Wednesday, May 21, 2008

ja kun juoksiessa ajatus juoksee myös...

.. niin jatketaan nautinnosta. Ovatko kaikki muut arvot lopulta alisteisia nautinnolle? Mainitsin viime teksitissäni kauneuden ja terveyden. Eivätkö nekin ole jotain, jolla vain tavoitellaan nautintoa?

Tästä olisi herkullista lähteä miettimään koko hedoismismin ajatusta. Nautinnot tavoittelu kuullostaa suurimmalle osalle länsimaisia kulutuskulttuurin lapsia varsin luonnolliselta. Tee mitä haluat, kunhan et vahingoita muita.

Onko se kuitenkaan näin yksinkertaista? Älä vahingoita, ainakaan liikaa. Tai ainakaan enempää kuin muutkaan vahingoittavat. Tämä ohje perustuu ajatukselle, että nautintoa ei ole aitoa jos se vahingoittaa. Jos tätä vaadetta aletaan laajentaa, supistuu meidän puhtaiden nautintojen kenttämme aika paljon pienemmäksi. Tämän voi taas vetää takaisin niihin lenkkareihin. Ja vähän Antti Nyleeniin.

Kärsimättömyyden (mahtava sana näin väärin käytettynä) vaade ei ole niin selvä kuin halumme uskoa. Jonkun täytyy kärsiä. Jotta me saamme nauttia, yleensä jonkun täytyy jossain määrin muuttua välineeksi. On väliinellistämisen asteesta ja jopa sävystä kiinni, milloin se on tuskaa. Ajatelkaa iloista espanjalaista baarin pitäjää, joka on väline tapaksille ja oluelle. Sitten ajatelkaa häkkikanaloita. Tai antrosentrisille lukijoille esimerkiksi, heitetään vaikka se bangaldeshilainen tehdastyöläinen (ei välttämättä edes lapsi), joka osallistui niiden lenkkareiden tekemiseen, jotta minä voisin ostaa ne minulle mahdollisella hinnalla.

Antti Nylen puhuu kirjassa viattomien kärsimyksestä runollisemmin. Minun mielestäni se on konkreettisempaa. Kärsimys, eri asteissaan on nautinnon toinen puoli.

Tästä nousee mieleen vielä siitä juoksemisesta. Onko juokseminen sitten nautintoa? Ei makeaa mahan täydeltä voisi olla tähän vastaus. Ihmiset ovat vuosituhansia kehitelleet tekniikkaa, joka minimoi liikkumisen. Tästä kulminoitumana kaukosäädin. Ja koska nautinnontavoittelu on tässäkin ollut päämääränä. Mutta jos nauttii jatkuvasti, alkaa voida pahoin.

Miksi ihminen joutuu aina keksimään pyörän uudestaan? Eiköhän joku ole joskus minullekin kertonut, että tie onneen on kohtuullisuus ja tasapaino?

No comments: