En osaa sanoa ihan tarkkaan kuinka kauan, mutta jonkin aikaa tässä on ollut tosi hyvä meininki. Jopa morkiksissa on ollut vain huvittunut sävy. En ole edes, toisin kuin yleensä, huolissani tämän hyvän fiiliksen aallon loppumisesta. On vähän sellainen olo, ettei mitään niin pahaa voi tapahtua, ettei siitä selviäisi. Seesteisyys on toisin sanoen minulle ihan uusi tunne.
Olen viime kuukausien projektiksi ottanut yksinolon. Vaikka minulla on hirveän monta hyvää ja rakasta ystävää ja olen joskus sangen vakavasti seurustellutkin, uskon vahvasti siihen, että lopulta ihmiset ovat yksin. On siis ensisijaisen tärkeää oppia nauttimaan omasta seurastaan. Mielestäni on myös olennaisen tärkeää tietää milloin tekee asioita vain siksi ettei halua olla yksin. Ihan noin ihmissuhteidenkin toimivuuden kannaltakin yksinolo on tärkeää. Ainoastaan se saa tajuamaan mikä, tai ketkä ovat tärkeitä ja ketkä jopa haitallisia.
Kun eilen kävelin baarista kotiin, pysähdyin jostain syystä kotini vieressä olevaan leikkipuistoon keinumaan. Huomasin, että nautin siitä, ettei kukaan muu ollut näkemässä päähänpistoani.
On sanomattoman paljon tärkeämpää, miten olioita nimetään, kuin mitä ne ovat.
