Rauhaa ja rakkautta

Niita tosiaan sateilen. Olin jo aivan varma, etta olen masentunut. Mikaan ei ole oikein innostanut. Kysymykset siita onko tassa mitaan jarkea ja montako paivaa kotiinpaluuseen on, pyorivat vahan turhan aktiivisesti mielessa. No, syy lienee selva, siella mua odottaa moni mukava asia. Mutta luulisi nyt ihmisen pystyvan nauttimaan uskomattomista rannoista ja lomasta noin yleensa.

Passiivisuus on kuitenkin ahdistanut mua oikein urakalla. En vain ollut tajunnut, etta taustalla lienee myos ihan konkreettinen liikkumattomuus. Koin pitkaan aikaan siisteimman asian, kun tanaan raahauduin joogatunnille. Huomion arvoista on myos se, etta yliopistoliikunnassa on ihan kiva kayda astangatunneilla ja silleen, mutta teepa sama meren aarella kolmenkymmenen asteen lammossa, auringon laskiessa. Tama heratti mussa myos halun toteuttaa vanha hippiunelmani joogaretriitista Intiassa. Tallasta taa on, matkalla suunnittele seuraavaa.

Tunnin piti sellainen huuhaa-tati jollaisia joogaopettajien pitaakin olla. Sellainen joka puhuu universumin jumalaisesta alkulahteesta ja meidan kaikkien pyhyydesta. Jos siihen heittaytyy, eika edes yrita ymmartaa tekee sellainen soopa joskus kyynikollekin hyvaa.

Harjoituksen jalkeen menin viela kuvaamaan suffareita auringonlaskussa. Se on kuitenkin aika vaikeeta. Pitaa olla aika nopee ja vaikka ne on taalla aika lahella rantaa, nayttaa ne lahinna pisteilta aalloilla. On se kylla mahtava laji, ainakin noin katsoa.

Tanaan hammennysta aiheuttaa, halter neck bikiniylaosan aiheuttama niskakipu. Liian isot tissit siis.

Ps. Muistutan taas. Palailen Nykin ja Lontoon kautta 7.3!