Uskohan tässä menee

Hah, enpä ole kuviakaan jaksannu postailla. Se ei ole menetys sillä oon aika huono kuvaaja.

Tässä lähiaikoina oon osallistunu aika paljon kaikenlaisiin keskustelutilaisuuksiin. On ilahduttavaa, että sellasia ensinnäkin järjestetään. Kaikissa tilaisuuksissa oli myös kivasti ihmisiä, jotka ottivat kantaa rohkeasti ja ihan järkevillä kommenteilla.

Mutta jotain kamalaakin tapahtui. Eräässä aamuisessa seminaarissa oli puhumassa kauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen. Hän sanoi jotain, mitä olen kuullut ehkä satoja kertoja, olenhan kuitenkin kehitysmaatutkimuksen opiskelija. Suomen kehityspolittikan tavoite on köyhyyden vähentäminen. Tämä varamasti pitää jossain määrin paikkaansa. Ja kuulostaa tietenkin mukavalta. Suomen tavoitteessa on taustalla myös konkreettisia mittareita, kuten Vuosituhat tavoitteet.

Kun asiaa pohtii hetken pidempään, tajuaa tulleensa sumutetuksi. Tavoite kuulostaa niin jalolta, ettei se voi olla väärä, eihän? No, itse asiassa tavoitteenhan pitäisi olla rikkauden vähentäminen.

Mitä, eikö rikkaus olekaan aina absoluuttisen hyvä asia? (En nyt puhu niistä lapsenkasvatusvaikeuksista.) En edes jatka siitä, miten rikkaat maat ovat vaikuttaneet ilamstonmuutokseen ja muuhun skeidaan. Mutta sanon, että käsitteellisesti, jos ei olisi rikkautta ei olis myökään köyhyyttä.

No, antropologi voi varmaan kertoa, että ilmeisesti kaikissa yhteiskunnissa on aina ollut rikkaita ja köyhiä, enkä minäkään aja kaikkien hyödykkeiden ja tuotantovälineiden täysin tasaista jakoa ja yhteisomistusta tai järjestelmää, jossa lapsista kasvatetaan täydellisiä kommunisteja. Nykyisenkaltainen tilanne ei kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys. Joku roti nyt sentään! Maailman elintasoerot ovat niin tähtitieteellisiä, että sitä ei voida perustella millään.

Jos joku tyyppi on ihan sairaan rikas, se ei välttämättä oo periaatteessa poissa köyhältä. Käytännössä se kuitenkin aiheuttaa sitä, että muutkin tavoittelevat samaa tasoa ja kokevat alemmuutta. Kun kaikki tavoittelevat "korkeampaa elintasoa" syntyy laitonta siirtolaisuutta ja lisää ympäristötuhoja.

Vaikutusmahdollisuudet ovat aivan toista luokkaa miljonäärillä ja pienituloisella. Sama koskee maita. Maailmakaupan rakenteet tukevat jo rikkaiden maiden asemaa. Esimerkkinä EU:n maataloustuet ja tullit. Tästä johtuu, että rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy.

No, älkää kysykö, miten länsimaihin saataisiin poliittista tahtoa hidastaa talouskasvun kasvua jne. Mutta periaatteessa, jos aidosti vaikka kehitysyhteistyössä oltaisiin kehitysmaiden asialla, tätäkin pitäisi pohtia. Radiakaalit muutokset ei varmaan edes utopististisesti toimis. Jos esim. ostovoima täällä heikkenee, se on huonoa bangladeshilaisille tehtaille. Äh, taas liian monimutkaista.

Ps. Tajusin just, että otsikko vois huijata ja uskotella, että teksti liittyy vaalirahoihin ja muuhun korruptioon.