Beaty is the beast?

Kauneusihanteet ovat varmasti yksi maailman parjatuimmista asioista. Ne ovat toki erilaisissa kulttuureissa ja erilaisina aikoina olleet erilaisia, mutta jonkin aikaan lähes koko planeetan ihanne on ollut suhteellisen pitkä, laiha, vaalea, hyvähampainen amerikkalainen.

Länsimaisen kauneusihanteen hirveyttä kuvaillessa otetaan yleensä esimerkiksi kylät joihin on saatu telkkari. Jalojen villien ihanan pyöreä kauneusihanne saa väistyä kaliforniablondien ja nuorten tyttöjen bulimian tieltä. Jostain syystä mietin aina tätä tarinaa kerrottaessa sitä, että jotkut eivät ehkä heimossa sopineet siihen pyöreään ihanteeseen. Mutta toki ymmärrän, että varsinkin euroopplaisten piirteiden tavoittelu sangen surullinen ilmiö maailmanlaajuisesti ja Yhdysvaltojen kulttuurinen hegemonia tuo mukanaan juuri tälläisia ilmiöitä.

Pointtinani varmaan lähinnä se, että aina ihmisiä jotka eivät sovi ihanteeseen, oli se sitten "terveen pyöreä" tai "poikamaisen laiha". Mietin usein, että jos aidosti näkisimme mainoksissa ja viihteessä aidosti monenlaisia, hyvännäköisiä ihmisiä koko elämämme, oppisimmeko arvostamaan monenlaista kauneutta? Täytyykö siis kauneusihanteen aina olla kapea? Erinäköisiä ihmisiä voisi nähdä kaikenlaisissa rooleissa, niin että kaikennäköisille olisi kaikenlaisia roolimalleja. Lihava aasialainen nainen suuryrityksen johtajana, lyhyt malli, afrikkalainen mies sairaanhoitajana.

Olen viime vuosina haistellutkin eräänlaista kauneuden diversiteetin trendiä. Ensimmäisenä tulee mieleen Doven mainoskampanja. Ajatus on sinäänsä kaunis, vaikka taustalla on tietenkin raha. Ongelmana koko trendissä onkin, että se on nimen omaan sitä, trendi. Se voi olla eilinen trendi koska tahansa.