Vietan nyt ensimmaista kokonaista paivaa ihan yksin. Ja edelleen helvetin isossa kaupungissa. Olen antanut itselleni luvan nyt vain relata ja jokainen lihakseni vaikuttaa tyytyvaiselta paatokseen. Itikan puremia kutittaa, mutta ainakaan jalkoja ei enaa pakota, kun nukuin suunnnileen 12 tuntia putkeen. Herattyani tajusin ensimmaista kertaa koko matkan aikana heti, missa olin.
Venajalla on ilmeisen turha tuskailla, ettei kukaan puhu englantia. On helpompaa opetella itse venajaa, siksi fraasikirja onkin kovassa kaytossa. Kas kummaaa. Kyltissa lukeekin epamaaraisen hamahakkijonon sijaan Nevsky Prospektille ja metron kuulutus kertoo, etta talla asemalla voi vaihtaa linjalle kaksi. Alan siis kotiutua Pietariin, joka on huomattavasti vahemman kuumottava kuin useimmat luulevat. Silti haluaisin aika akaseen taalta Venajalta etia pain, ei vahiten siksi, ettei viisumi oikeastaan voi ylittya paivallakaan. Edessa on kuitenkin viela noin sata tuntia junassa ja ainakin kaksi kaupunkia. Sitten Mongoliaan, jonka jopa Lonely Planet saa kuullostamaan sairaan hauskalta.
Kun kaveleskelen taalla palatsien valissa, huomaa etta ajatukset alkavat hitaasti loksahtaa matkamoodille. Ehka se johtuu vaan pistaasipahkinoiden ylikaytosta. Usein tulee myos mieleen kaikenlaista mita teille kaikille kirjoitella, mutta kun istuu koneen aareen, ajattelee, etta ehka ei sittenkaan. Ne on vaan sellaisia pikkuhavaintoja.
Venajalla on ilmeisen turha tuskailla, ettei kukaan puhu englantia. On helpompaa opetella itse venajaa, siksi fraasikirja onkin kovassa kaytossa. Kas kummaaa. Kyltissa lukeekin epamaaraisen hamahakkijonon sijaan Nevsky Prospektille ja metron kuulutus kertoo, etta talla asemalla voi vaihtaa linjalle kaksi. Alan siis kotiutua Pietariin, joka on huomattavasti vahemman kuumottava kuin useimmat luulevat. Silti haluaisin aika akaseen taalta Venajalta etia pain, ei vahiten siksi, ettei viisumi oikeastaan voi ylittya paivallakaan. Edessa on kuitenkin viela noin sata tuntia junassa ja ainakin kaksi kaupunkia. Sitten Mongoliaan, jonka jopa Lonely Planet saa kuullostamaan sairaan hauskalta.
Kun kaveleskelen taalla palatsien valissa, huomaa etta ajatukset alkavat hitaasti loksahtaa matkamoodille. Ehka se johtuu vaan pistaasipahkinoiden ylikaytosta. Usein tulee myos mieleen kaikenlaista mita teille kaikille kirjoitella, mutta kun istuu koneen aareen, ajattelee, etta ehka ei sittenkaan. Ne on vaan sellaisia pikkuhavaintoja.
3 comments:
Kuninkaankatu 46 a 16
33200 Tampere!
Heli Heli Hep!
Nyt alko pakkaaminen, voimia!
OOt Mielessä!
hei miten mä en pääse kommentoimaan niitä postauksia, joihin kukaan muu ei ole vielä kommentoinut? epäreilua olla atk-taidollisesti rajoittunut. Mun osoite on (ja Ollin tietty myös) Pengerkatu 7 b 61 00530 HKI!
Sä rokkaat niin kovaa. Kaikki on jossain. Mansessa tai Lahdessa tai Eremitaasissa tai kohta Brasseissa. Mä olen vanhassa, vaan ei kovin rakkaassa as.palvelussa.
Tasan ei taas käy onnen lahjat.
P.S.huomasitko taas, minne kaikkialle Ile on värikkäitä matkakertomuksiaan lähetellyt?
Itse asiassa toi kommentointi on meitsin moka. Mun pitaa nimittain jostain syysta muistaa aina erikseen sallia kommentit. Yritan muistaa.
Huomautin muuten Ilelle asiasta...
Post a Comment