrä on oikeastaan aina sama, riippumatta rahan määrästä.

Näin lisäextrabonuksena, annan veikeitä vinkkejä myös sunnuntaille ja maanantaille: El Karimin falafel sunnuntaina (ei ma auki) ja puistobrunssi Taivaallisen Rauhan aukiolla viikon aluksi. Mukaan vain pikkolopulloskumppaa, aplarimehua ja vaikka kroisantteja.

Tällä viikolla