Eli Buriatin paakaupungissa. Taa on Irkutskin jalkeen hirvean inhimillisen oloinen mesta (joka muuten on paikka venajaksikin). Jalkakaytavilla voi kavella ja jokainen talo ei ole paketissa. Vajaan tunnin marshrutky-matkan paassa on yltio rauhallinen datsan-alue. Eli buddahalaista hassakointia.
Jaan Irkutskissa tapaamani brittityton kanssa hotellihuoneen, joka on hintaansa nahden surkea. Suihku on jaakylma, mutta meilla on kivaa. Florence jatkaa huomenna junalla Ulan Bataariin, meitsi bussilla. Tietysti koko matka pitaisi tehda junalla, mutta kun en junalippua saanut ja viisumi vanhenee 15.9, ei auta. Ja plussaa on tietysti sekin, ettei bussi seiso rajalla puolta vuorokautta.
Kaikki on edelleen mennyt pelottavan hyvin. Enaa ainut jannityksen aihe on periaatteessa rajanylitys Mongoliaan. Jatan Venajan taakseni hieman ristiriitaisin tuntein. On ollut ihan sairaan siistia. Yritan tassa tajuta, etta olen mennyt Siperian lapi junalla ja syony omulia Baikal-jarvella. Tai etta kello on taalla 6 tuntia enemman kuin siella.
Alussa matkan tekoani hieman sekoitti se, etta kaikki oli jotenkin niin uutta ja ehka se, etta jossain Omskisssa oli viela jotenkin suorittamisen meininki. Olisi koko ajan pitanyt tehda tai kokea jotain superhienoa. Nyt olen tajunnut, ettei nain pitkalla reissulla yksinkertaisesti pysty eika pida. Ihan siita nauttiminen, etta kadulla kavely ja kaupassa kaynti on niin erilaista kuin kotona, on ihan vitun siistia. Suunnitteilla on lista venalaisista asioista.
Tanaan sain postikortteja ja -merkkeja ostettua! Viisi onnekasta tulevat saamaan taman idan ihmeen noin 4-6 viikon paasta. Olitte muuten monet paivittaneet blogejanne kiitettavasti, siita propsit. En edelleenkaan taida ehtia kirjoitella jengille henkilokohtaisuuksia, mutta muistutan, etta meilit ja tekstarit kotopuolesta ovat enemman kuin tervetulleita.
Jaan Irkutskissa tapaamani brittityton kanssa hotellihuoneen, joka on hintaansa nahden surkea. Suihku on jaakylma, mutta meilla on kivaa. Florence jatkaa huomenna junalla Ulan Bataariin, meitsi bussilla. Tietysti koko matka pitaisi tehda junalla, mutta kun en junalippua saanut ja viisumi vanhenee 15.9, ei auta. Ja plussaa on tietysti sekin, ettei bussi seiso rajalla puolta vuorokautta.
Kaikki on edelleen mennyt pelottavan hyvin. Enaa ainut jannityksen aihe on periaatteessa rajanylitys Mongoliaan. Jatan Venajan taakseni hieman ristiriitaisin tuntein. On ollut ihan sairaan siistia. Yritan tassa tajuta, etta olen mennyt Siperian lapi junalla ja syony omulia Baikal-jarvella. Tai etta kello on taalla 6 tuntia enemman kuin siella.
Alussa matkan tekoani hieman sekoitti se, etta kaikki oli jotenkin niin uutta ja ehka se, etta jossain Omskisssa oli viela jotenkin suorittamisen meininki. Olisi koko ajan pitanyt tehda tai kokea jotain superhienoa. Nyt olen tajunnut, ettei nain pitkalla reissulla yksinkertaisesti pysty eika pida. Ihan siita nauttiminen, etta kadulla kavely ja kaupassa kaynti on niin erilaista kuin kotona, on ihan vitun siistia. Suunnitteilla on lista venalaisista asioista.
Tanaan sain postikortteja ja -merkkeja ostettua! Viisi onnekasta tulevat saamaan taman idan ihmeen noin 4-6 viikon paasta. Olitte muuten monet paivittaneet blogejanne kiitettavasti, siita propsit. En edelleenkaan taida ehtia kirjoitella jengille henkilokohtaisuuksia, mutta muistutan, etta meilit ja tekstarit kotopuolesta ovat enemman kuin tervetulleita.
1 comment:
Moro!
Krediittiä ei tipu kyllä mulle ja olemattomalle blogikirjoittelulleni.
Tää on ollut aivan törkeen puuduttavaa kaikessa loistossaan.
Joka päivä jotain uutta. Pikkuhiljaa alkaa myös ymmärtämään kokonaisuuksia.
Hahmottamisesta en kuitenkaan puhuisi.
Eilen meille fukseille näytettiin Dooris, jonka seinillä koreilee itse Pate Mustajärvi. Tätä ei vaan voi paeta. En kuitenkaan vielä myönny André W:n sanoihin kysyttäessä Kummeleista ("If you can't beat them, join them"), vaan koitan silmäillä sivusta.
Aamu meni ja tuli, näin meidän päärakennuksen ala-aulassa näty-köörin. Jarkon mielipide Doorikseen oli "paska Lostari". Nähtäväksi jää.
Meille yhteiskuntatieteilijöille piti eilen luontoa Frank Webster. Ensimmäinen oikeasti kiinnostava luoento alusta loppuun. Se puhui siitä, miten nykyään nuoret on aivan uudenlaien haasteen edessä, kun on mahdollisuuksia valita. Ei ole pakko ryhtyä isän ammattiin tai jäädä hoitamaan lapsia. Ovet ovat auki, mutta mihin suuntaan?
Tästä mulla tuli mieleen ihan Mirja, eli sä rakas.
Musta on ihan helvetin hienoa, että lähdit ja että sä koet kaikkea maan ja taivaan välillä. Kateellinen? Ehdottomasti. Mutta niin kuuluukin. Tästä tuli nyt hiukka pitkä kommentti.
Pääasia loppuun: OOT mielessä. Pidä huoli.
- Heli
Post a Comment