Kaikki pelaa!!!

Innostuin tänään taas töissä suunnittelemaan seuraavaa tauluani. Täältä täytyy sitten suoraan juosta ostamaan kankaita, joita ei ikinä ole missään tarpeeksi suuria.

Aina epätasaisin väliajoin saan tälläisen maalausspreen. Parhaassa tapauksessa innostuksesni ei kestä edes kotiin asti, joskus masennun kun jokin maalaus menee ihan vituilleen, joskus vaan kyllästyn kun hyvät ideat hetkellisesti loppuvat.

En ole oikeasti yhtään hyvä maalamaan. Taulut eivät koskaan näytä valmiina siltä kuin oli tarkoitus. Joskus ne tosin näyttävät paremmalta. Maalaan aina naivistisia kuvia, (vaikka vihaan naivistista taidetta) koska en oikeasti osaa muuta. Ystäväni sanovat, että maalaukseni kuuluvat vulvaattiseen koulukuntaa. Tämäkään ei ollut tarkoitus, mutta jokseenkin huvittavaa. En edes ole tietoinen mitä maalaan.

Miksi sitten maalaan? Ettei aina tarvis dokaa. Koska se on perkeleen kivaa. Ihan se konkreettinen pensselillä sutiminen on hykerryttävän hauskaa. Värien sekoittaminen nautinnollista. Maali tuoksuu oudolla tavalla kivalta. On huisia nähdä, kun valkoinen kangas peittyy. On mielenkiintoista pohtia, milloin taulu oikeastaan on valmis.

Ehkä maalaan myös siksi, että ylitän sillä itseäni. Yleensä kaikki vähänkään luova ajattelu on jäänyt vain oman pääni sisälle. Kyseessä on ollut jonkinlainen pelko. Miksi edes tehdä, kun ei voi olla paras? Kummallista, en ole ikinä myöntänyt itselleni olevani kilpailuhenkinen tai kunnianhimoinen.

Jossain vaiheessa tajusin, että pakkohan se on tehdä, muuten sekoaa. Eikä tarvi tehdä kuin tekemisen vuoksi. Muutkin kliseet aukesivat, kuten on kivaa olla huono. On vaan kivaa olla tekijä. Ja jos joku sattuu tykkäämään sen verran, että haluaan mun maalaamat sipulit keittiöönsä, sehän on vaan ekstraa.

Täytyy myös luopua siitä ajatuksesta, että kun ottaa kynän käteen, siitä täytyisi heti tulla jotain mahtavaa tai omaperäistä. Täytyy tehdä hirvittävä määrä paskaa, että tuotoksessa on ajatus joka puhuttelee itseä tai muita. Kaikki luominen on myös jonkun tekniikan käytöä, joka harjaantuu vain tekemällä. Oma ilmaisu saa niin sanotusti paremmat kanavat.

Kuullostan jonkun teinileirin vetäjältä, kun sanon, että kaikilla on oikeus tehdä asioita. Kirjoittaa blogia, laulaa suihkussa ja maalata kotona. Se, että on sen verran itsekrittiikkiä, että valitsee yleisönsä on tietysti järkevää. Kaikki voi olla seksikkäitä, mutta ei kaikkien nyt pornoa tarvi tehdä.