Chiball

...on ihan oikeasti maailman pellein laji. Se muistuttaa paikoitellen naisvoimistelua ja siinä on messissä haiseva pallo. Tätä ei varmaan tarvi enempää perustella. Kaiken lisäksi, olen alkanut kyseenalaistaa tätä "syvien lihasten" treenausta. Kyllä sitä pitäisi nyt vähän hikoilla.

Mutta aiheeseen.

Liikunta on sukupuolittunutta ja kertoo muutenkin maailmasta. Tässä on suunnilleen kaksi puolta. Miesten kapean roolin surkuttelu ja naisten kaikinpuolin huonompi asema koko vitun maailmassa.

Antakaas kun selitän.


On olemassa suuri joukko sankaritarinoita siitä, kuinka nainen ylittää kaikki esteet ja ennakkoluulot ja menestyy miesvaltaisella alalla. Klassinen kertomus, ns. Million Dollar Baby -juttu (siihen asti kun elokuvassa aletaan käsitellä eutanasiaa). Sinnikäs tyttö nyrkkeilysalilla, mentori joka vakuuttuu tytön kyvyistä jne. jne. Eikä siinä mitään, nyrkkeily on varmaan kivaa ja ne nyrkkeilykledjut jotenkin stylejä. Mikä tässä nyt on olennaista on se, että kyseessä on saavutus, nainen ylittää itsensä. Kun nainen alkaa harrastaa miehistä lajia, täytyy naisen mukautua ja tehdä enemmän.


Entäs sitten se miehen tarina? Ns. Billy Ellitot -kertomus. Mies haluaa tanssia. Kyse on rohkeammasta roolista murtautumisesta kuin naisten kohdalla. Mies joka tekee jotain naismaista alentaa itsenä. Se on niin pyhimysmäistä sisänsä, että miehen ei oikeastaan tarvitse todistaa kelpoisuuttaan, niin kuin naisten tarvitsee miesten lajeissa. Jo se että mies ensinnäkään kiinnostuu ja kehtaa on jo tarpeeksi. Miehuus on ikään kuin miehen kallein ominaisuus ja sen minkäänlainen menettäminen tai epäily on rohkeinta mitä mies voi tehdä.

Tätä voidaan katsoa nyt siis sen kapean roolin kautta. On ihan kamalaa, kun mies joutuu selittelemään toimiaan, jotta säilyttäisi miehuutensa. Patriarkaatti alistaa meitä kaikkia.

Asian toinen puoli on se, että että miehet voisi sitten vittu pysyä kaukana naisten jutuista. Alistetut ryhmät tarvitsevat jotain omaa. Se että mies tulee chiball tunnille on vittumainen juttu niin monella tasolla. Yhtäkkiä koko laji typeryys konkretisoituu kaikessa kauheudessaan. Se on niin naisellista. Ja sitten tulee se syylisyys siitä, että ajattelee näin. Mitäs sitä nyt naisellisia juttuja häpeilemään, saakeli! Sitten tuleeki se ajatus, että tätkö tää naisellisuus on, tällaista pikkusievää minilihasten treenausta....

No, joka tapauksessa. Kenellekään muulle ei varmaan voi käydä näin. Törmätä nyt johonkin kuukausien tapaiseen minuuttiheilaansa chiball-tunnilla. Kiesus.