HS

Sasha mainitsi tässä taannoin lukeneensa Naomi Klenin No Logon. Luin sen joskus muutama vuosi sitten ja muistan pitäneeni suurten merkkien kaupunkitilan brändäystä vähintäänkin arvelluttavana. Kirjasta jäi mieleen jättimäinen Niken logo jonkun gheton koriskentällä.

Nyt oli aika helppo verrata toimintaa vanhaan kunnon Helsingin Sanomiin. Mikään brändi Suomessa ei samalla tavalla pyri luomaan niin yhteisöllistä meininkiä. Tällä hetkellä lehti keskittää voimansa Kaisaniemn puistoon. Monet muistavat varmaan Oma kaupunki -tapahtumien sarjan. Ilmapalloja, kahvia ja pullaa, viihdettä sekä yhteiskunnalista keskustelua.

Markkinoinnin jalkautuminen on noussut entistäkin tärkemmäksi kun levikkiäpeittoa pyritään nostamaan ydinalueilla. Eli: Hesari haluaa, että pääkaupunkiseudulla tilataan enemän Hesaria siksi siitä yritetään tehdä "stadilaisten oma juttu". Mediatori Sanomatalossa tuntuu taidenäyttelyineen melkein epäkaupalliseslta tilalta. Tämä on poikinut lehteen enemmän Helsinki aiheisia artikkeleja. Hesari tietenkin tiedostaa olevansa maan suurin sanomalehti mutta nyt on rohkeammin keskitytty pääkaupunkiseutuun. (Onpa mukava kirjoittaa niin, ettei tarvitse miettiä, onko tämä mun mielikuva vai ihan totta! Saa kommentoida.)

Sitten on tietenkin koko Sanoma-WSOY konserni. Olet markkinoinnin unelmahenkilö jos kuuntelet Radio Helsinkiä (vaikka se ei varmasti ole niin kauhean hyvä bisnes, se tekee hyvää brändille), netisä vilkaiset työpäivän aikana uutissähkeitä hs.fi-sivuilta ja ehkä luet Satasen jossain vaiheessa. Joululahjaksi annat Puretut talot -kirjan ja lehdistä tilaat Aku Ankan ja Annan (onko se muuten Sanoma Magazinesin?). Varmaan kuullostaa edes vähän tututlta. Lisäksi käyt ihan huomaamattasi Ärrällä ostamassa Ilta-Sanomat ja Finnkinon leffateattereillakin on monopoli. Aina jollakulla on sinne lippuja. Asiakasetuja ropisee konsernin sisällä.

Mihinkäään muuhun yhtiöön mulla ei hekilökohtaisesti ole samanlaista suhdetta. Luulin pienenä, että Hesari tulee kaikille ja se oli jonkinlainen hallituksen tiedotuskanava.

Kirjoitin ensimäisen mielipidekirjoitukseni Hesariin muistaaksi kymmenen vuotiaana. Lukiossa osallistuttiin Päivä lehtimiehenä -kisaan. Tapasin tästä syystä Aatos Erkon henkilökohtaisesti ja meidät vietiin Brysseliin.

Hesari on myös tuonut mulle leivä pöytään. Ensin mun faijan kautta. Se on ollut siellä töissä mun koko elinajan ja on edelleen. Sitten menin yhtiöön itsekin töihin. Se on ollut mun ensimäinen oikea työpaikka ja olen siellä vieläkin. (Saisinko tästä potkut?)Olen jounut Hesarin piikkiin paljon ilmaista viinaa. There are no free lunches. Hesari ei ole huonon työnantaja ja jo siksi pelkään että en suhtaudu sen ylivaltaan mitenkään kriittisesti. Ainut mistä jaksoin älistä oli avoin Nato-myönteisyys.

En silti usko, että mikään saisi mua vaihtamaan sanomalehteä. Valitettavaa on, että Suomen kokoisessa maassa vaihtaisin luutavasti huonompaan.

Tiistaina on taas Kick off. Työtoverini, nähdään siellä!

Just

Yksi mun nettiharrastus on tosiaan tämä Salakuunneltua.fi. Täältä löytyi hyvä esimerkki yhdestä asiasta josta olenkin jo hetken halunnut valittaa.

Eli kunnianloukkaukset yms. systeemin kuormitukset:

Näin ne sodatkin syttyvät

tiistai, elokuu 28, 2007, 17:47
Raitiovaunu 3T, Helsinki

Epäsiisti, voimakkaasti vanhalle viinalle tuoksuva mies astuu raitiovaunuun.

Kuljettaja: Ja se tenukeppi voi saman tien astua olos sieltä!

Mies astuu alistuneena ulos, mutta keski-ikäinen tomera nainen puuttuu peliin.

Nainen (huutaa): Millä oikeudella sä heität täältä ihmisiä ulos?!
Kuljettaja (huutaa): Niin kauan minä tätä ajan, minä saan päättää ketä täällä kuljetetaan!
Nainen (huutaa): Eikö täällä saa ihmiset enää matkustaa?!
Kuljettaja (huutaa): Jos minä haluan paskaa haistella, ryhdyn maatalouslomittajaksi!!

Tilanne kärjistyy edelleen, herjaa ja argumentteja lentää puolin ja toisin ja keskustelu jatkuu kovaäänisenä.

Kuljettaja (jarruttaa ja avaa koppinsa oven): Jos rouva vielä huutelee, niin saa jatkaa kävellen!
Nainen: Sinulla ei oo siihen oikeutta! Otan kuvan!
Kuljettaja: Jos otat kuvan, niin minä takavarikoin sen kameran!
Nainen (kaivaa kamerakännykkää): Sinulla ei oo siihen oikeutta!

Raitiovaunu saapuu viimein Stockmannin eteen pysäkille. Sotakirvestä ei ole vielä haudattu, vaan nainen ottaa kuljettajasta kuvan ennen poistumistaan.

Kuljettaja (kuuluttaa): Tarvitsen todistajia! Rouva syyllistyi kunnianloukkaukseen. Olisiko joukossa joku, joka voisi jättää yhteystietonsa minulle?

Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, ettei ihmiset nykyään osaa hoitaa mitään asioita ilman oikesjuttua. Vittu mikä jenkkimeininki.

Yllättävätkin tyypit sortuu tähän lapsellisuuteen. Esimerkkinä voisi antaa kesällä velloneen romani-keskustelun. Suuressa arvossa pitämäni taiteilija Kiba Lundbergin oli haastamassa jota kuta raastupaan ja hässäkän toinen osapuoli oli tekemässä samoin hänelle. Molemmat riitapukarit vetositvat sananvapauteen puollustaessaan omia sanomisiaan.

Siis eihän nyt ihmisistä pidä sontaa levitellä, se on selvä. Kaikkien pitäisi käyttäytyä kunnioittavasti ja empaattisesti toisiaan kohtaa ja pysytellä asiatiedoissa. Mutta mä en tiedä että onko rahallinen korvaus kunnianloukkauksesta niin sopiva. Henkinen kärsimys on usein myös aika kovaa sanastoa, jos ei ole kysymys pahoinpitelystä tai raiskauksesta.

Jotenkin pitäisi hyväksyä, että ihmisten välillä on usein kovaakin eripuraa ja joku voi pahoittaa mielensä. Oikeuslaitosta ei tarvitse sekoittaa kaikkeen. Kaikkea ei tarvitse korvata rahalla eikä kaikkeen välttämä löydy yhtä syyllistä ja korvaajaa.

Hyi läskiä!

Telkkarista on muutaman vuoden ajan tullut hämmentävä määrä laihdutusohjelmia. Kohta varmaan kyllä elämä-ekoksi -genre on yhtä iso. Mutta joka tapuksessa.

Suurin osa ohjelmista on tavallaan ihan asiallisia. Ja viihdyttäviä. Onnettoman läskin elämää ruoditaan yksityiskohtia myöten ja hänet pakotetaan tajuamaan oma alennustilansa pelottelulla ja nöyryytyksellä. Lopulta uhri ymmärtää, että hänen parastaanhan tässä vain ja koko elämä laitetaan ammattilaisten avulla remonttiin. Muutaman kuukauden päästä peilistä hymyilee pienempi, terveempi ja onnelisempi ihminen. Vanhat kuvat saavat hänet surulliseksi.

Laihduttaminen on nykyään kansalaisvelvollisuus ja "iloinen asia", "merkki itsekunnioituksesta." Eikä siinä sinänsä mitään. Normaalipainossa pysyminen on toki terveellistä. Olen vain ihmetellyt, miksi ylipaino on juuri se, mitä kohtaan tositeeveessä ja vaikka Oprahissa hyökätään. Laihduttamisen tulokset ovat toki konkreettisempia ja niin myös telkkariin sopivampia kuin tupakoinnin lopettamisen, mutta mun mielestä taustalla on myös ulkonäköfasismia. Läski ihminen on ruma eikä kukaan halua olla ruma eikä halua rumia ihmisiä lähelleen. Rumuus on epäonnistumista ja näin ollen masentavaa.

Mä en tiedä onko masentavampaa maailman ulkonäkökeskeisyys vai se, että on vain yksi tapa olla kaunis.

Parhaat menevät ensin ja muita latteuksia jaossa!!!

