Kettujen vapautus on kettujen itsensä tehtävä

Kerran baarissa miespuolinen ystäväni sanoi, että olen maailman peniskateellisin ihminen. Väite oli mielestäni absurdi. Koko käsite on outo ja hieman vanhanaikainen. Se tukee vain yhteiskunnan patriarkaalista ja fallossymbolien ympärillä pyörivää rakennetta.

En sitä paitsi ikinä ole kadehtinut yhdeltäkään mieheltä mitään. Kateutta olen siis tuntenut vain toisia naisia kohtaan. Ei kovin sisarellista. Ehkä siksi tulenkin noin periaatteessa ystävänä vähintään yhtä hyvin toimeen miesten kuin naisten kanssa. Siihen toki liittyy muita ongelmia.

Sama ystäväni sanoi joskus myös, että jos hän saisi sukupuolensa takia vähemmän palkkaa, hän ei tekisi töitä. Hänen ajattelumallinsa oli sinäänsä oikea, että liian moni nainen sivuuttaakin tämän kiistattoman vääryyden. Ongelma ei ole pelkästään samasta työstä huonomman palkan saaminen vaan myös naisellisina pidettyjen asioiden ja alojen aliarvostus.

Mutta kommentti sisälsi kuitenkin ajatuksen siitä, että vain naisten asia olisi taistella oikeutta itselleen. Se on koko yhteiskunnan tai ihmiskunnan asia. Ei pidä juuttua siihen, että Naiset saavat vähemmän arvostusta, se on Naisten ongelma. Se on niin että, puolet Ihmisistä saavat vähemmän arvostusta epäoikeudenmukaisesti, se on kaikkien asia.

Muutenkin ihmetyttää, miksi aina ihminen määritellään ensisijaisesti sukupuolensa mukaan. Se on niitä ainoita asioita joita ei itsessään voi muuttaa. (Ne leikkauksetkin on sukupuolen korjausta, ei vaihtoa.) Eikö voitaisi keskittyä muihin ominaisuuksiin? Eikö voitaisi keskittyä yhteisiin asioihin erottavien sijaan? Eivätkö yksilöerot ole sukupuolieroja suurempia?

Ilmeisesti ei. Ja omat vaatenikin ovat joskus kohtuuttomia. Haluan tulla kohdelluksi samaan aikaan sekä sukupuolivapaasti ihmisenä, ystävyyssuhteissa ystävänä, sekä tyttönä jonka ei tarvise toimia miesmäisesti jos ei halua, naisellisuuteni saa näkyä ja se pitää kestää. Haluan olla kova ja pehmeä ja silti kokonainen. Mieheltä odotan silti kummallisuuksia. Suhtaudun varauksella miehiin, jotka eivät pidä oluesta ja muuta typerää. Käytän ämmää haukkumasanana. Ei kovin reilua.

Tämä onkin joskus aiheuttanut sosiaalisissauhteissani konflikteja. En ole mihinkään tyytyväinen. Miehet kohtelevat minua mielestäni kaltoin ja naisten mielestä olen provokatiivinen ja kova. Pidemmälle ajateltuna ehkä tässäkin kohtaa on ollut enemmän kysymys siitä, että tietyt yksilöt ovat täysin oikeutetusti odottaneet minulta tietynlaista käytöstä. Olen itsekin pyrkinyt tietynlaiseen rooliin jossain yhteydessä ja kun sitten on tutustunut paremmin, on se rooli alkanut tuntua ahtaalta. Suhteisiin on tullut samalla muitakin kierouksia. Kysymys ei siis ehkä ollutkaan pohjimmiltaan sukupuolikysymyksestä.

Tämän peniskateuskommentin jälkeen lähdinkin kotiin ovet paukkuen. Jostain syystä vitutti ihan sikana. Ystävälleni tuli ilmeisesti morkkis ja pian sainkin viestin jossa hän pyysi jotenkin ja anteeksi ja sanoi: sä oot ihan tyytyväinen pimppiin (sun). Keksin hyvän vastauksen vasta seuraavana päivänä. Yksinkertaisesti: en ole tyytyväinen vaan ylpeä.