Tunnen ehkä kaksi ihmistä jotka eivät koskaan ole epäilleet omaa mielenterveyttään. Epäilen, että lopulta he paljastuvat kaikkein hulluimmiksi.
Tajusin tänään taas tekeväni jotain mitä olen pitänyt aina jonkinlaisen hulluuden merkkinä. Puhuin itsekseni. Ei siis mitään mutinaa vaan ihan kokonaisia lauseita. Eikä siis himassa vaan ihan kadulla. Olen myös raivotiloissani heittänyt kaikki kaverini pihalle ja purrut yhtä. Joskus sängystä pääseminen on ollut mahdoton tehtävä ja maailma on näyttäyttynyt äärimmäisen etovan paikkana. Silloin joskus. Olen soittanut jo pari kertaa Lotalle, voiko se käydä kattomassa, onko ikkuna kiinni. Olenko siis hullu?
Tai ehkä tärkeämpää, mitä sitten? Jos ei ole haitallinen vaan edes jotenkin toimiva.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment