Puhuin äidin kanssa tänään siitä, kuinka erilaisia meidän elämät ovat olleet. Äiti on kasvanut maalla ja on minua 30 vuotta vanhempi. Mun mahdollisten lapsien lapsuus tuskin tulee juurikaan eroamaan omastani, vaikka muistankin vielä ajan ennen kännyköitä. Vaikka aina välillä kuulee valitusta siitä kuinka kamalaa on, että aina pitää olla tavoitettavissa eikä kukaan enää tule tapaamisiin ajoissa, minä en kitise. Kännykkä on ihan sairaan kätevä, eikä ilman sitä olisi maailman suomalaisinta kommunikointimuotoakaan eli tekstiviestiä. Koko juttu on melkein parempi kuin telepatia.
Minä ja äitini olimme molemmat yhtä mieltä siitä, että kirjapainon keksimisen jälkeen, internet on maailma paras, tärkein ja kaunein keksintö. Onhan silläkin omat lieveilmiönsä, mutta niin on kapitalismillakin! Miettikää, miten tyhjä joku kotitietokonekin on ollut ennen nettiä. Sillä saattoi kirjoittaa, piirtää, pelata, tehdä musaa ja ehkä ettiä tietoa joltain sanakirja cd-rompulta. Nykyään voi lähettää kaverille kirjoituksen ja piirustuksen, pelata jotain nigerialasita vastaan ja julkaista oman musan MySpace-sivulla. Maksaa pankissa kotoa, katsoa uutiset. Tai sitten kirjoittaa blogia.
Olen teknologiauskoinen ja pienen alkukyräilyn jälkeen innostun yleensä vilpittömästi kaikesta uudesta. Sitten en enää ymmärräkään, miten saattoi selvitä ilman. Esimerkisi tää bloggaus on vienyt mut niin mennessään, etten enää kyseenalaista tän hienoutta. Kaveripiirissäni on useita bloggaajia ja usein käytetty sitaatti, muistaakseeni jostain Hesarin kolumnista, on että bloggaaminen on vähän kuin kahvipöytäkeskustelu, jossa kaikki kuvittelevat tulevansa kuulluiksi. Mutta sehän on ihan täydellistä! Mahtavaa!
Jonkun toisen Hesarin jutun mukaan blogit ovat jollain tavalla korvanneet omakustannelehdet. Se on ihan ymmärrettävää, sillä bloggaus on vaivatonta ja ilmaista. Tää on tällänen puolijulkinen foorumi. Monelle se on myös hyvää kirjoitustreeniä ja vaikuttamisen harjoittelua. Useita bloggaajia kiehtoo ajatus siitä, että jotkut tuntemattomat saattavat lukea tekstejä heidän elämästään, joka ihan tilastojenkin valossa on yleisin bloggauksen aihe. Eikä se mikään huono aihe olekaan. On ihan hillitöntä, että Isrealin ja Libanonin asukkaat voi lukea toistensa kokemuksista reaaliaikaisesti. Kavereiden elämän seuraaminen tälläkin tavalla on hauskaa varsinkin jos he ovat kaukana. Käykääpä lukemassa Veran pousti hänen käynnistään Helsingissä. Löytyy linkistä Ihana jenkki.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Vapaata julkisuuden tilaa. Mennäänpä nyt sinne Habermansin opastamille poluille vapaan julkisuuden käsitteestä 1700-luvulla, jolloin julkisuus tarkoitti vapaan keskustelun foorumia. Tai vapaan voisi pistää sitaatteihin.
Joka tapauksessa vertaus on huomion arvoinen. Eli siis, kirjoitamme vapaalla kentällä, jota ovat pohjustaneet monet suuret innovaatiot.
Varmasti tätäkin innovaatiota aikanaan ihmetellään. Sekä kritisoidaan, eihän tämäkään nyt ihan kaikkien käsillä ole. Wake up western girl! Mutta tuleeko vapaus koskaan olemaan?
Äh, mä olen vaan lukenut ja ottanut liikaa aikaa itselleni viime aikoina. Mutta, you get my point?
Mä mietin tätä kirjoittaessani myös sitä, miten google toimii Kiinassa. Mutta internet on esim. siinä mielessä vapaa, että ainakin vielä suuri osa sen mahdollisuuksista on maksuttomia. Tietenkään kaikki maailman ihmiset ei ole sen piirissä, mutta se luku lisääntyy joka päivä. Ja eihän lukutaitokaan ole ihan universaali ilmiö... Mun mielestä molemmat pitäisi laajentaa koskemaan koko palloa. Negatiivinen ja positiivinen vapaus käyttää kaikkia periaatteessa tarjolla olevia resursseja on tässäkin mielenkiintoinen kysymys.
Post a Comment