Irkutsk

Olen nyt toista paivaa hostellilla Irkutskissa ja kaytan taman vuosituhannen hitainta nettia. Hostellissa olo on ollut varsinainen ohjelmanumero. Niin parjattuja kuin nama laitokset ovatkin, on ihan mukava, etta heti on seuraa. Suosikkini on hostellityontekija Olga, ihana aasiatar, joka on paikan pakollinen outo Suomi-fani. Han kyselee paljon Ville Valosta.

Kaikki taalla hostellilla on vetelemassa eri versioita samasta reitista kuin mina, joten tajusin tanaan, etta samoja naamoja tulen nakemaan paljon. Outo ajatus. Olen taalla viela kaksi yota ja jatkan sitten Ulan Udeen, joka ihan oikeasti on pakko olla mun viimeinen Venaja-kohde talla eraa. Siella on maailman suurin Lenin paa.

Tanaan ei ole ehka ole ollut maailma onnistunein paiva. Sain tietaa, etten luutavasti paase junalla Ulaan Batariin Ulan Udesta, koska ne on taynna 2.10 asti. Vahan huonompi homma, vaikka tavallaan olen helpottunut. Juna seisoo rajalla 11-14 tuntia, eika mikaan ole turhauttavampaa kuin pysahtynyt juna. Nyt yritan kikkailla itselleni bussimatkan, mutta jos ei se onnistu joudun kayttamaan minibusseja ja liftaamaan. Mielenkiintoista, mutta epavarmempaa. Tavallaan tuntuu silta, etta pitaisi olla ihan vitun huolestunut. Lisaksi kadotin (tai kaytin johonkin enka muista) pari sataa ruplaa (n.6e), enka ole saanut mitaan tehtya. Lahinna olen lasinyt taalla hostellilla.

Kiitos kaikille, jotka olivat laittaneet sahkopostei. Niita on eri kiva saada, vaikka tulikin ekaa kertaa pieni koti-ikavan aalto. Laitan myohemmin tan blogin lisaksi myos meileja.