Ajattelin laittaa nyt nopean postin, etta kunnossa ollaan edelleen. Saatan nimittain kadota viikoksi aavikolle huomenna, saa nahda. Vieressani istuu ensimmainen suomalainen vahaan aikaan, Heli kysyi tieta kadulla ja sattui sitten myos kysymaan mista olen kotoisin. Ihan hauskaa. Varsinkin kun polakin seura alkaa todella tokkia. Mun ihana norjalainen ei ikina vastannut mun mailiin. Miehet on sikoja. Jep, lutkailu tosiaan loppui tahan.
Olen varmaan taalla Mongoliassa koko viisumini, eli kuukauden, silla taman ensimmaisen retken jalkeen menen Florencen kanssa viela varmaan toiselle. Rahaa vaan kuluu, vaikkei ne kalliita ole. Luvassa pitaisi olla paljon jeepissa istumista, kamelin selassa istumista ja tietysti myos hevosten. Tekee hyvaa mun elainpeloille. Mongolian maaseudulla ei tietenkaan ole myoskaan vessoja tai suohkuja. Onneksi sentaan ei ainkaan viela ole satanut lunta, vaan helle paahtaa edelleen. Toivottakaapa onnea.
Olen varmaan taalla Mongoliassa koko viisumini, eli kuukauden, silla taman ensimmaisen retken jalkeen menen Florencen kanssa viela varmaan toiselle. Rahaa vaan kuluu, vaikkei ne kalliita ole. Luvassa pitaisi olla paljon jeepissa istumista, kamelin selassa istumista ja tietysti myos hevosten. Tekee hyvaa mun elainpeloille. Mongolian maaseudulla ei tietenkaan ole myoskaan vessoja tai suohkuja. Onneksi sentaan ei ainkaan viela ole satanut lunta, vaan helle paahtaa edelleen. Toivottakaapa onnea.