Hyville tyypeille tapahtuu hyviä asioita. Olen nähnyt siitä kosolti todisteita. Tavoitteet ovat saavutettavissa ja unelmat toteutettavissa. Aina pitää olla suunnitelma, että siitä voi poiketa. Kenenkään muun kuin omiin suunnitelmiinsa ei voi luottaa. Toisille tapahtuu, toiset tekevät

Hulluja kaikki

Tunnen ehkä kaksi ihmistä jotka eivät koskaan ole epäilleet omaa mielenterveyttään. Epäilen, että lopulta he paljastuvat kaikkein hulluimmiksi.

Tajusin tänään taas tekeväni jotain mitä olen pitänyt aina jonkinlaisen hulluuden merkkinä. Puhuin itsekseni. Ei siis mitään mutinaa vaan ihan kokonaisia lauseita. Eikä siis himassa vaan ihan kadulla. Olen myös raivotiloissani heittänyt kaikki kaverini pihalle ja purrut yhtä. Joskus sängystä pääseminen on ollut mahdoton tehtävä ja maailma on näyttäyttynyt äärimmäisen etovan paikkana. Silloin joskus. Olen soittanut jo pari kertaa Lotalle, voiko se käydä kattomassa, onko ikkuna kiinni. Olenko siis hullu?

Tai ehkä tärkeämpää, mitä sitten? Jos ei ole haitallinen vaan edes jotenkin toimiva.

Blogin nimi vaihtoon?

http://www.myspace.com/pyksetx

Niimpä niin.

Vähän Flow-päivitystä

Joo. Perjantai tuntui masentavien jonojen takia ensin vähintäänkin lievältä pettymykseltä. Tosin myös odotukset olivat korkealla, onhan Flow osa mun pitäkää-kesälomanne-elokuussa -evankeliumia. Mutta sain vähän viiniä ja asiat kaunistuivat. Sitten soitti CocoRosie. Vittu miten ihanaa! Antakaas kun selitän. Siskokset jotka soittavat ihme-elektro-hiphop-lelusoitin-kilinää-ja kolinaa -musiikkia. Ihan mieletöntä sydämen musaa. Ja maailman mageimmat kledjut. Eli 70 e tulikin sitten jo siinä takaisin. Lilli kävi ostamassa mulle heti aamulla levyn.

Lauantai aloitettiin menestyksekkäällä brunssilla mun luona. 20 lähintä ystävääni, vauva, paljon ruokaaa ja paljon viinaa suhteuttettuna aikaiseen ajankohtaan. Koko päivä menikin sitten juuri sopivassa tsirrissä. Keikat oli hyviä. !!! oli tosi jees. Tanssittiin sitten vielä pari tuntia Suvilahden klubilla, joka muuten on Helsingin parhaita biletiloja. Yöpala vähensi sunnuntain darran suht vähiin.

Sunnutaikin oli Flow osalta aika jees. Mun lemppari oli Jenny Wilson. Sillä oli sellaiset housut kuin kaikilla Suomessakin ensi vuonna. Sitten vielä Redrumiin jossa oli hyvää musaa mutta ehkä skidisti liikaa Bongo-Reinoa.

No, koska tätä kaikkea oli edeltänyt huolellisen viihtymisen viikko, päätin aloittaa uuden elämän maanantaina. Eli tupakkalakkoon. Ihan kauheeta. En ole ikinä saanut mitään hoocee oireita fyysisesti mutta henkiset ovat sitten sitäkin paremmat. Ei riitä, että tekee tupakkaa mieli. Ei siinä mitään. Mutta kun vituttaa ja itkettää ihan saatanasti siihen päälle. Tuntuu, että maailma on paha paikka tai vähintäänkin mua vastaan. Tai sitten mä olen ihan paska. Voi ei.

Äh

Olen luterilaisen etiikan riivaama. En oikeastaan osaa nukkua pitkään. Masennun jos en pääse ulos asunnostani koko päivänä, etenkin jos on kaunista ja pitäisi olla suorittamassa lyhyttä suvea. Miksi vitussa? Mitä sitten, etten tänään tehnyt muuta kuin syönyt?

Tänään ei itse asiassa ollut edes sellainen päivä. Kävin joogassa, pesin pyykkiä, katsoin Viisi vuoden aikaa. Puhuin pitkiä puheluita, jossa samat asiat toistettiin kymmeniä kertoja. Tunsin vitutusta, väsymystä, alakuloa, hämmenystä, ymmärrystä ja kyyneliä limailemassa pitkin naamaani. Syynä oli asioista joita en nyt jaksa muistaa tai muistella. Mietin, miksi kaikki on niin monimutkaista. Kaikilla on eri näkemyksiä ja painotuksia asiohin jotka voisi tavallaan olla ihan selviä. Jengi puhuu ihan spindoctor hengessä.

Mutta ei sovi valittaa. Onhan tässä jo hetki saatu nukkua hyvin. Ja joidenkin ihmisten käytöksessä oli myös aika huvittavia piirteitä.

No. Paras uskaltautua pois Kalliosta edes hetkeksi.

UmffiUmffi

Ei mitkään maailman parhaat järjestelyt, eikä ehkä edes paras musa. Härskit Justice-mustelmat ja hirveä ymmärrys siitä että tykkään ihan sikana Huoratronista. WTF?

Because we are your friends, you'll never be alone again

Fuck my people fuck my friends

Lovers/Haters club kuittaa.

"Mä päätin ruveta hankalaksi ämmäksi"

Vittu ihmiset ei muutu.

Ja Turku pysynee kauniina.

Minulla on oikeus

Tasan puolet kertoo Hesarin gallupissa varastaneensa lasin ravintolasta. Tää on niin tätä. Vittu mitä eeselöintiä, sanon mä. Siis ei sillä, ettenkö itse olisi joskus pöllinyt tuoppia tai sushia yms. mutta onhan se nyt helvetin typerää. Tai siis jotenkin turhaa.

Se on mun mielestä osa laajempaa nykyajattelua siitä, että mulla on oikeus tehdä mitä vaan, jos:

A) en jää kiinni
B) joudu suoraan kohtaamaan tekojeni seuraamuksia
C) kusipääkäytöksestäni valittaja näyttää pikkumaiselta
D) Se on hauskaa. Mulla on niin vitun tylsä elämä että sitä saa pitistää aivottomilla tempauksilla.

Samanlaista tosi hedelmätöntä käytöstä on vaikka jonoissa ohittelu. Empatiaa saatana. Ei oveluus ole mikään helvetin hyve. Elämässä voi pärjätä vaikka ei olisi häikäilemätön mulkku tai paskapääanarkisti joka kuvittelee että suurilta lafkoilta varastaminen on jaloa.

3. pousti samana päivänä

Töissä on todella hiljaista.

Piti vaan sanoa että tämän kuvan käytössä Talebanien-Etelä-korealaiset-panttivangit -uutisoinnin yhteydessä on ollut jotain tosi kieron surkuhupaisaa.


Tämä ei nyt sitten ole esimerkki siitä, miksi lehdet kirjoittaa aina samoista aiheista. Hehehe.

Miksi vitussa

...lehdissä kirjoitetaan aina samoista aiheista? En nyt osaa antaa hyviä esimerkkejä ja koska kukaan ei maksa tästä, ei tarvi. Kai "ilmiöitä" ja "ihmisiä" voi löytää muutenkin kuin lukemalla muita lehtiä. Tietty ymmärrän, että jos joku tyyppi on pinnalla, yleensä edes jostain semisyystä, niin siitä kirjoitetaan. Mutta kun mun kutina on, että samat tyypit kaivetaan (tai kaivaituu) tasaisin väliajoin kaikissa lehdissä myös esiin.

Sitten niistä kerrotaan aina samat asiat. Auta armias jos tyypin sukupuuhun kuuluu joku ei-metsäsuomalainen, niin eikö jokainen juttu aloiteta kertaamlla miljoonatta kertaa mitä tää tyyppi täällä tekee, mitä se tykkää Suomesta, miksi sillä on hassu nimi ja miten ihmeessä se edes puhuu suomea vaikka ei oo vaalee.

Henkilöjutuissa minkäänlaista luovuutta, mun sivistyksen mukaan, harjoittavat tällä hetkellä ainoastaa Hesarin Kuukausiliite (vedän kotiinpäin) ja Basso. Mulla on erityisestri jäänyt mieleen KK-liitteen juttu Makkaraperijä-Mervistä. Juttu päättyi siihen kun Mervi Matin tapasi. Basso kaivaa esiin tyyppejä kuten Kokkikolmonen. Mieletöntä.

Viime aikojen kolumnien isoin aihe on sitten ollut kolmikymppisyys. Eikä siinä vielä kaikki. Aiheena ollut todistelu siitä, että ei tunnu missään. Ollaan niin vitun fine varhaiskeski-iän lähestymisen kanssa. Mitä sitten et muutin Espooseen ja hankin berhandilaisen jota kutsun hän? Onko jollain sitä vastaan jotain? Häh? Mä voin silti olla hip, pop jne. Tai sitten ikä on vaan numero, mä en ainakaan vielä haluu vakiintua. Silti harrastan nettideittailua maanisesti.

Jos nyt jollekin on vielä epäselvää: Mulle on suhteellisen sama kuinka vanha olet. Kitinä mua häiritsee. Oot jees jos et välitä vittuakaan esimerkiksi siitä kuinka vanha olet ja teet niin kuin haluat. Ja käyttäydyt arvokkaasti. Siis yhdistät nämä niin kuin minä tykkään.

Muille Muriel sanoo: Menkää Sipooseen kuolemaan.

Vituttaa niin että hajoon kahtia

Tasaisesti vittuilua kaikille

Nauroin ääneen.

Ylistämällä alistamaan vaan

Luin puolitutun freelance-toimittajan kolumnin kosmosta (niitä pyörii täällä meillä töissä) viikko pari sitten. Se tyyppi oli viettänyt puoli vuotta Brasiliassa tyttöystävänä ja ilmeisesti tekemällä jotain yleishyödyllistä orpojen halailua.

Jutun pointti oli vanha tuttu, mutta mun mielestä ihan kivasti käsitelty. Eli miten suhtautua siihen, että jossain päin maailmaa naisille ei pelkästään avata ovia vaan mennään vähän pidemmälle. Niiden ei anneta tehdä yhtään vittu mitään. I don't hold anything heavier than a wine glass or a dick.

Niin. Anneta ja anneta. Vaikka mun kannaoton asioihin on silloin tällöin nihilistis-militantti-feministisiä, olen silti hätkähdyttävän perinteinen. Mun mielestä on epäilyttävää, jos pojalla ei ole kunnioittavaa suhdetta äitiinsä ja se ei kanna munkin tvelvaria. Mulla ei varmaan olisi mitään ongelmaa viettää elämää suurperheen äitinä. Isä sais käydä töissä.

Mutta eihän se näin yksinkertaista ole. Mä voin tehdä toisinkin. Mennä yliopistoon ja vaikka mitä hienoa. (Muistaako kukaan sellaista Simpsons-jaksoa jossa Lisasta tulee professori ja yliopistot on kielletty miehiltä?!) Me eletään ensimmäisten naisten aikaa. Kosmon kolumnissakin ole nostettu esiin se, että naisten kohtelu hentoina heikkoina ja hauraina varmasti johtaa siihen, että he tuskin itse ajattelevat olevansa kykeneviä ja pystyviä saatikka sitten että miehet ajattelisivat heistä niin.

Joka tapuksessa, kuten sanoin olen perinteinen. Olen myös hyvä sopeutumaan. Siksi otin vasta tänään kännykän nakkisormiseen käteeni ja soitin huoltomiehelle, kun mun sulakkeissa on jotain häikkää. Mulla ei oo ollu kylppärissä valoa tai pesukonetta sitten niin sanottujen sulekebileiden jälkeen, x viikkoa sitten. Erittäin ystävällinen huoltomies selitti mulle mistä luutavasti on kysymys. Luutavasti joku häikkä jossain sähkölaitteessa, jonka voi testaa. Mun pitää siis ite tehä jotain! Ei vittu.

Ensimmäinen ajatus oli, että nyt joku mies hoitamaan tää juttu. Sitten tajusin että ei mun tuntemat miehet osaa tätä yhtään paremmin. Mulla ei oo sellaista handyman-faijaa eikä nikkaroivaa poikaystävää. Lotta tulee apuun. Katotaan miten käy.

Tästähän vois tehdä jatkosarjan kuvineen. Muriel ja sulake. Nostattaisi varmasti myrskyn.

Oh happy day!

Olen varannut tätä otsikkoa oikeisiin ilouutisiin.

Eli:

TERVETULOA ANNAN JA OLLIN PIENI TYTTÖ!

Täällä olikin jo niin vitun tylsää.

Ja Erno ja. Sä oot niin fiksu.

Ihminen

...on itselleen aina mysteeri. En osaa vaihtaa sulaketta mutta pääsin opiskelemaan kehitysmaatutkimusta. Sitäkin sattuu.

Kehitys kehittyy

Vaikka yliopisto ei tänä vuonna ymmärtänytkään mun erityislaatuisuutta, jäi koko prosessista sentään jotain käteen. Vähän yleissivistystä. Ja se tuntuu jotenkin kumuloituvan. Kun tietää miten WTO noin suunnilleen toimii voi paremmin seurata keskustelua sen ja Venäjän suhteesta. Ja siinä taas oppii jotain hauskaa (no joo). Ptäis vaan hakee joka vuosi ihan eri aloille niin tietäis kaikesta vähän.

Tuossa viime viikolla kirjoitin tällä hataralla yleissivistykselläni ensimmäisen kommenttini Hesarin nettikeskusteluun. Aiheena oli suomalaisten huono kehitysmaiden todellisten olojen tuntemus. Aiheesta oli tehty tutkimus. Suurin osa väestä esimerkiksi kuvitteli että kehitysmaiden lukutaitoprosentti on yleisesti jotain 30. No se pyörii muistaakseni jossain seittemässäkympissä. Ei vissiin ihmekään, että luku heitti, kun kyseessä on sangen laaja joukko Kiinasta Sierra Leoneen.

Mun kommentti siirreettiin kuitenkin jotenkin toiseen kehitysyhteistyötä koskevaan keskusteluun jossa se näytti vähän irralliseslta. En siksi kehtaa linkittää sitä.

Seurasin sitten keskustelua kuitenkin hieman pidemmälle. Tiesin etäisesti että se olisi virhe sillä netin keskustelupalstoilla on vaan kaikkee kuraa.

No. En ollut yllättynyt pakollisesta miksi-me-autetaan-ketään-muita-kun-meillä-täällä-Suomessa-on-asunnottommia -kommentista.

Koska näihin riemuidiootteihin ei auta puhe kv-solidaarisuudesta, ajattelin vaan että niille pitäis selventää, että kehitysyhteistyöhön (-apuun) suunnaatusta massista osa palautuu Suomeen sillä tavalla että sillä työllistetään suomalaisia erilaiseen kehitysyhteistyöhön. On niitä töykeesti ihan sidottu ostoihinkin antajamaasta. (Ei taida olla ihan ODA-kelpoista apua tosin, joka siis on se kuuluisa luku jonka pitäis olla 0,7% BKT:stä).

Toisekseen. Jos yksikään ihminen ei ole saari, niin ei kyllä ole mikään maakaan (hehheh). Köyhiin maihin kantsii syytää pätäkkää, ettei ne rupee rellestämähän siellä. Terrorismi ja silleen, you know. Toisin sanoen, kehitysyhteistyöllä on aina myös ulkopoliittinen tehtävä ja ainakin Suomella se ihan avoimesti pyrkii ylläpitämään kansainvälistä turvallisuutta (vikasietotilaa).

Sitten on nää vitun natsit jotka pyrkii kuullostamaan älykkäiltä. Tämän tyyliset kommentit siis:

"Apu passivoi kansan" Mä sanon: Joo. Ei kantsi mitenkään auttaa valtioita joilla 150% viennin arvosta menee velkohin.

"Antaa niiden kehitysmaiden löytää oma kehitysmallinsa" Mä sanon: Joo. Lähetään sit litomaan. Eristetään maat ja kulttuurit toisitaan. Sen että suuri osa maailman luonnonvaroista on kehitysmaissa, ei tule estää meitä.

"Poistetaan kaupanesteet täysin - paras kehitysapu" Mä sanon: Joo, no, joo. Jos lähetään tälle linjalle. Tehään sit kans. Ja sit kesteään kitisemättä kun Suomessa ei enää viljellä. Käy mulle. Ja kehitysmaiden pitää kuitenkin antaa suojella markkoinoitaan. Mekin tehtiin niin ennen.

Kuriositeettinä: "Otetaan lahjakkaita nuoria kehitysmaista Suomeen koulutettaviksi." Mä sanon: Joo, no mikä ettei. Periaatteessa ihan jees. Mut brain leak, anyone?

Sitten on vielä näitä jotka sanoo, että kehitysmaat on fucked länsimaiden imperialismi takia joo, mut mitä Suomella on ollu tässä osaa? Mehän ollaan rakennettu tää valtio tyhjästä ite ja liibalaaba. Joo. Whatever. Silti meidän BKT:stä 99,3% osallistuu kuitenkin sellaiseen toimintaa joka ei suosii meitä kehitysmaiden kustannuksella. Jos ajatellaan laajasti, esim. jonkun vitun ilmastonmuutoksen vaikutuksia meihin, verrattuna Ugandaan (täys heitto) niin tää todentuu aika vahvasti.

Ja sitten vielä nää Pentti Linkola -sekoilijat: Ihmisiä on liikaa jne jne. Eikä ole. Me vaan eletään väärin. Ja ei. Ihmisten määrä ei kasva loputtomiin kunnes me aletaan tipahdella maailman reunalta. Vielä tällä vuosisadalla maksimimäärä, ilmeisesti päälle yhdeksän miljardia, saavutetaan. Että näin. Hyvä pointti on tietenkin siinä, onko järkevää tukea perinteistä kehitystä siinä mielessä että sitten tulee lisää ihmisä joiden kulutusmallit tuhoavat maapalloa? Ei tavallaan mutta käytännössä toivotan onnea niille jotka haluavat pysäyttää länsimaisten kulutusmallien leviämisen tahi haluavat valikoida ketkä saavat niin kuluttaa. Se että me luopuisimme jostain on tietenkin myös ihan mahdotonta... Kehitysyhteityöhön kuuluu muuten nykyään tiiviisti ekologinen aspekti. Kestävä kehitys ja sillai.

Piti taas vähän purkaa. Ja kärjistää. Kyllä hyviä ja fiksuja ihmisiäkin on. Jengin oli esimerkiksi alussa mainitussa tutkimuksessa havaittu kuitenkin olevan tukevasti kehitysavun kannalla.

Ja pahoja ja tyhmiä ihmisiä on varmaan aika vähän. Laiskoja ja sivistymättömiä paljon. Taidanpa itsekkin vähän olla. Mutta pieni effortti ja a vot, on jotain sanottavaa. Se ei ole sama kuin olisi oikeassa mutta se on alku.

Päivän linkit

Juhannuksen jälkimaininkeihin.

Ateismista
Kasvipäiväkirjat

Yritän joskus kirjoittaa jotain ite. Joskus. Siihen asti teen työtä teidän muiden puolesta, joilla ei ole aikaa surffata niin paljon kuin mulla.

Inspiroivia asioita

Löysin vuoden takaisen julkaisematta jääneen postin, jonka otsikko oli Inspiroivia asioita. Tekeillä oli ilmeisesti lista, joka oli jäänyt sangen tyngäksi:

1. Pistaasipähkinät

2. Ruskeat paperipussit

3. Vahaliidut

4. Yllättävät ratkaisut

Luovutuskengät

Vittu mä vihaan Crocs-kenkiä. Ne on ihan sairaan rumia. Ne on mulle symboli siitä, että ulkonäkö ei ihan tosi kiinnosta. Mua taas ei ihan tosi kiinnosta "vaikka ne on niin mukavat, eikä hierrä mistään". Käyttäkää tennareita, luuserit.

Ne on puutarhakengät eikä niitä saisi käyttää kuin nimen omaan siellä. Muualla ne on aivan täydellinen luovuttaminen. Tai ei, vielä pahempaa. Ne on niiden ihmisten jalkineet joita kengät ei oo ikinä kiinnostanu, mutta nyt kun joku vitun Jessica Simpson sipsuttaa kauppaan susirumissa kengissä, niin se on ihan ok. Jeesus.

Voitte tietnekin pitää mua pinnallisena. Mun mielestä vaatteiden diggailu on kuitenkin jotain ihan muuta.

Mahtavaa.

Ensin kiinalaistetaan Tiibettiä rautatiellä ja nyt tämä. Mieletöntä. Onkohan tää ankka?

Kokeilu

Ystäväni Lotta suhtaui taiteilija Teemu Mäkeen lähes vihamielisesti muutaman vuoden. Syynä oli mm. tämä runo. Lotta oli lukenut sen 17 vuotiaana ja pitänyt sitä sangen vastenmielisenä, suorastaan inhottavana. Kun Mäki sitten viimeksi nousi keskusteluumme, päätti Lotta googlata runon. Me molemmat luimme sen ja molempien mielestä se ei ollut pelkästään aika hyvä vaan myös aika ihana.

Mä tuntenut Lottaa kauhean hyvin kun se oli 17. Mulla on sellainen mielikuva, että se oli kai sellainen iloinen ja vähän naivi tyttö. Nyt Lotta 21 vuotias nuori nainen jolla on kuivakka huumorintaju.

Mä kiinnostuin miten aika muuttaa suhtautumista johonkin joka joskus on ollut vaikuttava. Mä en yleensä ymmärrä runoja mutta yhden muistin minkä luin niin monta kertaa, että melkein osasin sen ulkoa. Ja kuten näätte tässä alla, se on aika pitkä. Kantsii varmaan lukee, varsinkin jos sataa ja on vähän goottituulellakin.


The Hollow Men

T. S. Eliot (1925)

Mistah Kurtz—he dead

A penny for the Old Guy


I

We are the hollow men
We are the stuffed men
Leaning together
Headpiece filled with straw. Alas!
Our dried voices, when
We whisper together
Are quiet and meaningless
As wind in dry grass
Or rats' feet over broken glass
In our dry cellar

Shape without form, shade without colour,
Paralysed force, gesture without motion;

Those who have crossed
With direct eyes, to death's other Kingdom
Remember us -- if at all -- not as lost
Violent souls, but only
As the hollow men
The stuffed men.

II

Eyes I dare not meet in dreams
In death's dream kingdom
These do not appear:
There, the eyes are
Sunlight on a broken column
There, is a tree swinging
And voices are
In the wind's singing
More distant and more solemn
Than a fading star.

Let me be no nearer
In death's dream kingdom
Let me also wear
Such deliberate disguises
Rat's coat, crowskin, crossed staves
In a field
Behaving as the wind behaves
No nearer --

Not that final meeting
In the twilight kingdom

III

This is the dead land
This is cactus land
Here the stone images
Are raised, here they receive
The supplication of a dead man's hand
Under the twinkle of a fading star.

Is it like this
In death's other kingdom
Waking alone
At the hour when we are
Trembling with tenderness
Lips that would kiss
Form prayers to broken stone.

IV

The eyes are not here
There are no eyes here
In this valley of dying stars
In this hollow valley
This broken jaw of our lost kingdoms

In this last of meeting places
We grope together
And avoid speech
Gathered on this beach of the tumid river

Sightless, unless
The eyes reappear
As the perpetual star
Multifoliate rose
Of death's twilight kingdom
The hope only
Of empty men.

V

Here we go round the prickly pear
Prickly pear prickly pear
Here we go round the prickly pear
At five o'clock in the morning.

Between the idea
And the reality
Between the motion
And the act
Falls the Shadow

For Thine is the Kingdom

Between the conception
And the creation
Between the emotion
And the response
Falls the Shadow

Life is very long

Between the desire
And the spasm
Between the potency
And the existence
Between the essence
And the descent
Falls the Shadow
For Thine is the Kingdom

For Thine is
Life is
For Thine is the

This is the way the world ends
This is the way the world ends
This is the way the world ends
Not with a bang but a whimper.

Nuorena jaksaa.

Rankat työ ja rankat huvit. Mä oon mielestäi keksinyt hyvän tavan elää. Vuokraan aikaa, energiaani ja aivojanikin vähän korporaatiolle kuusi tuntia päivässä. Rahaa on oltava.

Tästä looginen seuraus on, että en öisin ehdi nukkua ollenkaan. Nukkuminen on kuitenkin kivaa, joten teen sen kahdessa pätkässä. Yöllä sellaiset 3-5 tuntia ja päivällä 1-3.

Ainut ongelma on, että tämä on muuttanut uneni uskomattoman tylsiksi "en ehdi bussiin" -sekoiluiksi. Hermoromahdusta ja/tai elokuuta odotellessa.

No miten meni?

Siis se pääsykoe. No hyvin. Mutte ei tarpeeksi hyvin. Eli ei.

Vietän varmaan ensi vuoden puuhastellen yhteiskuntatieteen sijasta. Ei siinä mitään. Kai. Ens vuonna uudestaan ja sillai.

Huhhaihei ja nyrkillä turpaan. Eiku rommia pullo.

Niin.

Joo. Alina-malina tuossa joku päivä ehdotti mulle sosiologiaan suuntautumista. Varmaan se olisi mun ala, kun oon jo ainakin omaan käyttöön lanseerannut keittiösosiologisen termin. Uuskonservatismi. Siitä jaksan vaahdota.

Mitä se sitten tarkottaa? Sitä, että MTV:llä pyörii Engaged&Underaged sekä Bam's Unholy Union. Euroviisu-postikortissa ihaillaan hevidiggareiden, ah niin ihanaa, vauvaa. Eli ollaan vaikka meillä on lävistyksiä ja hassu tukka, silti me ollaan perhearvojen takana.

Mistä tämä on alkanut? Mun teorian mukaan WTC-iskuista. Ai miksi? No siksi, että saadaan tähän vähän salaliittoteorian henkeä ja siksi, että ensimmäinen Imagen numero niiden jälkeen käsitteli kotia. Kannessa pari joka näyttää jotenkin niin siltä, ettei niillä ole maailmassa mitään muuta kuin toisensa.

Tuskin tämä tietenkään on ainoa selitys. Varteenotettavampi varmaan on, että joskus viime vuosituhannella tapeltiin kai joidenkin vapauksien puolesta. Nyt ne sitten on ihan oikeasti saavutettu. Susipareista ei enää puhu kukaan. Yhden illan suhteiden kokemista pidetään jokaisen ihmisen elämänkaareen kuuluvana vaiheena. Pornon peruskauraa on anaaliseksi.

Ja koska kaikki menee sykleissä tai aalloissa tai jotain, nyt ollaan tässä. Nuoret on konservatiivisempia kuin vanhempansa. Jengi huomas kollektiivisesti että onni on perusasioissa.

Moni asian on tietysti pysyvästi muuttunut. Ihmisten valtaosa on varmaan arvoliberaalimpaa kuin ennen. Oikein on se mikä tuntuu hyvältä. Jos ei siitä oo haittaa muille, se on ihan jees. Ainakin noin paperilla.

Homot integroidaan mukaan uuskonservetismii. Luin joskus artikkelin, jossa sanottiin, että kaikkein järkevien konservatiivien veto on nimen omaan sallia sateenkaari kansan muodostaa perinteisiä perheitä. Homokulttuuriin on kuulunut toiseus ja ulkopuolisuus. Toissijaisesti siihen on sittenkuulunut kaikilla tavoilla vaihtoehtoinen käytös. Tulkitkaa miten haluutte.

Kotiin lasten kanssa jääminen on taas pop. Nykyään sitä tekevät myös isät. Katsokaa vaikka nykyhallitusta. Mikä on tietty ihan sika kiva.

No mitä se haittaa? Vaarana on, että ydinperheestä tulee taas jotenkin ainoa tapa olla onnellinen. Just kun muunlaiset ratkaisut hyväsyttiin, ihmisestä tulee taas epäonnistuja jos se ei pariudu ja hanki lapsia. Myydäänkö meille samaa paskaa uudessa paketissa?

Rakkaat ystäväni (melkein kaikki) jotka tunsivat vihan nousevan rinnassaan tätä lukiessa, ällös huolestuko. Olen ihan jokaisen teidän kotionnesta ihan sairaan jipoissa. Ja pidän ihan mahdollisena, että se kestää. Ehkä olemme oppineet jotain edellisen sukupolven sitoutumiskyvyttömyydestä.

Ja ei vieläkään

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:
Neljä? Leikki on lapsen työ?
1. asiakaspalvelja

Neljä paikkaa, joissa olen asunut:
1. Lassila
2. Kallio

Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:
1. Tukholma
2. Oulu
3. Viitasaari
4. Kuortane

Neljä internet-sivua, joilla käyn päivittäin:
1. hottis
2. vaissi
3. rippituoli
4. hesari

Neljä lemppariruokaani:
1. ruisleipä
2. suklaa
3. Mc Flurry
4. intialainen

Neljä paikkaa, joissa mieluummin olisin juuri nyt:
1. 18 metriä veden alla
2. Pacificon sunnuntaissa
3. Juhlimassa yliopistoon pääsyä
4. Saunan jälkeen laiturilla

Neljä naista, joita ihailen:
1. Oprah
2. Neitsyt Maria
3. Sound of Musicin Maria
4. se toinen Maria

Neljä ostoslistallani olevaa asiaa:
1. aina uudet farkut
2. uusi levy
3. uudet bikinit
4. itseruskettavaa

Neljä melkein pakkomielteeksi muuttunutta asiaa elämässäni:
1. vaatteet
2. vice
3. WTO, IMF, UNDP, UNEP, IBRD, IDA...
4. ilmiömetsästys

Neljä keskeneräistä asiaa:
1. sen asian käsitteleminen, ettei tiski lopu tiskaamalla
2. jugurtti
3. aina dieetitti
4. pääsykoeluku

Neljä iloiseksi tekevää asiaa:
1. helsinkingin kesäpaluumuuttajat!!
2. jokakeväinen liikuntainnostus
3. hesarin ruisrock rakkausjuttu
4. uusi huppari
extra: Redrumin avaaminen! Kunhan sinne ehdin.

Neljä asiaa, joita suosittelen tänään muillekin:
1. tutustumista kehitysmaiden tilanteeseen maailmantaloudessa
2. aamujooga
3. unelmoikaa
4. rakastakaa itseänne

Neljä hyvää kesäpaikkaa Helsingissä (unohtakaa klassikot!):
1. vallilan kirjasto
2. helsinki 10
3. mun hima
4. elokuvateatteri (en ole hetkeen käynyt)

Sasha!

Petäistön olkapäällä luutavasti Coco. Mä oon joskus lukenu jollain lomalla Petäistön kirjan. Sulle ei voinu kommentoida.

Ei vieläkään mitään omaa sanottavaa

...mutta miksi sanoa mitään kun Baz Lurhman on sanonut jo kaiken. Latteus on latteus koska se on totta.

Everybody's Free
(to wear sunscreen)

Ladies and Gentlemen of the class of '97... wear sunscreen.
If I could offer you only one tip for the future, sunscreen would be IT.

The long term benefits of sunscreen have been proved by scientists whereas the rest of my advice has no basis more reliable than my own meandering experience.

I will dispense this advice now.

Enjoy the power and beauty of your youth. Never mind. You will not understand the power and beauty of your youth until they have faded. But trust me, in 20 years you'll look back at photos of yourself and recall in a way you can't grasp now how much possibility lay before you and how fabulous you really looked.

You are NOT as fat as you imagine.

Don't worry about the future; or worry, but know that worrying is as effective as trying to solve an algebra equation by chewing bubblegum. The real troubles in your life are apt to be things that never crossed your worried mind; the kind that blindside you at 4pm on some idle Tuesday.

Do one thing every day that scares you.

Sing.

Don't be reckless with other people's hearts, don't put up with people who are reckless with yours.

Floss.

Don't waste your time on jealousy; sometimes you're ahead, sometimes you're behind. The race is long, and in the end, it's only with yourself.

Remember compliments you receive, forget the insults; if you succeed in doing this, tell me how.

Keep your old love letters, throw away your old bank statements.

Stretch.

Don't feel guilty if you don't know what you want to do with your life. The most interesting people I know didn't know at 22 what they wanted to do with their lives, some of the most interesting 40 year olds I know still don't.

Get plenty of calcium.

Be kind to your knees, you'll miss them when they're gone.

Maybe you'll marry, maybe you won't, maybe you'll have children, maybe you won't, maybe you'll divorce at 40, maybe you'll dance the funky chicken on your 75th wedding anniversary. Whatever you do, don't congratulate yourself too much or berate yourself, either. Your choices are half chance, so are everybody else's. Enjoy your body, use it every way you can. Don't be afraid of it, or what other people think of it, it's the greatest instrument you'll ever own.

Dance. Even if you have nowhere to do it but in your own living room.

Read the directions, even if you don't follow them.

Do NOT read beauty magazines, they will only make you feel ugly.

Get to know your parents, you never know when they'll be gone for good.

Be nice to your siblings; they are your best link to your past and the people most likely to stick with you in the future.

Understand that friends come and go, but for the precious few you should hold on. Work hard to bridge the gaps in geography in lifestyle because the older you get, the more you need the people you knew when you were young.

Live in New York City once, but leave before it makes you hard; live in Northern California once, but leave before it makes you soft.

Travel.

Accept certain inalienable truths, prices will rise, politicians will philander, you too will get old, and when you do you'll fantasize that when you were young prices were reasonable, politicians were noble and children respected their elders.

Respect your elders.

Don't expect anyone else to support you. Maybe you have a trust fund, maybe you'll have a wealthy spouse; but you never know when either one might run out.

Don't mess too much with your hair, or by the time you're 40, it will look 85.

Be careful whose advice you buy, but, be patient with those who supply it. Advice is a form of nostalgia, dispensing it is a way of fishing the past from the disposal, wiping it off, painting over the ugly parts and recycling it for more than it's worth.

But trust me on the sunscreen.

Itse lisäisin vielä, että kyseenalaista uuskonservarvatismi.
Mutta älä tee mitään vääristä syistä.
Älä järkeistä kaikkea.
Mutta ei kannata tehdä hedelmättömiä asioita.
Älä kelaa liikaa.
Älä kelaa liian vähän.
Älä alota tupakointia.
Harrasta lähdekritiikkiä.

Itse asiassa tekstin kirjoittaja on muuten joku Mary Schmich. Mutta kuulen sen päässäni Bazina.

Hahaa

Koska mun blogi on nykyään ilmeisesti vaan netti-ilmiöiden tarkastelua, annan otteen Vicesta. Tarkemmin sen nettivesion kommenteista. Jos tunnet minua yhtään, saata tietää, että se on parasta mitä tiedän.

Subject: asdf
Date: Apr 24 2007 04:58:52 PM
Author: asdf

Straight guys necking is the new straight girls necking. I fucking knew this day was coming.

Kommentti oli tähän juttuun. Ihan aiheesta.

Uusi daiju nettilöytö

...kiitos Tellen. Ei mulla ole muuta sanottavaa. Viina ja lukeminen tappaa luovuuden. Ja sit on vielä kuumetta asiakaspalvelussa.

www.salakuunneltua.fi:

lauantai, maaliskuu 10, 2007, 20:31
Helsinki, McDonalds

Tyttö (~15v) puhuu kassajonossa kännykkään: Missä ootte? Voitteko tulla tänne mäkkiin istumaan mun kanssa kun syön? Siis mä en tiedä mitään niin kamalaa kun istua yksin mäkissä!

Musta on hienoa kun teinit on niin avoimesti suunnattoman läheisyyden kipeitä.

Palaan vanhan rakkaan luo

Cityn rippituoliin siis:

Nainen, 35 v
30.3.2007 22:01
Olen alkanut nähdä feminismissä ja sosialismissa puutteellisuuksia, enkä enää usko niihin aukottomasti.

Vitut. Feminismissä mitään aukkoja ole. (Kuinka freudilaista)

Oltiin kuuntelemassa Elisabeth Rehniä ja yllätyttiin (ainakin minä) positiivisesti. Mä en ois ikinä laukonut niin rohkeita mielipiteitä. Tuntuu että aina pitää feministimielipiteitä pitää jotenkin pehmentää tai ironisoida ettei vaan miesparat tunne itseään uhatuiksi tai vähintäänkin vieraannutetuiksi. Varmaan se on kyllä myös mun päässä, että näin tarvis tehdä. Kai miehetkin pystyy puhuu naisten jutuista. Tai sit ei ja ne on syy kaikkeen maailman pahaan. Mene ja tiedä.

Suomi!!!

So I'm finally home! The best place on the planet. It's fucking freezing, even though it's supposed to be a warm spring but it's great. It was awesome to surprise my friends, most of them had no clue I was coming. They are greatest people on the planet. It's was nice to spend a evening with people who all you like, no one you have to tolerate.

I should try to get my lazy ass into university, finally. So spring is gonna be hard core studying. But I'm planing new trips too. Let's see. If you are in Finland, let me know.

But now. It must be time to sum stuff up. I would like to start with a list of some high lights:
-Hermitage, St. Petersburg, Russia.
-Lake Baikal, Russia
-Ulan Ude, Russia
-Gobi desert, Mongolia
-Beijing, China
-Monkey Jane's, Yangshou, China
-All the massages I got
-M.A.S.H guest hous, Sihanoukville, Cambodia
-First views to the jungle in Taman Negara, Malesia
-Water falls, Luan Prapang, Laos because it was so impressive, the ones on Koh Chan, Thailand for more personal reasons
-That cool bar in Chian Mai, Thailand
-My 21th birthday on Don Det, Laos
-Bangkok,Thailand for shopping. The week end market is pretty over whelming
-Getting my first tattoo in Bangkok. A cute Singapori guy did it
-The markets. The ones with live chickens, weird medicines, tons of flies and smell of dried fish and the ones with cool handicraft souvenirs
-Yagon, Myanmar. The biggest culture shock on the trip
-Bagan, Myanmar
-Buddha Park, Vientiane, Laos. Weirdest sight ever.

The true high light on the trip, however, were the people. So thank you Olga, Flo, Vidar, Frank, Tilman, Fracisco, Franzesko, Stine, Hanne, Dan, Makic (even), LAsse, Heli, Susi, Hila, Or, Martin, Tom, Jane, Jason, Mike, Jean-MArie, Dinah, David, Marty, Nadia, Billy, Sussu, Sarah, Carina, Franziska, Ilse, Niko, Stilman, Kim, Erik, Mary, Atro and many others.

I'm probably gonna continue writing in Finnish from now on but some pictures should appear. Plus I have this thing written in English about traveling. Maybe later. Take care.

Guten Abend.

Europe is the best continent on the planet. That's a fact. I'm a euro girl. At least that's what I felt like when I had my first Finlandese sandwich on the Dusseldorf rail way station. On the second bite I also noticed I have been here before. Didn't even remember that...

Everybody speaks a language I know (well, sort of), it's not that cold, I think you can drink tap water and flush toilet paper, my hair is finally straight, my hostel is nice (whopping 22 euros, though) and I can't stop smiling. The time difference is six hours but I feel super. It's like 3 am. in Bangkok and I got up at six. I'm a bit worried it's gonna hit me tomorrow. The whole thing.

'Cause it wasn't like this this morning. I was swallowing tears when I realized I really had to leave Bangkok and Asia in general. It was pretty bad. And the thing about flying is that Banglamphoo still feels like it's round the corner. Unfortunately, it's pretty fucking far.

How will I ever explain this? The whole thing.

More about diving

My new love deserves some more time and effort. So I took a scuba diving course in Koh Tao Thailand and it was great. I'm a certificated open water diver diver now. Cool. Our group was nice and the instructor, Jack, was excellent. Good combination of stupid jokes and proffessionalism. Plus he has taught over 5000 people how to dive.

If you know me, you might guess that this wasn't easy for me. I am what they call, well, chicken shit. Basically scared of everything and that is because I hurt myself everywhere it is possible. And it wasn't easy for me this either. Or let say it was a bit more challenging for me than for most of the people in our group. But I wasn't that bad. Just needed some special attention from Jack. Finally I made him proud by finally getting right stuff everybody else was capable of doing the day before. Seriously, diving is easy. Anybody can do it, if I can.

If you have read this blog before you might remember that I have mentioned being a big water person. I guess everybody has an element they are most comfortable with. (That might be New age crap, though.) Of course, that made diving fun for me. Or maybe it was just the nitrogen. There are fish too. Anyways, I couldn't stop smiling after a dive. You just feel so fucking serene.

Now I'm back in Bangkok and doing my other favourite activity, shopping. And eating. Verna, Ella, teidan uni saattaa toetua siis...

I kid you not

...I was down in 18 meters today. And took my mask off. Have video to prove it. Yesterday I was swimming next to a turtle. Diving is the best thing I've ever done. The cliches are true.

Unfortunately, tomorrow Bangkok and reality calls again.

Happy women's day.

Kiitos kaikille numeroista...

More random shots from Burma

Some pics from Burma

Hi! I'm a enviroment friendly napkin

Sometimes I wish the whole world would be like a coffee house. You know, maybe not Starbucks, but like that. Color harmony, nice backround music, smell of coffee, stylish pictures on the wall and all that. Your biggest problem is choosing between a latte and frappucino. Your paying ridiculous prices of course but you don't care 'cause you know your also paying for the nice staff, magazines, nices couches and armchairs and clean toilets. They are the same everywhere in the world, only with charming local influences like in Finland rye bread, not drunken idiots. Maybe there are black and white photos of local old people on the walls or perhaps paintings from a young artist.

You feel like the world is a good and juste place, you read a pamphlet that tells you that the farmers get enough money for the coffee beans. A sign politely asks you to use as little as possible of plastic spoons. The napkins have a message.

However, the actual beauty of these kind of places lies in the fact that they are havens. After an hour or two in one you feel more armed to deal with hars world. Fortunatly today, I didn't even have to do that. After a cappucino and a tomato wrap I started my small excursion to Hong Kong. Loved it. Much more humane than I thought. Plus, if you look it down from the Peak, (a hill there) you notice that a huge part of the Hong Kong island is green. Very green, it's like jungle.

Yesterday wasn't bad either. Walking around in Macao which is a weird place but I like it. Makes me miss China and Europe. And of course, I'm visiting Olli, a good friend from back home. He shares apparment with a central location and a nice room mate. No complains.

I've been working my way up

Mingalabaa. "Hi" in Burmese. You don't have to know that. Everybody will hello you anyways.

Where to start? Missed me? Well, today has been my last day in Myanmar and I'm back in Yagon. It's still a cool city. I haven't been writing 'cause outside Yagon and Mandalay Net costs you almost 3 bucks. And I've been lazy. So I guess it's time to sum up the country. It's not a party capital so it has had a climbing theme. Let me explain.

Like I told you guys earlier, I went to Hpan An on to do I a random pilgrim thing on 772 meter mountain. I went to test my now smoke-free lungs. I was still out of breath after like 10 meters but I didn't get this disturbing pain on my chest like I used to. I guess that's something.

Next was the Golden Rock. There was the one hour climb and my first taste of the massive Burmese internal tourism. The cool thing about this country is that the sites are actually more exciting for locals than for foreign tourists.

The Golden rock is just that, a golden rock. It's supposed to be there 'cause couple of thousand years ago Buddha gave his hair to someone. A pagoda here Yagon has the same story and it's the most famous site in the country. The guy covered it with gold, people took this a bit too far and still add layers on it. So there is a big rock on a cliff on a small mountain and pagoda round it. If it doesn't have any religious meaning to you, it can feel a bit odd. But the hike up was fun with people selling bear parts and all the Burmese ladies admiring my "round eyes" and white skin.

Then a bit of climbing in Bago to a couple of pagodas.

After an real 28-hours-on-the-road-mission I finally did reach Bagan. Well worth it. Got a nice cheap room and ended up staying five days. Bagan is like Angkor Wat but nicer, I think. The temples are smaller but more close to each other so the area is cooler. You get good views on a endless field of pagodas. The roads are paved (thank you government forced labor on tourist sites) and ideal for biking. For one day I hired a horse cart with a German couple to see more remote temples.

The place also so differs from Angkor drastically when it comes to number of beggars, souvenir sellers and tour groups. There is totally enough though.

So, in Bagan there was a lot of climbing to get pictures of the pagoda fields.

Next was the famous Mandalay. On the bus there (which had to wait for me for a half hour, not my fault) I met the lovely Dutch girl, Ilse. We were both were at the same stage of our trips and had a lot of similar experiences to share. She convinced (well, I just told her I'm gonna come with her) me to go the beach for a couple of days. I convinced her to stop at Kalaw after Inle lake.

In Mandalay we climbed the Mandalay hill which was nice, I guess. The city it self is not knocker though. Very polluted and shit. However, we visited a nice monastery and got essential South East Asia experience of being offered tea and biscuits ( pop corn balls with sugar) by a toothless nun who doesn't speak any English. Great. Something I can tick out of my To Do -list. Then we went to see pythons getting a bath in a temple. Again, locals getting kicks out of weird stuff. Then Inwa a town near by. Climbed a watch tower. Not very tall.

In the evening we got to see the Moustache Brothers which was fun. They were ripping us off and making jokes about it. It's a stand up kind of thing with some Burmese dancing and a clip from About a boy. The show is famous because they two of the brothers went to prison for making jokes about the government and bunch of Hollywood stars made a fuzz about it. Rich people wanna do goo stuff too, you know. Now the shows in English and the government tolerates it.

Next destination was Inle lake and there was no climbing. Hardly even walking. We took a boat for the day and went around the beautiful lake. Some places had that great human zoo feeling with the long-neck Karen girls (you know, the ones with the dozen metal rings on their neck) but most of it was great fun. Another weird Burmese thing can be found on the lake. A monastery where the monks have trained cats to jump through hoops. How bizaar. Again.

Then we headed to Kalaw. The trekking HQ. We did a 15 km six hour trek to two villages. There was plenty of climbing. Enough. The villages were nice and everything but it's not my thing. I really love trekking in the nature and seeing people pass me, maybe talk to them for a while, you know interaction in a natural way or something. But I just think it feels odd to treat a village as a site. I don't know. Plus, it's hard to turn down people selling you stuff there. Even though you don't want or need it. Fortunately I'm becoming heartless.

We got out of Kalaw pretty quickly, partly 'cause it was fucking cold. During night time it got down to 4 celcius. The days were T-shirt weather though. We started our odyssey to reach the beach.

After 29 or so hours we finally did. Chaungtan may not be the most pristine one on the Bay of Bengal but it was the only reachable and affordable one. And it was pretty enough. And I'm just happy as kid when there are waves. On my last they there I was unfortunately so badly burned that I couldn't even swim. It was again a cool place to watch the Burmese on holiday. Swimming fully clothed and taking portrait pictures with stupid straw hats. There were also monks begging every morning and ladies trying to sell the same fish whole day.

The staff at our resort was the nicest in Myanmar, possibly on the whole trip. Me and Ilse just laid on the beach chairs right outside the hotel and somebody came to ask what we want for our next meal. So much for being a good traveler and spreading your money around. We were just so tired. It was just nice to not do anything and not to go anywhere. I finished Buddhism explained and Burmese days. Orwell never fails but I still don't know much about Buddhism.

As a whole, I think I saw a lot of Myanmar. But just the touristy stuff. I'm happy I came, I'm happy to leave. It was a bit more expensive than I thought. The other alternative is to take a tour. I'm not judging anyone's way of traveling but I'm saying fuck those people. I'm not saying I spreaded the the gospel of democracy here or anything but people should at least have the decency not come to totally poor underdeveloped country and go around just flying and sleeping in luxury hotels. Plus they are the people the government wants here 'cause they really don't have any contact with the people and most of the money goes straight in to the officials pockets. Plus, they make it more expensive for the rest of us.

The famously nice Burmese are also very poor so the walking ATM thing is very strong. Today like two people ripped me off. In one case a monk was heavily involved. Well, it's not big money, less than a euro combined but it's more the principle. But at least I learned I was born on Friday which means my lucky planet is Venus and my lucky animal is a hamster.

Traveling here is hard but can be done. A big part of the fun is that there are no tourist bail outs. No tourist buses, most of them look like their trying to set a world record every time they set off. A lot of shitty roads and all that of course too. No credit cards so you really have to make you buck last. You are still a wonder to many locals. People wanna take your picture and wanna practise their English.

The government thing is weird too. It's a lot of passport controls and you are not allowed to go everywhere. There are a lot of ministries and military stuff. People are either so poor that they don't care, (that's what the government wants and is keeping them that way) or they are a bit richer and they seem to treat the whole thing as a necessary evil. "It's too risky to do anything about it so let's just bend the rules" -attitude is strong here, I think. That's only natural of course. If you work hard to get a bit ahead, you also have more to loose. It's just a shame that now most of the country's population are living in the same way as they did 50 years ago. A lot of things seem to not have changed since Orwell's Burmese days. The guy on the next computer is up loading porn though. The wonders oft he world wide web.

So, tomorrow I should be flying out and might be greeted by a familiar face in the evening. Cool.
I would like to end with a Mark Twain quote which an American guy I shared a room with told me yesterday: "Don't let schooling come in the way of you education".

Ps. There was also too much Indian food involved.

I will not let thee go unless thee bless me

The same Bible quote in two books in a row. Read Zadie Smiths On Beauty. It' pretty great.

I'm still in Myanmar, in Bago now. I've been doing pilgrim stuff - climbing to places that is. In Phan an, on the 772m climb I really had to tell myself it's usually worth it. I guess it was. There was a cute kitsch monastery on top. And it was quite, nobody was shouting "Hey you, where you go?!"

Climbing the golden rock was less challenging but with sore muscles, it was something. But well worth it. And on the way back I met a burmese christian couple who wanted to take their fellow christian to dinner. They were a bit disappointed when I had no idea how to say grace.

There has also been a lot of time spend on pick ups and one major bus brake down. Talk about rubbing shoulders with the people. Tonigth I start my mission to reach Bagan. Doing good.

Right then

It's my second day in Myanmar. It's fucking amazing. I've never seen anything like it. Yagon is an unbelievable city. Anyone who tells you otherwise is wrong or doesn't enjoy the same things as I. Walking around, taking in the atmosphere, smelling and seeing weird stuff, watching the people and admiring the beautiful houses. Are they beautiful is of course a good question since the ancient colonial buildings with bright colors have seen better days. But that's the way I like it. You don't need activities here. Every evening you're still exhausted.

This place is just so colorful in every way. Everybody is wearing longyis. Actually, not all, some have saris, burkhas or even western clothing. Everybody loves sitting in tea shops, anyways. People have weird paint on their faces. I guess for sun protection. Street food is good and almost free. Everything is deep fried, though. There are churches, wats, temples, synagogues and mosques here. It's nice to hear the call for prayer again. The place definitely has chinese influences and I can imagine it's also a lot like India. Some how it also reminds me of Egypt.

It's just so far from the Kafka-like place I had in my head, when I thought of Myanmar. People are more openly anti-government than I expected. And at least here the internet works in a normal way.

However it's also a hars place. It's very dirty, everybody spits red disgusting stuff around. There are a lot of beggars and people stare at you. Men shout at you (nice things though). The cars are older than I am. There are holes on the streets.

I don't wanna get into any kind of trouble here. The guy I changed money with told me that the guy I spoke earlier to just went to jail. Or I misunderstood, don't know. Changing money is funny business. Black market rates beat the official ones so well, that everybody uses them. Plus it's fun. You sit in a tea shop and get feeling your doing business.

When I was leaving Bangkok I was seriously questioning could I do the third world thing any more? All the chaos? Mosquitoes? (still not taking anti-malaria...)_ It was just so nice to have all the things Bangkok has. But when I got here I realised, fuck yeah, this is what I love. It's just so fucking different from home and in fact, anything I've ever seen. And in a way it's not. People go on living even though the governments suck every where (okay, this one sucks big time). Anyway, you can buy Avril Lavine posters and listen to local hip hop here.

The other side of it is that I am really tired. I miss home. I'm fucking lonely. There I said it. It's not all fun and games. I'm so sick of making new friends. I miss the ones I have! I don't think I would have made this far or this for this long if it wasn't for the internet. It's better to be on-line than just to keep all in your head. God knows I have had more than enough time to reflect on this trip.

But don't be worried. It's still fun and I'm learning. Hope you are too.

As a closure, I would like to recommend a excellent book, specially for traveling anywhere. Karen Blixen's Out of Africa.

Big News and Commitments

http://www.basso.fi/uutiset.php?id=1432

Tomorrow it's of to Myanmar - maybe. Unfortunately by plane. If karma and the officials are on my side. We'll see.

Few days ago I ran into Flo, my old pal back from Siberia! And Franziska came here to spend a couple of days with me. With friends Bangkok is even cooler!

Yesterday me and Franziska went to this roof top bar on Khao San. Being in the most touristy area in Bangkok, we didn't expect much. However, we found a huge thai band of the cutest guys I've seen in a while playing some disorganized but fun music. We were the only people there not involved in it some how. The beauty of Thailand. If you understand the concept of thai rastas, you know what I mean. Cambodia doesn't exactly have that.

A Life in a Day

From the boat
Me trying a new dress on. There's no big mirror in my room.

Me after the market and a good indian dinner yesterday.

http://www.viceland.com/int/dd.php?id=642&country=se

Well. Some of you might be wondering what am I actually doing in Asia. So I thought it might be a good idea to take you through a few days in Bangkok.

26th of Jan 2007

I got here at 5 am after 10 hour bus ride from Chiang Mai. The bus was okay, I was well prepared. I had my hoodie, pashmina and two blankets from the bus. Still it could have been warmer. Fucking air con.

It was cool coming to Bangkok again, it's always a nice feeling when you get to a place been to before, particularly if it's 5 am. I found the guest house Carina had told me about and checked inn. I got a weird room. It has air con which I don't need, no bathroom and two beds. And it's quite expensive. I only stay there 'cause it has a wooden floor and a high ceiling, hence it reminds me of my place back home.

Anyway. After I checked in I went to sleep for a couple of hours. Then I just walked around, checked out if Khao san is the same as a couple of months ago. It was. My favorite designer had a shop now, though.

The I went to have curry for dinner in a place where they showed the Blood Diamond.

27th of Jan 2007

I decided to follow more of Carinas advice and went look for a Saturday market near the university. I found it. Then I went looking for a amulet market, found that too. I spend a few hours choosing the six amulets I ended up buying. Then I walked to China town which is like a huge market selling flowers, fruits, food, Buddha statues, chinese medicine and other stuff.

The whole way on from the first market was actually continuous market on my right and on my left I could marvel the Grand palace and beautiful wats. Didn't go in 'cause I was wearing a top. On the way I met a South African woman who had had her money belt stolen and was now trying to find a bank that was open. She asked to borrow my guide book and we chatted for a while. I was proud of myself for not smoking when she offer. I quit like four days ago.

From China town I headed back to Banglamphoo, where my guest house is. With dinner I watched Brokeback mountain and Baabel.

28th of Jan 2007

I went on my big mission. I was determent to Chatuchack market. It's actually easy to get there but some how I was sure I'm gonna fuck it up. It takes a boat and two different lines on the sky train. When I was looking at my map some where a very nice looking police officer came to help me.

Anyways, the trip was good. From the boat it's cool to watch how people here stretch their houses on the water. Back home we just live by the water. that might be because we don't wanna pollute the water in any way, though... Getting there also gave me a better picture of Bangkok. I noticed some places me and Francisco were when we were lost in Bangkok.

Nothing could have prepared me to what I was about to encounter. I was told that the market is big or even huge. It was bloody enormous. I think I didn't see half of it. Best of all, it's not just a typical Asian market. There's also cool vintage clothing and young designers selling their stuff. I bought six shirts. I don't wanna think about the money I spend.

When I got to Banlamphoo I was exhausted. As you can see above.

Today I have done absolutely nothing. Had a good chat with an indian-american guy who lives here. Wearing a watch is good. It's a reason for people to come up and talk to you.

Every day I make small notes in my head about the life here. Some times I write them down sometimes I don't. Everyday I think about Finland, Helsinki and all the people there. There are also a lot of people in other parts of the world I think about every day. I wouldn't say I'm lonely or home sick but I do spend a lot of time on the Internet.

Often I'm tormented with guilt for being here. I feel so privileged. I feel like I'm not doing enough, seeing enough. But one thing I set out to do, I've done. I came to see if people actually live like they do on travel programs. And fuck me, they do! I have had some extremely surreal moments on this trip because of that. It's funny how easy you also get used to it. After a while, living chickens on the markets, fried crickets, tuktuks, monks and packed buses stop amazing you. They don't annoy you either. They just are.

The thing I have to tell myself all the time that it's okay to eat western food. Actually I have to. Rice is coming out of my ears, noodles I haven't been able to eat since Mongolia and I'm still going to places where there is nothing else.

One thing I thought I would do and haven't done was working or at least taking part in some projects. I justify myself by saying that I haven't stayed in one place long enough for me to do that. Or maybe I've just been lazy and enjoyed being a tourist. 'Cause that's what I've been, for almost six months now.

I don't think I'm gonna travel like this ever again. My next big trip is gonna be about learning a language getting integrated into another society. But that's not to say I haven't enjoyed every minute of this one. Traveling is fucking cool, man! Do it.

Thailand's defence

-not that it really needs one. It's fucking cool. All you hippie backpacker three hugging world healers might say otherwise, but I know what you are really thinking. Why? 'Cause I'm always right and I'm one of you.

And this what you all say: Thailand is too touristy.

Well, of course people come here. It's pretty, there's lots do, it's fairly safe, people are friendly, it's easy to travel and it's cheaper than back home. Anyways, what you are saying is there's nothing wrong with Thailand per se, just the people who come here annoy you. Whatever. I guess you are right on that one.

Of course, you have the right to go to the remote areas, off the beaten track, where it's more authentic, where the real Thailand or the real Asia is. Be my guest. I just hope you are not taking part in making more areas depended on the unpredictable tourist industry and turning more villages in to human zoos. But of course not, you are special.

Some people say that Northern Thailand is more authentic. I was just there. I wouldn't call it more authentic than for example Bangkok. Here is a very important thing for all you hippies to think about: A MULTIMILLION CITY CAN NEVER BE JUST TOURISTY. Who said you just need to walk Khao San up and down? (Although, I think Khao San's cool. There's so good shopping to be done and some very good looking people among the idiots.) Go a couple of street down and the number of dreaded whities goes down.

And the islands being touristy? Well, if you have been on one, you know why. They are fucking amazing. Of course people go there! And all of them offer different kinds of atmospheres. (Not sure, though. Only been on one. I guess that was touristy, but there were some Thai people living there too.)

The other point you hippies bring up, is that Thailand is too western. You meant to say developed, right? It horrible that streets are paved, isn't' it? I don't think it's very western. Thailand is a country with very uniq own culture. Like most countries. I think it's cute, a bit kitsch, great and interesting. Influence from west and the existence of a middle class have created ground for a very cool youth culture. You don't see that everywhere in South east Asia.

Long live the King!

Wannabe a nerd

It's my first day by myself in almost a month. I decided to kill time on the world wide web and get myself to this millennium. I was told that means getting a MySpace-page. So I got one.

I sort of had one but there was nothing on it. So I took a funky picture of myself from this blog and wrote some try-to-be-funny-without-trying -profile things. Then I noticed that all the URL names that I wanted were taken. I decided to keep up with the theme and typed 'huolimaton'. Then I had to click 'OK' twice and I was gravely warned that I could NEVER change this name. Okay. So be it.

I refused to but my real name there so that people could find my page with it. It's against my net-principles. (What?) But so were pictures a while ago. They are coming up with a program that can search people from the Web with just one photo. Creepy.

Then I looked at what I done and felt empty. I had no idea what do with it. I guess you should invite people or something. If you know, please tell me.

Love, Careless girl from Thailand

Familiar feeling

I can't believe it. Yesterday I was actually glorifying hang over. That must be good enough proof that I don't drink as much as home. It's funny. My friends back home would not believe how little I drink here and the friends I've met while traveling could not believe how much I used to drink back home.

Yesterday me and Carina were celebrating our last night together, at least for now. We were in one of the coolest bars in South east Asia, got to smoke shiisha and I ended up eating a fried maggot and Carina stole bananas. All in all, very funny and confusing.

Anyways. I'm in Chiang Mai at the moment. It's a cool city with a huge night market but so far, I would give our last stop, Chiang Rai even a higher grade. Funny town with the best tourist infrastructure I've ever seen but the place seems to be doing just fine without us too. Only the extremely scary dogs were the downside. They obviously target on tourists.

ONNEA MANDI!!!!!!

The israeli
School kids in Honsa
Thailand on the other side of the river.

Voi Mandi, aivan mieletonta. Ihanaa! Mahtavaa, etta kaikki meni lopulta kuitenkin hyvin... Voimia! Kiitos kun jaksoit ilmoittaa.

Man, I can't believe it! My friend just had a baby! Another thing to look forward for when I get home! It's gonna be great.

All that still seems a bit distant now. I'm leaving Laos, my favourite country so far and going to northern Thailand. I'm still traveling with the lovely Carina. We got kind of stuck in Luang Prapang for six days or so but we kind of did stuff too. Like kayaking which was cool and, most importantly, still falls into the "can be done in flip flops*" -activity category.

Then, couple of days in Hongsa with the resident Israeli. And no, there is no elephant center there. They work in the jungle. However, it's easy enough to organize a ride and it's definitely a nice sleepy little Lao village.

I'm sad about leaving, especially ' cause I'm already regretting not doing the Gibbon experience (Google!) and not going to the Bolaven plateau down south. That's where the good coffee is from). But hey, now I have a reason to come back. Sweet.

*Flip flops. A funny anecdote about them. A couple of days ago I was a proud owner of, not one, but two pairs of them. Some how, I lost them both in a couple of days. For me thoug, that's just a good reason for buying new ones. I went for the classic black rubber.

Sabaidee!

A few more pics from Vientiane. The temple is on the cover of LP Laos.

Franziska, Carina and Atro eating sticky rice.

People taking pictures of the sun set on a hill in Luang Prapang.

Buddha cave

Still in Laos and it still rocks!

I got to Luang Prapang yesterday with my German-Australian-Finnish traveling crew and we are all loving it. This is a pretty UNESCO world heritage town with the best souvenir market ever (AUCH!). The only down side is that it's proper cold here during the night and after all this time in South-east Asia I have only one shirt with long sleeves. Oh well, I'm Finnish after all.

Our last stop was the backpacker hell of Vang Vieng. It was pretty bad. But the place is beautiful and the ones from our cynical group who got into the river with the tube, truly enjoyed it. And our bungalows were nice.

Our conversations mainly involve pains and aching but we are having fun. Hope you are too. Big thanks to everybody who remembered my birthday!

This time I'll take it slow

Few pics from the lovely Don Det

Few pics from Buddha park

So. Again I GOT MY CAMERA AND MY CELL PHONE STOLEN. I was kind of stupid with my stuff so this was very predictable. But good things always come from bad things. As a result of my extra day in Stung Treng I met two nice girls, Fransis and Carina, went to the peaceful river island of Don Det with them. We stayed next to a Reggae bar, where was the only party on the island for New years. We mainly ended up watching the fun from distance of our bungalow balcony.

My birthday was great. The girls, nicest Canadian couple ever and I decided to celebrate on the second, 'cause we were all together. Of course, being in Laos, you have to celebrate with a happy cake. On the menu it said it's feeds 4 people. Eventually there was six of us and I can say everybody had enough cake. There was even some left for the next day. It was fun.

Whole Don det thing was cool. Nice, quite, good food, interesting people. I even got to meet the legendary Grant, the Scottish crazy man. It was also extremely beautiful and I though it was a shame I can't show you pictures. But my personal travel agent, Francis lended me her extra camera for the rest of my trip, so I guess I will get some pictures on line at some point.

This morning me and Francis arrived to Vientiane. All the legends are true. Scandinavian bakery is great, the traffic is humane and the National history museum was hilarious. And bus ride was luxury.

By the way, you metal fans. Check out the link to Tuska-festival. The rest of you, check out what the youth of Helsinki looks like on Hel looks.

Egyptian bells are ringing when it is her birthday

Haudi gang!

A lot has happened. First I left the rock and roll town of Phnom Penh, then I got my camera and cell phone stolen on the way, had to spend an extra day in Stung Treng try to fix a police report - like that would ever happen in Cambodia, then I met two great girls, went to Laos to a peaceful river island. Now I am heading to Vientiane. Excellent.

I ll slow down and tell you all about it. Later.