Uiminen on kummallinen laji. Eri näköiset, ikäiset, kokoiset ja tuloiset ihmiset pulikoivat suhteellisen pienessä altaassa, suhteellisen likaisessa vedessä. Kaikkien on tultava toimeen näissä olosuhteissa ja sääntöjän rikkovaa paheksutaan. Monista persoonaa esiintuovista asioista luovutaan uimaan mentäessä sillä vaatteet ja korut riisutaan, meikit pestään pois.
Stadikalla on kuitenkin taipumus muuttua heinäkuun helteessä chigujen bikinit-päällä-bostailu -mestaksi. Meitä liikuntaan keskittyviä jaloja uimareitahan tämä saattaisi vituttaa, mutta aina voi mennä Kumpulaan. Tärkeintä on, että the kids are alright.
Uiminen on myös hyvin zeniläistä, tylsistymistä vastaan täytyy taistella yhtä paljon kuin varsinaista jaksamistakin. Uimahalleissa soi harvoin mitään musiikkia, ja jos soikin se on yleensä rokkia ja sporttia. Miksei siis ipodini pidä vettä?
Suihkussa uimahallissa on hauska tarkkailla ihmisiä. Hirveän pieni prosentti ihmisistä näyttää hyvältä ilman vaatteita. Surullista mutta totta. Tai ehkä lohdullista. Emmä tiiä. Mun mielestä täydellinen alastomuus on aina ollut aika raadollista.
Kaikkien kesken vallitsee yleesä saunassa syvä solidaarisuus. Vaikka Helsingin valituskuoro valittikin, etteivät löylynheittäjät kysy lupaa, se on aika harvinaista.
On sanomattoman paljon tärkeämpää, miten olioita nimetään, kuin mitä ne ovat.
2 comments:
Yo Murzi!
Oot päättänyt sitten kirjotella ihan oikeista asioista sun itsensäpaljastelusivulle. Viileetä! Mä kirjotan yleensä siitä mitä mä syön.
Argh, kärvistelen Martinlaaksossa, kuten voi arvata. Täällä on hullua&hulluja. Mikä kesä, oh la laa!
Niin, ipodiin voisi tallentaa oman soittolistan "jalkaa toisen eteen". Vai miten se uidessa menee? Itse uisin lähinnä hädässä, jos vaikkapa tippuisin veneestä järveen. Kunnioitettavaa, että joku harrastaa tätä ihan vapaaehtoisesti, ilman hengenhätää.
Nyt jos tekisin soittolistan, siihen kuuluisi Crazy in love ja Katson autiota hiekkarantaa. Mirja, hyvä blogi!
Post a Comment