Hannulle

Suomen lainsäädäntö on vielä kahdella tapaa epätasa-arvoinen miehille ja naisille. Vanhemmuuden kustannukset ovat vieläkin naisen työnantajan maksettavana, joka osaltaan jarruttaa naisten urakehitystä. Miehet taas joutuvat armeijaan.

Yleisestä asepalveluksesta puhutaan aina aika ajoin enemmän, esimerkiksi silloin kun sattuu onnettomuus. Harvoin kuitenkaan kuulee keskustelua siitä, että jokin velvoite koskee vain toista sukupuolta. Eikä tämä velvoite olekaan mikään helppo nakki. Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että ihmisen elämää hallitaan täysin kuudesta kuukaudesta vuoteen. Kaikki pitää suunnitella sen mukaan. Ihmissuhteet kärsivät, opiskelu ja työnteko lykkääntyy tai keskeytyy. Hallaa kansantaloudelle siis. Armeijassa sattuu myös yllättävän paljon onnettomuuksia ja itsemurhia. Monet masentuvat.

Mua on aina henkilökohtaisesti ahdistanut eniten ajatus siitä, että jonkun on pakko. Ihan pakko, tai sotilaspoliisit tulee hakemaan. Ei saa kymmenen vuoden passia. Ja toisten ei ole. Mun mielestä on hyvä, ettei ole muita pakkoja kuin kuolla ja maksaa veroja. On sydäntäsärkevää kun jonkun joka ei halua, on pakko lähteä vaikka jonnekin loppusotaan. Useampia miehiä tämä ei juuri järkytä, he ovat koko elämänsä tienneet menevänsä armeijaan tai sivariin. Eikä ihmisiä yleensä haittaa se, että naiset voivat mennä armeijaan. Sehän on tasa-arvoa. Miten on tasa-arvoa, että toiset voi tehdä jotain, mitä muiden on pakko? Ehkä meidän pitäisi sitten kaikkien mennä. Naisille johtajakoulutusta ja yhdessä tekemisen meinikiä. Eikö olisi yhteisöllistä, jos kaikilla olisi inttitarinoita? Meillä olisi väkilukuun suhteutettuna vielä suurempi määrä ihmisisä joilla olisi joitain taitoja jonkinlaiseen sodankäyntiin.

No, naisilla on lastenteko armeijan sijasta. Se ei kuitenkaan ole pakko. Ja se on kivaa. Kai. Ja siihen miehetkin osallistuu. Kai.

Tietysti täytyy muistaa että ihan pakko asepalvelusta ei ole suorittaa. Onhan meillä sivari joka on onneksi nykyään myös laajasti sosiaalisesti hyväksytty. Amnesty on kuitenkin ihan oikeassa siinä, että se on Suomessa rangaistuksenomaisen pitkä. Kolmetoista kuukautta työtä pilkkahinnalla. Varsinaisen asepalveluksen ja siviilipalveluksen eroa voi tietenkin selittää sillä, että pääseväthän he sentään illalla kotiin. Työ voi kuitenkin olla raskasta, haastavaa, turhauttavaa ja erittäin hyödyllistä yhteiskunnalle. Ja opiskelusta esimerkiksi, se on se sama aika pois. Ymmärrän, että moni hankkii vapautuksen. Vakaumuksellisimmat menevät vankilaan.

Usein kuulee, että armeija tekee pojista miehiä. Mutta haluaako yhteiskunta sellaisia miehiä? Kuka hyötyy sotaleikeistä ja eristäytymisestä yltiöäijäilyyn? Varmasti löytyy niitäkin poikia, joille armeija on kasvattava kokemus. Siellä varmasti opitaan hyödyllisiäkin taitoja ja saadaan uusia ystäviä kuin kesäleireillä konsanaan. Yhteiset koettelemukset yhdistävät. Monelle se on myös tervetullut miettimisaika vaikka lukion jälkeen. Eräs erittäin intellektuelli ystäväni ei ole ikinä ollut niin rentoa seuraa kuin ollessaan lomilla. Ja toinen joka vihasi koko inttiä, joka melkein itki joka kerta mennessään takasin, kertoi hänkin että, oli siellä myös hyviä hetkiä. Erilaisia kokemuksia siellä varmasti tulee ja kaikki tapaavat ihmisiä joiden kanssa ei he eivät muuten olisi tekemisissä. Pääosin se on kuitenkin vanhanaikainen joustamaton systeemi jonka aikaiset tapahtumat moni haluaisi vain unohtaa.

Miten sitten jos armeija tosiaan olisi kaikille vapaaehtoinen? Miten voitaisiin estää se, ettei meidän puollustusvoimissa olisi vain niitä ihmisiä jotka tykkää hirveesti aseista ja haluaa Karjalan takaisin? Kepin sijasta porkkanaa? Pakon sijasta armeija voitaisiin tehdä mielekäämmäksi. Erään ystäväni kanssa olemme suunntelleet muun muassa kurssimuotoista armeijaa. Vaikka ei varmaan powerpointsulkeisetkaan tuntuisi kovin tarkoituksenmukaiselta ajankäytöltä. Järkevältä kuulostaa se, että varusmiehiä koulutetaan öljyonnettomuuksien varalle, pikemminkin kuin sotimaan.

Armeijassa on moni pääsee käyttämään omaa ammatti- ja muita taitojaan. Kuulemani mukaan se ei kuitenkaan usein toteudu käytännössä. Aukki näyttää monen työnantajan silmiin hyvältä papereissa, mutta hyvä, että niin voi näyttää sivarikin. Koska yliopisto-opiskelu Suomessa on ilmaista, ei täällä onneksi voida käyttää värväytymisporkkanana ilmaista koulutustakaan. On hyvä, että armeija on sentään sen verran tasa-arvoinen, että se on kaikille sosiaaliluokille sama.