Jouduin taas täyttämään kaavakkeen, joka haiskahti pahasti itsearvioinnilta. Olen joutunut täyttämään niitä varmaan kolmannelta luokalta lähtien. Mitään hyvää en ole koskaan näissä nähnyt. En tunne itseäni yhtään paremmin oppijana, asiakaspalvelijana tai ihmisenä. Myös muiden, esimerkiksi opettajien, pomojen tai ohjaajien arviointi on yhtä piinaa.
Keinotekoinen itsetutkiskelu on turhaa. Muille ihmisille palautteen antamisessa taas kusee se, että lähtökohtaisesti ne jotka tarvitsisivat palutetta, eivät sitä juuri kysele. Ne jotka sitä lähes kinuavat, ovat hajuttomia ja valjuja eikä heille ole mitään sanottavaa. Ja kaikken äsyttävintä on kun nämä ihmiset huikkavaat perään, että palautteen saa toki antaa myös nimettömänä. Niinku mitä vittua? Sitten täytyy väkisin keksiä jotain.
Testit ovat toinen juttu. Niitä tykkään täyttää. Niissäkin ongelmana on kuitenkin se, että tulokset ovat liian johdateltavissa. Cosmon rakastajataitotesteistä suhteellisen tieteellisiinkin viritelmiin on helppoa vastata niin, että saa miellyttävää luettavaa. "Olet mielenkiintoinen ja syvällinen. Ystäväsi kunnioittavat sinua." Ammatinvalintatestin mukaan soveltuisin parhaiten asianajajaksi, museokuraattoriksi tai elokuvaohjaajaksi. Testejä tehdessä siis ideaaliminä hyppää keppeihin.
Tästä tulee aina pieni morkkis. Mutta myös kysymysten asettelu on yleensä myös huono. Ainakin vastausvaihtoehdot sukkaa aina. Jos ne ovat ei ikinä, kerran ja aina, niin täytyy valita vähiten vääristävä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment