Wednesday, September 05, 2007

Hyi läskiä!

Telkkarista on muutaman vuoden ajan tullut hämmentävä määrä laihdutusohjelmia. Kohta varmaan kyllä elämä-ekoksi -genre on yhtä iso. Mutta joka tapuksessa.

Suurin osa ohjelmista on tavallaan ihan asiallisia. Ja viihdyttäviä. Onnettoman läskin elämää ruoditaan yksityiskohtia myöten ja hänet pakotetaan tajuamaan oma alennustilansa pelottelulla ja nöyryytyksellä. Lopulta uhri ymmärtää, että hänen parastaanhan tässä vain ja koko elämä laitetaan ammattilaisten avulla remonttiin. Muutaman kuukauden päästä peilistä hymyilee pienempi, terveempi ja onnelisempi ihminen. Vanhat kuvat saavat hänet surulliseksi.

Laihduttaminen on nykyään kansalaisvelvollisuus ja "iloinen asia", "merkki itsekunnioituksesta." Eikä siinä sinänsä mitään. Normaalipainossa pysyminen on toki terveellistä. Olen vain ihmetellyt, miksi ylipaino on juuri se, mitä kohtaan tositeeveessä ja vaikka Oprahissa hyökätään. Laihduttamisen tulokset ovat toki konkreettisempia ja niin myös telkkariin sopivampia kuin tupakoinnin lopettamisen, mutta mun mielestä taustalla on myös ulkonäköfasismia. Läski ihminen on ruma eikä kukaan halua olla ruma eikä halua rumia ihmisiä lähelleen. Rumuus on epäonnistumista ja näin ollen masentavaa.

Mä en tiedä onko masentavampaa maailman ulkonäkökeskeisyys vai se, että on vain yksi tapa olla kaunis.

Wednesday, August 29, 2007

Parhaat menevät ensin ja muita latteuksia jaossa!!!

Hyville tyypeille tapahtuu hyviä asioita. Olen nähnyt siitä kosolti todisteita. Tavoitteet ovat saavutettavissa ja unelmat toteutettavissa. Aina pitää olla suunnitelma, että siitä voi poiketa. Kenenkään muun kuin omiin suunnitelmiinsa ei voi luottaa. Toisille tapahtuu, toiset tekevät

Tuesday, August 28, 2007

Hulluja kaikki

Tunnen ehkä kaksi ihmistä jotka eivät koskaan ole epäilleet omaa mielenterveyttään. Epäilen, että lopulta he paljastuvat kaikkein hulluimmiksi.

Tajusin tänään taas tekeväni jotain mitä olen pitänyt aina jonkinlaisen hulluuden merkkinä. Puhuin itsekseni. Ei siis mitään mutinaa vaan ihan kokonaisia lauseita. Eikä siis himassa vaan ihan kadulla. Olen myös raivotiloissani heittänyt kaikki kaverini pihalle ja purrut yhtä. Joskus sängystä pääseminen on ollut mahdoton tehtävä ja maailma on näyttäyttynyt äärimmäisen etovan paikkana. Silloin joskus. Olen soittanut jo pari kertaa Lotalle, voiko se käydä kattomassa, onko ikkuna kiinni. Olenko siis hullu?

Tai ehkä tärkeämpää, mitä sitten? Jos ei ole haitallinen vaan edes jotenkin toimiva.

Thursday, August 23, 2007

Blogin nimi vaihtoon?

http://www.myspace.com/pyksetx

Niimpä niin.

Wednesday, August 22, 2007

Vähän Flow-päivitystä

Joo. Perjantai tuntui masentavien jonojen takia ensin vähintäänkin lievältä pettymykseltä. Tosin myös odotukset olivat korkealla, onhan Flow osa mun pitäkää-kesälomanne-elokuussa -evankeliumia. Mutta sain vähän viiniä ja asiat kaunistuivat. Sitten soitti CocoRosie. Vittu miten ihanaa! Antakaas kun selitän. Siskokset jotka soittavat ihme-elektro-hiphop-lelusoitin-kilinää-ja kolinaa -musiikkia. Ihan mieletöntä sydämen musaa. Ja maailman mageimmat kledjut. Eli 70 e tulikin sitten jo siinä takaisin. Lilli kävi ostamassa mulle heti aamulla levyn.

Lauantai aloitettiin menestyksekkäällä brunssilla mun luona. 20 lähintä ystävääni, vauva, paljon ruokaaa ja paljon viinaa suhteuttettuna aikaiseen ajankohtaan. Koko päivä menikin sitten juuri sopivassa tsirrissä. Keikat oli hyviä. !!! oli tosi jees. Tanssittiin sitten vielä pari tuntia Suvilahden klubilla, joka muuten on Helsingin parhaita biletiloja. Yöpala vähensi sunnuntain darran suht vähiin.

Sunnutaikin oli Flow osalta aika jees. Mun lemppari oli Jenny Wilson. Sillä oli sellaiset housut kuin kaikilla Suomessakin ensi vuonna. Sitten vielä Redrumiin jossa oli hyvää musaa mutta ehkä skidisti liikaa Bongo-Reinoa.

No, koska tätä kaikkea oli edeltänyt huolellisen viihtymisen viikko, päätin aloittaa uuden elämän maanantaina. Eli tupakkalakkoon. Ihan kauheeta. En ole ikinä saanut mitään hoocee oireita fyysisesti mutta henkiset ovat sitten sitäkin paremmat. Ei riitä, että tekee tupakkaa mieli. Ei siinä mitään. Mutta kun vituttaa ja itkettää ihan saatanasti siihen päälle. Tuntuu, että maailma on paha paikka tai vähintäänkin mua vastaan. Tai sitten mä olen ihan paska. Voi ei.

Wednesday, August 08, 2007

Äh

Olen luterilaisen etiikan riivaama. En oikeastaan osaa nukkua pitkään. Masennun jos en pääse ulos asunnostani koko päivänä, etenkin jos on kaunista ja pitäisi olla suorittamassa lyhyttä suvea. Miksi vitussa? Mitä sitten, etten tänään tehnyt muuta kuin syönyt?

Tänään ei itse asiassa ollut edes sellainen päivä. Kävin joogassa, pesin pyykkiä, katsoin Viisi vuoden aikaa. Puhuin pitkiä puheluita, jossa samat asiat toistettiin kymmeniä kertoja. Tunsin vitutusta, väsymystä, alakuloa, hämmenystä, ymmärrystä ja kyyneliä limailemassa pitkin naamaani. Syynä oli asioista joita en nyt jaksa muistaa tai muistella. Mietin, miksi kaikki on niin monimutkaista. Kaikilla on eri näkemyksiä ja painotuksia asiohin jotka voisi tavallaan olla ihan selviä. Jengi puhuu ihan spindoctor hengessä.

Mutta ei sovi valittaa. Onhan tässä jo hetki saatu nukkua hyvin. Ja joidenkin ihmisten käytöksessä oli myös aika huvittavia piirteitä.

No. Paras uskaltautua pois Kalliosta edes hetkeksi.

Monday, August 06, 2007

UmffiUmffi

Ei mitkään maailman parhaat järjestelyt, eikä ehkä edes paras musa. Härskit Justice-mustelmat ja hirveä ymmärrys siitä että tykkään ihan sikana Huoratronista. WTF?

Because we are your friends, you'll never be alone again

Fuck my people fuck my friends

Lovers/Haters club kuittaa.

"Mä päätin ruveta hankalaksi ämmäksi"

Vittu ihmiset ei muutu.

Ja Turku pysynee kauniina.

Wednesday, August 01, 2007

Minulla on oikeus

Tasan puolet kertoo Hesarin gallupissa varastaneensa lasin ravintolasta. Tää on niin tätä. Vittu mitä eeselöintiä, sanon mä. Siis ei sillä, ettenkö itse olisi joskus pöllinyt tuoppia tai sushia yms. mutta onhan se nyt helvetin typerää. Tai siis jotenkin turhaa.

Se on mun mielestä osa laajempaa nykyajattelua siitä, että mulla on oikeus tehdä mitä vaan, jos:

A) en jää kiinni
B) joudu suoraan kohtaamaan tekojeni seuraamuksia
C) kusipääkäytöksestäni valittaja näyttää pikkumaiselta
D) Se on hauskaa. Mulla on niin vitun tylsä elämä että sitä saa pitistää aivottomilla tempauksilla.

Samanlaista tosi hedelmätöntä käytöstä on vaikka jonoissa ohittelu. Empatiaa saatana. Ei oveluus ole mikään helvetin hyve. Elämässä voi pärjätä vaikka ei olisi häikäilemätön mulkku tai paskapääanarkisti joka kuvittelee että suurilta lafkoilta varastaminen on jaloa.

Wednesday, July 25, 2007

3. pousti samana päivänä

Töissä on todella hiljaista.

Piti vaan sanoa että tämän kuvan käytössä Talebanien-Etelä-korealaiset-panttivangit -uutisoinnin yhteydessä on ollut jotain tosi kieron surkuhupaisaa.


Tämä ei nyt sitten ole esimerkki siitä, miksi lehdet kirjoittaa aina samoista aiheista. Hehehe.

Miksi vitussa

...lehdissä kirjoitetaan aina samoista aiheista? En nyt osaa antaa hyviä esimerkkejä ja koska kukaan ei maksa tästä, ei tarvi. Kai "ilmiöitä" ja "ihmisiä" voi löytää muutenkin kuin lukemalla muita lehtiä. Tietty ymmärrän, että jos joku tyyppi on pinnalla, yleensä edes jostain semisyystä, niin siitä kirjoitetaan. Mutta kun mun kutina on, että samat tyypit kaivetaan (tai kaivaituu) tasaisin väliajoin kaikissa lehdissä myös esiin.

Sitten niistä kerrotaan aina samat asiat. Auta armias jos tyypin sukupuuhun kuuluu joku ei-metsäsuomalainen, niin eikö jokainen juttu aloiteta kertaamlla miljoonatta kertaa mitä tää tyyppi täällä tekee, mitä se tykkää Suomesta, miksi sillä on hassu nimi ja miten ihmeessä se edes puhuu suomea vaikka ei oo vaalee.

Henkilöjutuissa minkäänlaista luovuutta, mun sivistyksen mukaan, harjoittavat tällä hetkellä ainoastaa Hesarin Kuukausiliite (vedän kotiinpäin) ja Basso. Mulla on erityisestri jäänyt mieleen KK-liitteen juttu Makkaraperijä-Mervistä. Juttu päättyi siihen kun Mervi Matin tapasi. Basso kaivaa esiin tyyppejä kuten Kokkikolmonen. Mieletöntä.

Viime aikojen kolumnien isoin aihe on sitten ollut kolmikymppisyys. Eikä siinä vielä kaikki. Aiheena ollut todistelu siitä, että ei tunnu missään. Ollaan niin vitun fine varhaiskeski-iän lähestymisen kanssa. Mitä sitten et muutin Espooseen ja hankin berhandilaisen jota kutsun hän? Onko jollain sitä vastaan jotain? Häh? Mä voin silti olla hip, pop jne. Tai sitten ikä on vaan numero, mä en ainakaan vielä haluu vakiintua. Silti harrastan nettideittailua maanisesti.

Jos nyt jollekin on vielä epäselvää: Mulle on suhteellisen sama kuinka vanha olet. Kitinä mua häiritsee. Oot jees jos et välitä vittuakaan esimerkiksi siitä kuinka vanha olet ja teet niin kuin haluat. Ja käyttäydyt arvokkaasti. Siis yhdistät nämä niin kuin minä tykkään.

Muille Muriel sanoo: Menkää Sipooseen kuolemaan.

Vituttaa niin että hajoon kahtia

Tasaisesti vittuilua kaikille

Nauroin ääneen.

Tuesday, July 24, 2007

Ylistämällä alistamaan vaan

Luin puolitutun freelance-toimittajan kolumnin kosmosta (niitä pyörii täällä meillä töissä) viikko pari sitten. Se tyyppi oli viettänyt puoli vuotta Brasiliassa tyttöystävänä ja ilmeisesti tekemällä jotain yleishyödyllistä orpojen halailua.

Jutun pointti oli vanha tuttu, mutta mun mielestä ihan kivasti käsitelty. Eli miten suhtautua siihen, että jossain päin maailmaa naisille ei pelkästään avata ovia vaan mennään vähän pidemmälle. Niiden ei anneta tehdä yhtään vittu mitään. I don't hold anything heavier than a wine glass or a dick.

Niin. Anneta ja anneta. Vaikka mun kannaoton asioihin on silloin tällöin nihilistis-militantti-feministisiä, olen silti hätkähdyttävän perinteinen. Mun mielestä on epäilyttävää, jos pojalla ei ole kunnioittavaa suhdetta äitiinsä ja se ei kanna munkin tvelvaria. Mulla ei varmaan olisi mitään ongelmaa viettää elämää suurperheen äitinä. Isä sais käydä töissä.

Mutta eihän se näin yksinkertaista ole. Mä voin tehdä toisinkin. Mennä yliopistoon ja vaikka mitä hienoa. (Muistaako kukaan sellaista Simpsons-jaksoa jossa Lisasta tulee professori ja yliopistot on kielletty miehiltä?!) Me eletään ensimmäisten naisten aikaa. Kosmon kolumnissakin ole nostettu esiin se, että naisten kohtelu hentoina heikkoina ja hauraina varmasti johtaa siihen, että he tuskin itse ajattelevat olevansa kykeneviä ja pystyviä saatikka sitten että miehet ajattelisivat heistä niin.

Joka tapuksessa, kuten sanoin olen perinteinen. Olen myös hyvä sopeutumaan. Siksi otin vasta tänään kännykän nakkisormiseen käteeni ja soitin huoltomiehelle, kun mun sulakkeissa on jotain häikkää. Mulla ei oo ollu kylppärissä valoa tai pesukonetta sitten niin sanottujen sulekebileiden jälkeen, x viikkoa sitten. Erittäin ystävällinen huoltomies selitti mulle mistä luutavasti on kysymys. Luutavasti joku häikkä jossain sähkölaitteessa, jonka voi testaa. Mun pitää siis ite tehä jotain! Ei vittu.

Ensimmäinen ajatus oli, että nyt joku mies hoitamaan tää juttu. Sitten tajusin että ei mun tuntemat miehet osaa tätä yhtään paremmin. Mulla ei oo sellaista handyman-faijaa eikä nikkaroivaa poikaystävää. Lotta tulee apuun. Katotaan miten käy.

Tästähän vois tehdä jatkosarjan kuvineen. Muriel ja sulake. Nostattaisi varmasti myrskyn.

Thursday, July 19, 2007

Oh happy day!

Olen varannut tätä otsikkoa oikeisiin ilouutisiin.

Eli:

TERVETULOA ANNAN JA OLLIN PIENI TYTTÖ!

Täällä olikin jo niin vitun tylsää.

Ja Erno ja. Sä oot niin fiksu.

Thursday, July 12, 2007

Ihminen

...on itselleen aina mysteeri. En osaa vaihtaa sulaketta mutta pääsin opiskelemaan kehitysmaatutkimusta. Sitäkin sattuu.

Saturday, July 07, 2007

Kehitys kehittyy

Vaikka yliopisto ei tänä vuonna ymmärtänytkään mun erityislaatuisuutta, jäi koko prosessista sentään jotain käteen. Vähän yleissivistystä. Ja se tuntuu jotenkin kumuloituvan. Kun tietää miten WTO noin suunnilleen toimii voi paremmin seurata keskustelua sen ja Venäjän suhteesta. Ja siinä taas oppii jotain hauskaa (no joo). Ptäis vaan hakee joka vuosi ihan eri aloille niin tietäis kaikesta vähän.

Tuossa viime viikolla kirjoitin tällä hataralla yleissivistykselläni ensimmäisen kommenttini Hesarin nettikeskusteluun. Aiheena oli suomalaisten huono kehitysmaiden todellisten olojen tuntemus. Aiheesta oli tehty tutkimus. Suurin osa väestä esimerkiksi kuvitteli että kehitysmaiden lukutaitoprosentti on yleisesti jotain 30. No se pyörii muistaakseni jossain seittemässäkympissä. Ei vissiin ihmekään, että luku heitti, kun kyseessä on sangen laaja joukko Kiinasta Sierra Leoneen.

Mun kommentti siirreettiin kuitenkin jotenkin toiseen kehitysyhteistyötä koskevaan keskusteluun jossa se näytti vähän irralliseslta. En siksi kehtaa linkittää sitä.

Seurasin sitten keskustelua kuitenkin hieman pidemmälle. Tiesin etäisesti että se olisi virhe sillä netin keskustelupalstoilla on vaan kaikkee kuraa.

No. En ollut yllättynyt pakollisesta miksi-me-autetaan-ketään-muita-kun-meillä-täällä-Suomessa-on-asunnottommia -kommentista.

Koska näihin riemuidiootteihin ei auta puhe kv-solidaarisuudesta, ajattelin vaan että niille pitäis selventää, että kehitysyhteistyöhön (-apuun) suunnaatusta massista osa palautuu Suomeen sillä tavalla että sillä työllistetään suomalaisia erilaiseen kehitysyhteistyöhön. On niitä töykeesti ihan sidottu ostoihinkin antajamaasta. (Ei taida olla ihan ODA-kelpoista apua tosin, joka siis on se kuuluisa luku jonka pitäis olla 0,7% BKT:stä).

Toisekseen. Jos yksikään ihminen ei ole saari, niin ei kyllä ole mikään maakaan (hehheh). Köyhiin maihin kantsii syytää pätäkkää, ettei ne rupee rellestämähän siellä. Terrorismi ja silleen, you know. Toisin sanoen, kehitysyhteistyöllä on aina myös ulkopoliittinen tehtävä ja ainakin Suomella se ihan avoimesti pyrkii ylläpitämään kansainvälistä turvallisuutta (vikasietotilaa).

Sitten on nää vitun natsit jotka pyrkii kuullostamaan älykkäiltä. Tämän tyyliset kommentit siis:

"Apu passivoi kansan" Mä sanon: Joo. Ei kantsi mitenkään auttaa valtioita joilla 150% viennin arvosta menee velkohin.

"Antaa niiden kehitysmaiden löytää oma kehitysmallinsa" Mä sanon: Joo. Lähetään sit litomaan. Eristetään maat ja kulttuurit toisitaan. Sen että suuri osa maailman luonnonvaroista on kehitysmaissa, ei tule estää meitä.

"Poistetaan kaupanesteet täysin - paras kehitysapu" Mä sanon: Joo, no, joo. Jos lähetään tälle linjalle. Tehään sit kans. Ja sit kesteään kitisemättä kun Suomessa ei enää viljellä. Käy mulle. Ja kehitysmaiden pitää kuitenkin antaa suojella markkoinoitaan. Mekin tehtiin niin ennen.

Kuriositeettinä: "Otetaan lahjakkaita nuoria kehitysmaista Suomeen koulutettaviksi." Mä sanon: Joo, no mikä ettei. Periaatteessa ihan jees. Mut brain leak, anyone?

Sitten on vielä näitä jotka sanoo, että kehitysmaat on fucked länsimaiden imperialismi takia joo, mut mitä Suomella on ollu tässä osaa? Mehän ollaan rakennettu tää valtio tyhjästä ite ja liibalaaba. Joo. Whatever. Silti meidän BKT:stä 99,3% osallistuu kuitenkin sellaiseen toimintaa joka ei suosii meitä kehitysmaiden kustannuksella. Jos ajatellaan laajasti, esim. jonkun vitun ilmastonmuutoksen vaikutuksia meihin, verrattuna Ugandaan (täys heitto) niin tää todentuu aika vahvasti.

Ja sitten vielä nää Pentti Linkola -sekoilijat: Ihmisiä on liikaa jne jne. Eikä ole. Me vaan eletään väärin. Ja ei. Ihmisten määrä ei kasva loputtomiin kunnes me aletaan tipahdella maailman reunalta. Vielä tällä vuosisadalla maksimimäärä, ilmeisesti päälle yhdeksän miljardia, saavutetaan. Että näin. Hyvä pointti on tietenkin siinä, onko järkevää tukea perinteistä kehitystä siinä mielessä että sitten tulee lisää ihmisä joiden kulutusmallit tuhoavat maapalloa? Ei tavallaan mutta käytännössä toivotan onnea niille jotka haluavat pysäyttää länsimaisten kulutusmallien leviämisen tahi haluavat valikoida ketkä saavat niin kuluttaa. Se että me luopuisimme jostain on tietenkin myös ihan mahdotonta... Kehitysyhteityöhön kuuluu muuten nykyään tiiviisti ekologinen aspekti. Kestävä kehitys ja sillai.

Piti taas vähän purkaa. Ja kärjistää. Kyllä hyviä ja fiksuja ihmisiäkin on. Jengin oli esimerkiksi alussa mainitussa tutkimuksessa havaittu kuitenkin olevan tukevasti kehitysavun kannalla.

Ja pahoja ja tyhmiä ihmisiä on varmaan aika vähän. Laiskoja ja sivistymättömiä paljon. Taidanpa itsekkin vähän olla. Mutta pieni effortti ja a vot, on jotain sanottavaa. Se ei ole sama kuin olisi oikeassa mutta se on alku.

Friday, June 22, 2007

Päivän linkit

Juhannuksen jälkimaininkeihin.

Ateismista
Kasvipäiväkirjat

Yritän joskus kirjoittaa jotain ite. Joskus. Siihen asti teen työtä teidän muiden puolesta, joilla ei ole aikaa surffata niin paljon kuin mulla.

Thursday, June 21, 2007

Inspiroivia asioita

Löysin vuoden takaisen julkaisematta jääneen postin, jonka otsikko oli Inspiroivia asioita. Tekeillä oli ilmeisesti lista, joka oli jäänyt sangen tyngäksi:

1. Pistaasipähkinät

2. Ruskeat paperipussit

3. Vahaliidut

4. Yllättävät ratkaisut

Wednesday, June 20, 2007

Luovutuskengät

Vittu mä vihaan Crocs-kenkiä. Ne on ihan sairaan rumia. Ne on mulle symboli siitä, että ulkonäkö ei ihan tosi kiinnosta. Mua taas ei ihan tosi kiinnosta "vaikka ne on niin mukavat, eikä hierrä mistään". Käyttäkää tennareita, luuserit.

Ne on puutarhakengät eikä niitä saisi käyttää kuin nimen omaan siellä. Muualla ne on aivan täydellinen luovuttaminen. Tai ei, vielä pahempaa. Ne on niiden ihmisten jalkineet joita kengät ei oo ikinä kiinnostanu, mutta nyt kun joku vitun Jessica Simpson sipsuttaa kauppaan susirumissa kengissä, niin se on ihan ok. Jeesus.

Voitte tietnekin pitää mua pinnallisena. Mun mielestä vaatteiden diggailu on kuitenkin jotain ihan muuta.

Tuesday, June 19, 2007

Mahtavaa.

Ensin kiinalaistetaan Tiibettiä rautatiellä ja nyt tämä. Mieletöntä. Onkohan tää ankka?

Thursday, June 14, 2007

Kokeilu

Ystäväni Lotta suhtaui taiteilija Teemu Mäkeen lähes vihamielisesti muutaman vuoden. Syynä oli mm. tämä runo. Lotta oli lukenut sen 17 vuotiaana ja pitänyt sitä sangen vastenmielisenä, suorastaan inhottavana. Kun Mäki sitten viimeksi nousi keskusteluumme, päätti Lotta googlata runon. Me molemmat luimme sen ja molempien mielestä se ei ollut pelkästään aika hyvä vaan myös aika ihana.

Mä tuntenut Lottaa kauhean hyvin kun se oli 17. Mulla on sellainen mielikuva, että se oli kai sellainen iloinen ja vähän naivi tyttö. Nyt Lotta 21 vuotias nuori nainen jolla on kuivakka huumorintaju.

Mä kiinnostuin miten aika muuttaa suhtautumista johonkin joka joskus on ollut vaikuttava. Mä en yleensä ymmärrä runoja mutta yhden muistin minkä luin niin monta kertaa, että melkein osasin sen ulkoa. Ja kuten näätte tässä alla, se on aika pitkä. Kantsii varmaan lukee, varsinkin jos sataa ja on vähän goottituulellakin.


The Hollow Men

T. S. Eliot (1925)

Mistah Kurtz—he dead

A penny for the Old Guy


I

We are the hollow men
We are the stuffed men
Leaning together
Headpiece filled with straw. Alas!
Our dried voices, when
We whisper together
Are quiet and meaningless
As wind in dry grass
Or rats' feet over broken glass
In our dry cellar

Shape without form, shade without colour,
Paralysed force, gesture without motion;

Those who have crossed
With direct eyes, to death's other Kingdom
Remember us -- if at all -- not as lost
Violent souls, but only
As the hollow men
The stuffed men.

II

Eyes I dare not meet in dreams
In death's dream kingdom
These do not appear:
There, the eyes are
Sunlight on a broken column
There, is a tree swinging
And voices are
In the wind's singing
More distant and more solemn
Than a fading star.

Let me be no nearer
In death's dream kingdom
Let me also wear
Such deliberate disguises
Rat's coat, crowskin, crossed staves
In a field
Behaving as the wind behaves
No nearer --

Not that final meeting
In the twilight kingdom

III

This is the dead land
This is cactus land
Here the stone images
Are raised, here they receive
The supplication of a dead man's hand
Under the twinkle of a fading star.

Is it like this
In death's other kingdom
Waking alone
At the hour when we are
Trembling with tenderness
Lips that would kiss
Form prayers to broken stone.

IV

The eyes are not here
There are no eyes here
In this valley of dying stars
In this hollow valley
This broken jaw of our lost kingdoms

In this last of meeting places
We grope together
And avoid speech
Gathered on this beach of the tumid river

Sightless, unless
The eyes reappear
As the perpetual star
Multifoliate rose
Of death's twilight kingdom
The hope only
Of empty men.

V

Here we go round the prickly pear
Prickly pear prickly pear
Here we go round the prickly pear
At five o'clock in the morning.

Between the idea
And the reality
Between the motion
And the act
Falls the Shadow

For Thine is the Kingdom

Between the conception
And the creation
Between the emotion
And the response
Falls the Shadow

Life is very long

Between the desire
And the spasm
Between the potency
And the existence
Between the essence
And the descent
Falls the Shadow
For Thine is the Kingdom

For Thine is
Life is
For Thine is the

This is the way the world ends
This is the way the world ends
This is the way the world ends
Not with a bang but a whimper.