Ratsatin tanaan sitten norsulla. Se oli kylla aika mahtavaa. Tehtiin viidakon lapi sellainen tunnin reissu. Ensimmaiset puoli tuntia puristin Fransiscon kasivartta, mutta sitten relasin vahan ja aloin katsella ymparilleni. Upeeta. Suostuin lopulta jopa poistumaan penkilta, joka oli kiinnitetty norsun selkaan ja istuin sen elukan niskan paalla.
Sitten osallistuin elainparkojen pesuun. Sekin oli kivaa ja melkein uskoin, etta norsutkaan eivat karsineet. Koko systeemi oli siis laguunissa lillumista ja norsujen paalle kiipeilya. Totta kai meidan kokemuspaivamme kruunasi norsun syottaminen banaaneilla.
Sitten lahdettiin vesiputoukselle. Ihanaa lillumista luonnon porealtaassa. Ja pienia kaloja puremassa varpaita. No, eilen vedessa pyori meidan kanssa myos sammakoita ja vesihamahakkeja. Ja ei haitannu yhtaan, kaikki oli kornin taydellista. Huomenna palaamme silti varmaan taas suolaveteen.
Sitten liikenteeseen. Eilen kaaduin moottoripyoralla. Tai siis menin mukkelimakkelis pyoralla jonka kyydissa olin. No, joka tapauksessa tapahtui jotain, mita olen valtellyt koko elamani. Ei kaynyt oikeastaan kuinkaan ja olin yllattavan rauhallinen. Tanaan olin kuitenkin kauhusta kankea. Fransisco valitti, etta mina saan hanetkin hermostumaan. Miten ihmeessa? Kenen mielesta kynsien painuminen vatsaan ei ole rauhoittavaa?
Sitten me viela eksyttiin paskan kartan takia. Edessa oli koko saaren kiertaminen pimeassa. Lopulta mun oli pakko pitaa silmat kiinni ja lauleskella. No, hyvin se meni. Yksi melkein kuolin -tarina lisaa...
Sitten osallistuin elainparkojen pesuun. Sekin oli kivaa ja melkein uskoin, etta norsutkaan eivat karsineet. Koko systeemi oli siis laguunissa lillumista ja norsujen paalle kiipeilya. Totta kai meidan kokemuspaivamme kruunasi norsun syottaminen banaaneilla.
Sitten lahdettiin vesiputoukselle. Ihanaa lillumista luonnon porealtaassa. Ja pienia kaloja puremassa varpaita. No, eilen vedessa pyori meidan kanssa myos sammakoita ja vesihamahakkeja. Ja ei haitannu yhtaan, kaikki oli kornin taydellista. Huomenna palaamme silti varmaan taas suolaveteen.
Sitten liikenteeseen. Eilen kaaduin moottoripyoralla. Tai siis menin mukkelimakkelis pyoralla jonka kyydissa olin. No, joka tapauksessa tapahtui jotain, mita olen valtellyt koko elamani. Ei kaynyt oikeastaan kuinkaan ja olin yllattavan rauhallinen. Tanaan olin kuitenkin kauhusta kankea. Fransisco valitti, etta mina saan hanetkin hermostumaan. Miten ihmeessa? Kenen mielesta kynsien painuminen vatsaan ei ole rauhoittavaa?
Sitten me viela eksyttiin paskan kartan takia. Edessa oli koko saaren kiertaminen pimeassa. Lopulta mun oli pakko pitaa silmat kiinni ja lauleskella. No, hyvin se meni. Yksi melkein kuolin -tarina lisaa...
Ps. Alkaa kysyko miten kuvat tuplana. Kertokaa, miten ne saa pois. Tai miten ne saa kaannettya. Vittu, ma en tajuu tietokoneita.
2 comments:
Mäkin haluun pestä elefanttia :)
Käsittämätöntä! Ja mä kudon kaulahuivia.
Post a Comment