Joskus ajattelin, etten ikinä kirjoita tästä aiheesta: kasvissyönti. Ystävä ilmoitti kuitenkin, että inspiroin hänet tähän jaloon valintaan. Huomaan myös keskustelevani teemasta paljon, vaikka en kovin kiihkomielinen olekaan.
Olen vähän outo kasvisyöjä, sillä valintani (mielestäni) puhtaan rationaalinen. Mun käsityksen mukaanhan suurin osa ihmisistä ryhtyy hommaan joskus 12-16 vuotiaina, teini-ikäpäissään. Mä olen 22 ja ollut ilman lihaa nyt jonkun vuoden. Olen ovo-pesco-vegetaristi eli syön kyllä kalaa ja maitotuotteita mutta mieluummin kyllä ihan kasviksia.
Ennen olin sitä mieltä, että ruokavaliotaan on typerä rajata, jos ei ole pakko. Ajattelun taustalla oli vuosien nirsoilu josta jostain syystä toivuin. Oon periaatteessa edelleen tota mieltä, ja siksi en täysin sulje pois lihan syömistä, en vaan halua syödä tehotuotettua lihaa. Olen tässä kohta lähössä reissuun ja siellä en aio käytännöllis-kohteliaisuus -syistä sylkeä lihalautaseen.
Juttelin jonkin aikaa sitten vegaanin kanssa kasvissyönnistä, ja vaikka se on mun mielestä aika eettisesti pomminvarma valinta, ei se vaan tunnu yhtään mun jutulta. Eläinten oikeudet ei oikeastaan kiinnosta mua, kunhan niitä nyt kohdellaan edes joten kuten säädyllisesti. Lihasta kannattaa kuitenkin mun mielestä luopua, koska ei sitä tarvi ja sen tuottaminen rasittaa maapalloa. Kaikkea ei ehkä tarvi tehä (itsehän en esimerkiksi ole lopettanut tupakan polttoa), mutta joskus toivoisi, että ihmiset tekis edes sen, mikä on näin helppoa.
Kutsukaa ekofasistiksi, mutta mun mielestä, kaikissa julkisentyyppisissä tilanteissa pitäisi tarjota vaan kasviruokaa ja lihasta pitäisi muodostua harvinainen herkku, jopa pahe. Kaikkein suurinta sekoilua oli keskustelu siitä, että kouluissa luovutaankasvisruuan tarjoamisesta säästösyistä. Siis mitä vittua taas?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment