
Turreja taalla kylla on, mutta ei meno mitenkaan tehdasmaista ole. Eika muutama palanut saksalinen seta nain kauniita maisemia pilaa. Hikoilen epaseksikkaasti ja ehka se terve rusketuskin viela loytyy. Ruoka on tulista.
Nettikahvilasta taytyy nyt menna upottamaan paa kylmaan (not!) mereen. Taytyy nimittain varoa, ettei haaveile turhia. Valilla sita miettii, etta olisi ihan hauska korjata viela viidenkymmenen vuoden paastakin, etta no honey, we met in Mongolia, not in China. Ja alkaa aloittako kanssani keskustelua siita, miten kauniita kolumbialais-suomalaiset lapset ovat.
No comments:
Post a Comment